Johdinautot

Vs: Trollikat tekevät paluuta Helsinkiin

Ei kai se Solaris kuitenkaan tasaisemmin kuin tasokas diesel/kaasubussi kulje?
Tasaisuutta voi tietenkin arvioida monelta kantilta. Sähkökäyttöinen linja-auto kiihtyy valmistajan nimestä riippumatta merkittävästi nätimmin kuin polttomoottoriauto, joka nykyisillä säästöohjelmoiduilla vaihteistoilla nitkuttelee koko ajan vaihteelta toiselle. Solariksien ominaisuuksista kiinnostuneille suosittelen matkaa Suomenlahden yli Tallinnaan.
 
Vs: Trollikat tekevät paluuta Helsinkiin

Tasaisuutta voi tietenkin arvioida monelta kantilta. Sähkökäyttöinen linja-auto kiihtyy valmistajan nimestä riippumatta merkittävästi nätimmin kuin polttomoottoriauto, joka nykyisillä säästöohjelmoiduilla vaihteistoilla nitkuttelee koko ajan vaihteelta toiselle. Solariksien ominaisuuksista kiinnostuneille suosittelen matkaa Suomenlahden yli Tallinnaan.

OK, mä ajattelin lähinnä sitä, miten bussi hyppii ja pomppii kuin vuoristorata ja ajelee kivasti kesikorokkeiden ja kanttikivien päältä. Mutta kiihdytykset tosiaan varmaan menevät mukavammin trollikassa.

Mä olen Tallinnassa vain kerran mennyt trollikalla, tais olla Mustamäen torille. Se oli kyllä joku neuvostoaikainen romu, joka ei kovin mukavaa kyytiä tarjonnut.

Friscossa on uudemmat vehkeet. Siellä maasto on niin mäkistä, ettei dieselillä pärjää, siksi käyttävät trollikoita. Katonrajassa lukee zero emissions vehicle. Ja onhan ne hiljaisempia, varsinkin mäissä, kun eivät kaasuttele bussin lailla. Terveisiä vaan 55K:n reitin varrella asuville...
 
Ei johdinauto ole uhka ratikalle. Kiskoilla saadaan kapasiteettia. Trollikka sopii sellaisille väleille, joilla matkustajamäärät ovat suuret ja liikenne tiheää, mutta joilla kumipyöräkulkuneuvon kapasiteetti ei lopu kesken lisärakentamisen tms. takia.

Vaikkapa nykyinen Jokeri on oiva esimerkki linjasta, joka toimisi johdinautolinjana riittävän hyvin. Pikaraitiotie on ylimitoitettu ratkaisu, koska ruuhkaa on linjalla kohtuullisen lyhyen osan päivästä. Lisäksi linjalla kuljetaan tyypillisesti varsin lyhyitä matkoja. Täysmatala trollikka on vastaavaa dieselbussia helpompi toteuttaa. 5 minuutin välein kulkevan Jokerin kapasiteettiongelmat ratkeaisivat jo sillä, että kalusto olisi täysmatalaa ja etuosassa olisi vähän istuimia. Vaikkapa telisolarikseen mahtuu varsin mukavasti väkeä kun sinne ahtaudutaan kaikista ovista ja tyydytään tungosaikaan seisomapaikkoihin.

Raitiovaunulla tuollaisella reitillä pitää vuoroväliä pidentää. Etenkin hiljaiseen aikaan, siis jos ei haluta ihan tyhjillä vaunuilla ajella, raideratkaisu johtaa sellaisiin vuoroväleihin, jotka eivät enää tyydytä vaihtavien matkustajien tarpeita.

Itse pidän tuota reittiä ajaneena ja siellä matkustaneena reitin muuttamista raitiotieksi yhtä turhana rahanhaaskauksena kuin eräät täällä metroja tuntuvat pitävän.
 
Vs: Trollikat tekevät paluuta Helsinkiin

Tasaisuutta voi tietenkin arvioida monelta kantilta. Sähkökäyttöinen linja-auto kiihtyy valmistajan nimestä riippumatta merkittävästi nätimmin kuin polttomoottoriauto, joka nykyisillä säästöohjelmoiduilla vaihteistoilla nitkuttelee koko ajan vaihteelta toiselle. Solariksien ominaisuuksista kiinnostuneille suosittelen matkaa Suomenlahden yli Tallinnaan.
Jousitus tuntuu vaihtelevan kovasti valmistajasta riippuen, mutta Solaris on mielestäni hyvin onnistunut jousituksessaan; hyvin kadun epätasaisuudet nielevä jousitus. Eikä riikalainen Skoda/Irisbus huonoa kyytiä tarjonnut myöskään.

Helsingissä uudemman pään busseilla ajetaan n. 100000 km vuodessa, pitkillä nopeilla linjoilla on 150000 km vuodessa ihan mahdollinen. Tiedoksi vain, jos joku jaksaa kustannuslaskuja tehdä.

Surullista vain, että taas tällä palstalla eräät spårafriikit rupesivat välittömästi teilaamaan trollikoita ilmeisesti vain siksi, etteivät kulje kiskoilla... :( Joka paikkaan ei ratikka sovi, joka paikkaan ei bussi sovi, mutta sinne minne bussi sopii on sähkökäytön mahdollisuus aina tutkittava!
 
Viimeksi muokattu:
Vs: Trollikat tekevät paluuta Helsinkiin

Surullista vain, että taas tällä palstalla eräät spårafriikit rupesivat välittömästi teilaamaan trollikoita ilmeisesti vain siksi, etteivät kulje kiskoilla... :( Joka paikkaan ei ratikka sovi, joka paikkaan ei bussi sovi, mutta sinne minne bussi sopii on sähkökäytön mahdollisuus aina tutkittava!

Ei se ole surullista, se on ihan tervettä. Emmehän sentään ole Pohjois-Koreassa, jossa vain Suuren Johtajan mielipiteet ovat sallittuja. ;)
 
Vs: Trollikat tekevät paluuta Helsinkiin

Tiivistetysti niissä siis yhdistyvät sekä ratikoiden että bussien huonot puolet.

Pikemminkin niissä yhdistyvät sekä ratikoiden että bussien hyvät puolet :lol:
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Trollikat tekevät paluuta Helsinkiin

Surullista vain, että taas tällä palstalla eräät spårafriikit rupesivat välittömästi teilaamaan trollikoita ilmeisesti vain siksi, etteivät kulje kiskoilla... :( Joka paikkaan ei ratikka sovi, joka paikkaan ei bussi sovi, mutta sinne minne bussi sopii on sähkökäytön mahdollisuus aina tutkittava!
Tosiaankin hauska huomata, miten johdinauto ei olekaan yhtäkkiä enää "hyvä joukkoliikenneväline", kun sitä aletaan tosissaan kaavailemaan takaisin Helsinkiin.
Itse pidän sitä varsin varteenotettavana vaihtoehtona raitioliikenteen laajentamiselle, jossa puolestaan olisi syytä aloittaa olemassaolevan verkon kehittämisellä ja sen liikenteen sekä laadun parantamisella. Toki nyt kaavaillut raitioliikenteen laajennukset on syyta toteuttaa (esim.Laajasalo ja Jätkä).

Linjat h14 ja h18 sopisivat mielestani varsin hyvin "pioneerilinjoiksi" vaikkapa niveljohdinautoilla ajettavaksi.
 
Tässä ketjussa johdinautoja on nyt nostettu raitiotien laajennusten vaihtoehdoksi Helsingissä.
Nähdäkseni tämä ei ole kovin mielekäs lähtökohta.

Johdinauto on linja-auto, jonka kapasiteetti on täsmälleen sama kuin vastaavan polttomoottoriauton. Suorituskykyero on marginaalinen. Linjojen suunnittelun näkökulmasta polttomoottori- ja johdinautolinjoina voi hoitaa täsmälleen samat linjat. Johdinauton edut ovat ensisijaisesti parempi energiatalous ja meluttomuus, sekä se, että linjat muodostuvat "automaattisesti" runkolinjoiksi.

Mielestäni johdinautot eivät sovellu Helsingissä esimerkiksi linjoille 14 ja 18 tai linjalle 550 seuraavista syistä.

Linja 550 on jo nyt ylikuormitettu telilinja-autoilla, jotka ovat kustannustehokkain linja-autoratkaisu. Linjan matkamäärät tulevat jatkossakin kasvamaan voimakkaasti sekä maankäytön kehityksen että linjan järjestelmämerkityksen vuoksi. Ottaen huomioon raideliikenteen suuremman vetovoiman, joka vain korostuu tällaisella poikittaislinjalla, linjalla tulee olemaan mahdollisuudet yhtä tiheään liikenteeseen raitiotienä kuin bussina. Lisäksi linjan rataosia on mahdollista käyttää Helsingin raitiotien lyhyisiin, päällekkäistä bussiliikennettä karsiviin ratoihin esimerkiksi Haagassa, Maunulassa ja Viikissä.

Linjat 14 ja 18 puolestaan ovat pitkälti päällekkäisiä Helsingin raitiotieverkon kanssa. Ne on mahdollista korvata pidentämällä ja haaroittamalla olevia raitiolinjoja. Tarvittavat uudet rataosat, esimerkiksi Fredrikinkadun ja Topeliuksenkadun radat, ovat lyhyehköjä ja toteutettavissa vaiheittain. Rataosat lisäisivät myös nykyisen raitioverkon käytettävyyttä aivan oleellisesti. Kun otetaan huomioon, että suuri osa liikenteestä on hoidettavissa nykyisiä linjoja muokkaamalla, raitiotien laajentaminen tulee aivan oleellisesti halvemmaksi kuin raitiotiestä erilliset johdinautolinjat.

Helsingin seudulla hyvin johdinautoiksi soveltuisivat erityisesti paikallisjunia ja metroa syöttävät tiheästi liikennöitävät linjastot, joilla ei ole kapasiteettitarvetta raitiotielle. Esimerkiksi suuren osan Itä-Helsingin metron syöttölinjastoa voisi muuttaa johdinautoiksi, samoin vaikkapa Malmille, Tikkurilaan tai Keravalle paikallisjunia syöttäviä linjoja. Ehkä parhaiten johdinautoksi soveltuu juuri tiheästi liikennöitävä raideliikenteen syöttölinja.

Johdinautovastaisuudesta minua on turha syyttää. Olen itse pyrkinyt auttamaan johdinautokeskustelun esilletuloa Suomessa mm. järjestämällä ekskursiot Salzburgiin ja Landskronaan, tuomalla Salzburgin asiantuntijan Suomeen sekä levittämällä mainion www.trolleymotion.org - sivuston tietoja.

Johdinauto vain on sähkökäyttöinen bussi, jolla on sähkökäytön ja bussin edut, mutta ei raideliikenteen etuja.
 
Johdinautojen ilmestyminen Suomeen, kuten myös lukuisiin muihinkin paikkoihin (kuten Ruotsiin) toisen maailmansodan aikana ja jälkeen osoittaa historioitsijoille ja tutkijoille varsin selvästi, että se on pula-ajan liikenneratkaisu - ennen kuin pystytään ratkaisemaan eteentulleet liikenneongelmat jollain muulla järkevämmällä tavalla.

Johdinautojen häviäminen kehittyneistä maista vahvistaa seikan. Joitakin paikallisia erikoissovellutuksia on kyllä jäänyt elämään, mutta viime vuonnakin niitä lakkautettiin Euroopassa.

Samoin johdinautolinjojen voimakas syntyminen SNTL:ssä ja muissa sosialistisissa maissa tukee tätä näkökantaa. Sosialistiset kansandiktatuurit eivät koskaan päässeet sodan raunioista ylös, ja edelleenkin niiden jälkeläismaissa kamppaillaan ongelmien kanssa. Ja liikennöidään huomattavassa määrin johdinautoilla.

Johdinautoliikenteen synty Suomessakin on 1940-luvun pula-ajan ilmiö, ja pääasiallinen kehitys sekä kalustohankinnat pysähtyivät jo 1950-luvulla, kunhan oli saatavana parempaa.
 
Tarkoitatko Compact "järkevämmällä tavalla" yksityisautoa ja diesellinja-autoja? Niillähän johdinautot yleensä korvattiin.

Johdinautojen menestyskausi toki liittyy toisen maailmansodan aikaiseen ja sen jälkeiseen öljypulaan. Ainakin pohjoismaissa suuri osa johdinautojärjestelmistä kytkeytyi suoraan polttoainepulaan.

Sen sijaan niiden lakkauttaminen liittyy kyllä ensisijaisesti 1950-70-lukujen "autoiluun pakottamiseen" eikä järkevämpiin joukkoliikenneratkaisuihin.
 
Johdinautojen ilmestyminen Suomeen, kuten myös lukuisiin muihinkin paikkoihin (kuten Ruotsiin) toisen maailmansodan aikana ja jälkeen osoittaa historioitsijoille ja tutkijoille varsin selvästi, että se on pula-ajan liikenneratkaisu - ennen kuin pystytään ratkaisemaan eteentulleet liikenneongelmat jollain muulla järkevämmällä tavalla.

Johdinautojen häviäminen kehittyneistä maista vahvistaa seikan. Joitakin paikallisia erikoissovellutuksia on kyllä jäänyt elämään, mutta viime vuonnakin niitä lakkautettiin Euroopassa.

Samoin johdinautolinjojen voimakas syntyminen SNTL:ssä ja muissa sosialistisissa maissa tukee tätä näkökantaa. Sosialistiset kansandiktatuurit eivät koskaan päässeet sodan raunioista ylös, ja edelleenkin niiden jälkeläismaissa kamppaillaan ongelmien kanssa. Ja liikennöidään huomattavassa määrin johdinautoilla.

Johdinautoliikenteen synty Suomessakin on 1940-luvun pula-ajan ilmiö, ja pääasiallinen kehitys sekä kalustohankinnat pysähtyivät jo 1950-luvulla, kunhan oli saatavana parempaa.
Pula-aika tulee vielä! Maapallon öljyvarannot eivät ole tunnetusti rajattomat, joten on viisasta ajoissa ruveta käyttämään jotain muuta ennenkuin on äärimmäinen pakko. Sähköä voidaan tuottaa monin tavoin.

Esimerkiksi Tallinnan johdinautoliikenne aloitettiin vuonna 1965, jolloin öljyä oli varmasti saatavissa riittävästi, mutta trollikan kuljetuskyky oli huomattavasti suurempi kuin sen aikaisten polttomoottoribussien. Ja sähkö tuli mukavasti johtoja pitkin ydinvoimalasta.

Uskallanpa sanoa johdinautojen vähentymisen läntisestä Euroopasta viime vuosikymmeninä johtuneen halvasta öljystä sekä kalustonvalmistajien haluttomuudesta valmistaa ja kehittää trollikoita eikä liikennemuodon huonoudesta!
 
Odottelen kohta valmistuvaa johdinautoselvitystä varsin kiinnostuneena ja suorastaan innostuneena.
Turustapa löytyi selväsanaista tekstiä siitä, mihin nyt pyritään.
Turun Sanomat sanoi:
...selvitys on tarkoitus aloittaa keväällä ja sen pitäisi valmistua syksyllä.
...
Lehmuskosken mukaan nyt on tarkoitus päivittää 25 vuoden takainen selvitys.
- Tekniikka on kehittynyt sen jälkeen sekä infrastruktuurin että kaluston osalta. Todennäköisesti selvitys päätyy kuitenkin siihen, että johdinautojen käyttö ei edelleenkään ole tarkoituksenmukaista.
Kuluneiden vuosien aikana polttoaineen hinta on noussut huomattavasti. Lehmuskosken mukaan tämä tuskin on kynnyskysymys, koska myös sähkön hinta on noussut.
- Ennemminkin kyse on ympäristöarvoista, jotka ovat muuttuneet tärkeämmiksi.
...
Koko Helsingin alueella johdinautoja ei nähtäisi, vaikka ne päätettäisiinkin ottaa käyttöön. Lehmuskosken mukaan niillä voitaisiin ajaa lähinnä esikaupungeissa, koska johdinautot sopivat heikosti yhteen raitiovaunujen kanssa.
 
Linjat 14 ja 18 puolestaan ovat pitkälti päällekkäisiä Helsingin raitiotieverkon kanssa. Ne on mahdollista korvata pidentämällä ja haaroittamalla olevia raitiolinjoja. Tarvittavat uudet rataosat, esimerkiksi Fredrikinkadun ja Topeliuksenkadun radat, ovat lyhyehköjä ja toteutettavissa vaiheittain. Rataosat lisäisivät myös nykyisen raitioverkon käytettävyyttä aivan oleellisesti. Kun otetaan huomioon, että suuri osa liikenteestä on hoidettavissa nykyisiä linjoja muokkaamalla, raitiotien laajentaminen tulee aivan oleellisesti halvemmaksi kuin raitiotiestä erilliset johdinautolinjat.

Hyvä Mikko!
Jokeri-linjan tullessa aivan linja 14 tuntumaan Pajamäessä, voisi pikimiten ajatella Jokeri-haaraa Pajamäen, Munkkivuoren kautta Meilahteen ja siitä eteenpäin Topeliusta pitkin.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Samoin johdinautolinjojen voimakas syntyminen SNTL:ssä ja muissa sosialistisissa maissa tukee tätä näkökantaa. Sosialistiset kansandiktatuurit eivät koskaan päässeet sodan raunioista ylös, ja edelleenkin niiden jälkeläismaissa kamppaillaan ongelmien kanssa. Ja liikennöidään huomattavassa määrin johdinautoilla.
Vai oliko kenties niin, että sähköistys = sosialismi ja öljynvienti = länsivaluuttaa? Typeräähän olisi ollut haaskata tuottoisia öljyvaroja proletariaatin kuskaamiseen commieblockien ja zavod'tojen välillä.
 
Takaisin
Ylös