Käsittääkseni Helsingin trollikkasuunnitelmien mukaan on tarkoitus sähköistää linjoja niin että samojen johtojen alla kulkee useampi linja, jolloin tällaisilla runko-osuuksilla on tiheä liikenne.
Niinhän se pitää tehdä. Niputuksessa ongelmaksi tulee häntien sähköt, joissa kuormitus on vähemmän kuin taloudellinen raja-arvo. Runko-osuuden pitää olla riittävän pitkä ja kuormitettu "ostamaan" hännät rajan yli. Ongelma helpottuu, kun saadaan trolleja jotka jaksavat ajaa itse suurimman osan hännistä.
Jos siis bussilinjan muuttaminen trollikaksi on pelkästään raha huomioiden kannattavaa noin kymmenen minuutin tai tiheämmin liikennöitäessä (vaikeammin rahalla mitattavia etuja tietenkin lähipäästöttömyys ja hiljaisuus mutta tarvitseeko kaikkea rahassa mitata?), niin kuinka tiheästi pitää raitiolinjaa liikennöidä, jotta sen kalliit rakennus-, kalusto- ja ylläpitokustannukset saadaan katettua, jotta se olisi kannattavampaa kuin saman suoritteen hoitaminen dieselbussilla?
Ratikoita ajetaan Helsingissä tyypillisesti alle kymmenen minuutin vuorovälein. Nelosella on parhaimmillaan kaksitoista vuoroa suuntaansa ruuhkassa. Ykkönen on se poikkeus, jota kirjaimellisesti ajetaan tunnesyistä. Kiitos, Käpylä-seura!
Ratikoiden huippukuormia palvelemaan tarvitaan nykyisillä pikkuvaunuillakin (150 matkustajaa) siis kaksi bussia ratikkaa kohti.
Vaikkapa Käpylän raitiotietähän ei nykyisellä liikennesuoritteella voisi mitenkään perustella, vaan sitä ajetaan vain tunnesyistä.
Ja olisiko linja 9 voitu jättää tekemättä ja saada sama palvelutaso ja matkustajamäärä pelkästään bussilinjaa 17 kehittämällä "brändätyksi" tuotteeksi ja vuoroväliä tihentämällä nykyisen 9:n kymmeneen minuuttiin?
9/17 olisi varmasti ollut mielenkiintoinen brändibussi. Kuitenkin matkustajamäärän kasvaessa busseja tarvittaisiin lisää, jolloin ratikka hivuttautuu pikkuhiljaa kannattavammaksi. Jatkossa ysi (ja ykkönen!) nielee muitakin bussilinjoja, kuten 23:n. Brändätyllä 17:lla muiden rinnakkaisten linjojen nieleminen tarkoittaisi käytännössä muiden linjojen bussien ajamista brändätyn 17:n alla, eikä mittakaavaetuja saada eli sitä ei kannata tehdä. Ratikalla saadaan, koska vaunuihin mahtuu. Linjasto selkeytyy, palvelu paranee tai ainakin pysyy ennallaan. Juurikin nielemällä useita rinnakkaisia kuormitettuja linjoja perustellaan uusia raitiolinjoja, kuten ysiä.
Sen kumminkin korjaan, ettei dieselbussin liikennöinti jakaudu pelkästään kuljettajan palkan ja naftan kesken. Helsingissä jako menee suunnilleen näin:
Kuljettaja 55 %
Bussi 25 %
Nafta 11 %
Huolto 9 %
OK, myönnän että vedin luvut hatusta. Aiemmin tutkin bussiliikenteen kustannusjakoa joidenkin tutkimusten perusteella, jolloin päädyin varsin naftapainotteiseen jakoon. Pitää pitää mielessä, että juoksevat kustannukset ovatkin likimain 55/11 eli 5/1 kuljettajan ja öljyjen välillä.