Kyllä minun mielestäni tasaisella kiihdytyksellä, tärinättömyydellä (tarkoitan dieselin aiheuttamaa tutinaa), hajuttomuudella ja hiljaisuudella on aika lailla merkitystä juurikin matkustajan kannalta.
Piti palata tähän jo aiemmin, mutta unohtui. Kävin nimittäin kesäkuun alussa San Franciscossa, ja siellä oli nyt tilaisuus verrata ihan oikeasti ilman mitään mutu-tuntumia sitä, millainen matkustusmukavuus on johdinautossa ja miten se korreloi tavallisen bussin kanssa (samassa kaupungissa). En yleensä matkoilla käytä aikaa tämäntyyppiseen harrastamiseen, mutta nyt oli pakko!
Bussissa matkustaminen on lähtökohtaisesti minun mielestäni epämukavaa. Mieluummin matkustaisin joukkoliikennevälineellä tasaisesti ja menisin sitten erikseen ajelemaan vuoristoradalla silloin kun huvittaa. Nyt yritin sitten päästä selville siitä, missä kohdin johdinauto olisi mukavampi kuin tavallinen bussi, ja löysin kuin löysinkin yhden tällaisen seikan. Se ei suinkaan ollut tasainen kiihdytys.
Suurin mukavuutta haittaava tekijä on ehdottomasti se, että kadut ovat huonossa kunnossa ja epätasaisia, ja bussi vaihtelee arvaamattomasti kaistoja ja kääntyy jyrkästi suurilla nopeuksilla. Tämä aiheuttaa sen, että bussi hyppii ja pomppii kuin aropupu, eikä siinä ole mitään eroa sillä, onko katolla virroitin vai ei. Helsingissä kadut ovat keskimäärin silmämääräisesti paremmassa kunnossa kuin Friscossa, mutta meillä taas katukivet aiheuttavat epätasaista kulkua. Ja juuri kivikaupunkiinhan Ville niitä johdinautojaan tahtoisi. Helsinki saa myös miinusbonusta siitä, että meillä kuljettajilla on liian usein tapana oikaista reunakivetyksen tai liikenteenjakajien päältä. Sitä ei Friscossa sattunut kohdalle, tosin siellä ei liikenteenjakajia juuri olekaan.
Friscossa johdinautot kiihdyttivät ja jarruttivat ihan yhtä epätasaisesti kuin muutkin bussit. Hektisessä kaupunkiliikenteessä tasaisen kiihdytyksen estivät jatkuvasti esim. arvaamattomat jalankulkijat, arvaamattomat kanssa-autoilijat tai vaihtuvat liikennevalot. Rattivaunun kuvaamia tasaisia kiihdytyksiä ei todellakaan ollut, eikä eroa muihin busseihin myöskään voinut havaita. Siinä ei paljon lohduta se tieto, että johdinauto ehkä teoreettisesti pystyisi parempaan. Ja muistetaan taas se, että Helsingissä johdinauto olisi juuri keskustaväline, keskustassahan liikenne on kaikkein hektisintä ja epävarminta.
Johdinautojen miinuspuoleksi on laskettava myös sellainen erikoinen seikka, että johdinautolinjoilla matkustajia oli paljon enemmän, joten autossa oli ahtaampaa ja epäsiistimpää ja matkustajista lähti enemmän melua eikä istumapaikkaa saanut. Tämä ei ollut sellainen asia, jota erityisesti pyrin havainnoimaan, mutta siihen tuli muuten kiinnitettyä huomiota. Ajattelin ensin, että tuo ei ole johdinautosta itsestään johtuva seikka, joten sitä ei ole tarpeen tuoda esille. Mutta sitten oivalsin, että johtuuhan se kuitenkin johdinautosta. Nimittäin bussilinjoista ajetaan tietysti johdinautoilla nimenomaan ne, joilla matkustajia on eniten, jotta ne johtimet kannattaa rakentaa. Friscossa tietysti tilanne on sikäli eri, että siellä jyrkät mäet pakottavat johdinautoratkaisuihin, jolloin ajojohtimet joudutaan ehkä rakentamaan hiljaisemmillekin linjoille. Mutta meillä kävisi juuri noin: ne bussilinjat, jotka ovat jo nyt kuormitettuja, muuttuisivat johdunautoiksi, ja tyhjillään ajavat linjat jäisivät tavalilsiksi bussilinjoiksi. Silloin matkustaja tietysti kokee, että johdinauto on epämukava, kun siellä on niin paljon ihmisiä, kun taas tavallinen bussi on paljon kivempi kun saa matkustaa melkein privaattikyydillä.
Mikä sitten oli johdinautoissa parempaa? Moottorimelu takana istuville matkustajille. Jenkkibusseissa moottori on järjestään bussin takaosassa, ja melu on sietämätön. Johdinautosta tuo melunlähde puuttui.
Kaupunkikuvallisena seikkana kiinnitin huomiota myös siihen, että johdinautojen ajojohtoristeykset ovat aikamoisia härdellejä. Siihen vielä meidän ratikoiden ajojohdot päälle samaan risteykseen, niin johan tulee kaupunkikuvaan kiva elementti.
Tähän tietysti täytyy lisätä, ettei joku Kaivokadun-Simonkadun risteys nytkään mikään silmänilo ole, kun ajojohtimia katsele, mutta jos niiden määrä vielä kolminkertaistuu, niin entäs siinä tilanteessa?
