Kinkun sulattelun ohessa, summaan nyt omalta osaltani tämän aiheen niin, että minusta maksuton eli verorahoitteinen joukkoliikenne on yksinkertaisempi maksujärjestely tilanteessa jossa jo lähes koko väestöllä on kuukausikortti, siitä miten sellaiseen tilanteeseen päästään en ole olennaisesti eri mieltä Mikko Laaksosen tai muiden kanssa.
Jatkaisin vielä hetken kaavoituksesta ja julkisesta tavaraliikenteestä, pitäisikö siirtää eri ketjuun?
Asiantuntijoilta voidaan vaatia, että he ymmärtyvät perusteet muiden asiantuntijoiden aloista. Itse toimin IT-alalle ja puuhaan palvelimien ja käyttöjärjestelmien kanssa, minulta voidaan ja tulee kuitenkin vaatia että ymmärrän edes mistä tietoverkkoasiantuntijat, ohjelmoijat, jne. puhuvat vaikka en toki osaa yksityiskohtia. Tiedän suurinpiirtein miten koodi toimii, vaikka en sitä välttämättä osaisi itse koodata. Tämä on olennaisen tärkeää sen takia, että asiantuntijoiden mielipiteet sisältävät aina tiettyjä taustaoletuksia jotka koskevat myös muuta kuin heidän erikoisalaansa ja ne pitää päätöksenteossa avata ja verrata. Esimerkiksi ohjelmoijilla on aika usein täysin ajastaan jäljessä oleva käsitys siitä mihin nykyinen laitteisto pystyy, ja tämän takia jää vaikka reitinvalintaohjelmisto kehittämättä, koska sen tyyppinen tietojenkäsittely on erittäin raskata ja kuvitellaan että tarvittava prosessoriteho maksaa miljoonia.
Uskoakseni kaupunginsuunnitelussa on sama tilanne. Jos arkkitehti ei ymmärrä miten vaikka metrojärjestelmä toimii noin yleensä niin opettelee, ei se niin vaikeaa voi olla.
Myös johto pakenee usein sen taakse, että "mä en tästä mitään tajua". Jos hyvä pomo ei tajua niin hän kysyy ja kuuntelee. Ja jos sen saman informaation haluaa euroina, eli hyöty/kustannuslaskelmana, niin on täysin edesvastuutonta olla edes kysymättä mitä taustaoletuksia tai epävarmuustekijöitä laskelma sisältää, eli mistä ne luvut tulee.
Kaupunkisuunnitelussa on varmaan vielä se erityisongelma, että ylin johto eli luottamusmiehet tekee hommansa puhdetöinä. Puolen miljoonan asukkaan kaupunkia ei voi johtaa harrastuspohjalta. Vähintäänkin kaupunginhallituksen jäsenyyden pitäisi olla palkallinen kokopäivätyö, ja kaupunkinhallituksessa tulisi olla jonkinlainen kaupunginsuunniteluministeri avustajineen.
Ensimmäinen askel olisi avata asiamiespostina toimiminen kaikille halukkaille, jotain toivoa on postipalveluiden yksityistämisessä jos se tehdään oikein.
Toinen askel olisi, ja tästä nousisi hirveä haloo, olisi ns. general carrier (saa keksiä suomennoksen) -velvoite jakelufirmoille. Eli samaan tyyliin kuin vaikka Elisa ei voi valita mistä tulevaa tietoliikennettä kulkee sen Internet-liittymissä, niin jakelufirmalla pitäisi olla sama palvelu kaikille toimittajille. Eli Askon kuriiri olisi velvoitettu viemään viereisen Iskun sohvan ihan samoin ehdoin kuin omankin firman tuotteen. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että kuljetus ja myynti erottuisivat eri toiminnoiksi, joka mm. piristäisi kaupan kilpailua kummasti (ja siksi se haloo).
Kolmas edelliseen liittyen, pitäisi standardoida lähete. Tyyliin "laatikko kokoa x, lämpötilassa y, tärinänsieto z.... paikasta A paikkaan B, klo t mennessä", aivan niin kuin postikin on standardoitu.
Jatkaisin vielä hetken kaavoituksesta ja julkisesta tavaraliikenteestä, pitäisikö siirtää eri ketjuun?
Varmaan oli vähemmän asioita ja kai Saarisellakin oli assistenttaja. Tilanne on aivan sama muillakin asiantuntija-aloilla. On totta että tietomäärä kasvaa joka johtaa yhä pienempiin yksityiskohtiin keskittyneisiin asiantuntijoihin. Toisaalta tästä erikoistumisesta on tullut myös tekosyy nurkkakuntaisuuteen, "ei kuulu mun alaan."
Asiantuntijoilta voidaan vaatia, että he ymmärtyvät perusteet muiden asiantuntijoiden aloista. Itse toimin IT-alalle ja puuhaan palvelimien ja käyttöjärjestelmien kanssa, minulta voidaan ja tulee kuitenkin vaatia että ymmärrän edes mistä tietoverkkoasiantuntijat, ohjelmoijat, jne. puhuvat vaikka en toki osaa yksityiskohtia. Tiedän suurinpiirtein miten koodi toimii, vaikka en sitä välttämättä osaisi itse koodata. Tämä on olennaisen tärkeää sen takia, että asiantuntijoiden mielipiteet sisältävät aina tiettyjä taustaoletuksia jotka koskevat myös muuta kuin heidän erikoisalaansa ja ne pitää päätöksenteossa avata ja verrata. Esimerkiksi ohjelmoijilla on aika usein täysin ajastaan jäljessä oleva käsitys siitä mihin nykyinen laitteisto pystyy, ja tämän takia jää vaikka reitinvalintaohjelmisto kehittämättä, koska sen tyyppinen tietojenkäsittely on erittäin raskata ja kuvitellaan että tarvittava prosessoriteho maksaa miljoonia.
Uskoakseni kaupunginsuunnitelussa on sama tilanne. Jos arkkitehti ei ymmärrä miten vaikka metrojärjestelmä toimii noin yleensä niin opettelee, ei se niin vaikeaa voi olla.
Myös johto pakenee usein sen taakse, että "mä en tästä mitään tajua". Jos hyvä pomo ei tajua niin hän kysyy ja kuuntelee. Ja jos sen saman informaation haluaa euroina, eli hyöty/kustannuslaskelmana, niin on täysin edesvastuutonta olla edes kysymättä mitä taustaoletuksia tai epävarmuustekijöitä laskelma sisältää, eli mistä ne luvut tulee.
Kaupunkisuunnitelussa on varmaan vielä se erityisongelma, että ylin johto eli luottamusmiehet tekee hommansa puhdetöinä. Puolen miljoonan asukkaan kaupunkia ei voi johtaa harrastuspohjalta. Vähintäänkin kaupunginhallituksen jäsenyyden pitäisi olla palkallinen kokopäivätyö, ja kaupunkinhallituksessa tulisi olla jonkinlainen kaupunginsuunniteluministeri avustajineen.
Näin maallikollekin on päivänselvää, että liikenne on verkko ja sellaisena se tulee myös nähdä. Suunnitelun kannalta tämä on mallinnusongelma, suotavaa olisi että liikennetietoa kerätään johonkiin malliin jolla voidaan myös simuloida muutosten vaikutuksia. En minä ainakaan keksi muuta tapaa tällaista ongelmaa lähestyä.
Joo, eräs logistiikkaihminen kertoi minulle että klassinen oppikirjaongelma on ruokatavaroiden kotiinkuljetus; 90% asiakkaista haluaa toimituksen 16.30 - 17.30 välisenä aikana...
Mietin ihan samaa, melkein joka paikassa pääkaupunkiseudulla on kuitenkin joku kiska kävelyetäisyydellä. Tuossa verkostossa on paljon potentiaalia. Posti 2.0 voisi toteutua seuraavasti:
Ensimmäinen askel olisi avata asiamiespostina toimiminen kaikille halukkaille, jotain toivoa on postipalveluiden yksityistämisessä jos se tehdään oikein.
Toinen askel olisi, ja tästä nousisi hirveä haloo, olisi ns. general carrier (saa keksiä suomennoksen) -velvoite jakelufirmoille. Eli samaan tyyliin kuin vaikka Elisa ei voi valita mistä tulevaa tietoliikennettä kulkee sen Internet-liittymissä, niin jakelufirmalla pitäisi olla sama palvelu kaikille toimittajille. Eli Askon kuriiri olisi velvoitettu viemään viereisen Iskun sohvan ihan samoin ehdoin kuin omankin firman tuotteen. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että kuljetus ja myynti erottuisivat eri toiminnoiksi, joka mm. piristäisi kaupan kilpailua kummasti (ja siksi se haloo).
Kolmas edelliseen liittyen, pitäisi standardoida lähete. Tyyliin "laatikko kokoa x, lämpötilassa y, tärinänsieto z.... paikasta A paikkaan B, klo t mennessä", aivan niin kuin postikin on standardoitu.
