Se, mitä nyt esimerkiksi Helsingin, Tampereen ja Turun yhteisen johdinautoselvityksen yhteisenä lopputuloksena tarvittaisiin, olisi rehellinen vertailu johdinauton, "normaalin" dieselbussin sekä tällä hetkellä taloudellisesti käyttökypsien muiden vaihtoehtoisten polttoaineiden kustannusten ja hyötyjen välillä Suomen olosuhteissa eli suomalaisin polttoaineen hinnoin, saatavuuksin ja työvoimakustannuksin.
Yksi rehellisyyden vaatimus on, että verrataan samankokoisia eri polttoaineratkaisujen busseja keskenään.
Johdinauton huolto- ja energiakustannukset ovat ilmeisesti dieselbussia pienemmät, mutta infra- ja kalustokustannukset ovat merkittävät. Muutamia vuosia sitten on esitetty, että kaasubussien huoltokustannukset ovat selkeästi dieseleitä kalliimmat.
Kaikilla bussityypeillä on infrakustannukset sekä katuinfrasta että varikoista ja energianjakelusta. Johdinautolla johtimet ulottuvat laajalle verkolle kun taas vaihtoehtoisissa polttoaineissa tankkauspiste voi olla varsin kallis.
Ei ole vaikeaa havaita, että peruserot ovat sen suuntaiset, että johdinauto voi olla perusteltu vaihtoehto vain tiheästi liikennöidyillä linjoilla, kun taas muut vaihtoehtoiset polttoaineratkaisut voivat olla perustelluimpia juuri suhteellisen harvaan (esim 20-30 min vuorovälillä) liikennöitäville linjoille.
