Johdinautot

Jotkut innostuneimmat näkevät ilmassa roikkuvat tupla-ajojohdot ikäänkuin raide-elementteinä. Se ei kyllä tee bussista junaa tahi ratikkaa.
Kyllä johdinauto saa puolestani vaikka johdinkerrointa, jos se sattuu olemaan tasaisesti ajava, suurikapasiteettinen, täysmatala, nykyaikainen ja ennen kaikkea hiljainen.
Miten tämä ohittaminen on mahdollista, kun ainakin tähän saakka on bussi-Jokerilla ollut ehdoton kielto ohittaa edelläolevaa vuoroa, jonka jälkimmäinen vuoro on saanut kiinni? Puhun nyt siis Jokeri-linjaa ajaneena ammattilaisena. Onko jokin oleellisesti muuttunut systeemeissä tuon CapaCityn myötä?
Minä taas puhun matkustajana. Ensimmäinen tapaus sattui Kehä I:llä, mutkan takana Turvesuontiellä oli jokeribussi. Pysäkillä oli oma pieni pysäkkikaistansa jolla jokeri oli,
CapaCity vain hurautteli ohi bussikaistaa.
Toisella pysäkillä (Hämeenlinnanväylä) oli jo kaksi jokeria pysäkkikaistalla eikä kolmas kakskytmetrinen mahtunut mukaan sekä takana oli autoja tulossa. Kukaan ei ollut jäämässä pois joten CapaCity ohitti.
 
Tietääkö joku, mikä on esimerkiksi Saksassa tai Sveitsissä "kynnys", että siirrytään kaksiakselisesta bussista nivelbussiin, mutta ei vielä ruveta pohtimaan raitiotien rakentamista?
 
Jos tämä on olennainen suunta, yhteydet voidaan hoitaa esimerkiksi ohjaamalla linja 39 tätä kautta. Käytännössä suurin osa näistä työpaikkakeskittymän ihmisistä ja monista autottomista vanhoista ihmisistä ei ole matkalla Munkkivuoren ja Munkkiniemen suuntaan. Tuskin itsekään kuvittelet, että näin olisi ja muihin suuntiin palvelua on jo nyt runsaasti.

Linja 18 on jo valmiiksi niin harva, ettei sitä johdinautolla kannattane korvata. Pääosan johdinautoliikenteestä pitäisi käyttää nivelkalustoa, jotta toiminta olisi kannattavaa. Sikäli linjastomuutoksia tarvitaan myös johdinautovaihtoehtoon. Ei tosin välttämättä samoja kuin ratikkavaihtoehtoon.

Minulla on kokemus asiasta, koska asun tällä alueella. Yleensä liikennesuunnittelussa on periaate, että toimivia linjakokonaisuuksia ei lähdetä rikkomaan. 39 on erittäin hyvän käyttöasteen omaava linja. Toistuvasti näen mikä määrä matkustjia jää pois tai nousee kyytiin 14:stä Munkkivuoren ostarin kohdalla.
39 on täynnä erittäin usein pitäjänmäen kohdalla, jolloin vuoroja pitäisi lisätä eli lopullisena johtopäätöksenä on että 14 ja 39 toimivat parhaiten nykyisessä muodossaan. Näin ollen linja 14 sopii hyvin ensimmäiseen johdinautojen koeliikenteesee.

Martti
 
Toistuvasti näen mikä määrä matkustjia jää pois tai nousee kyytiin 14:stä Munkkivuoren ostarin kohdalla.
39 on täynnä erittäin usein pitäjänmäen kohdalla, jolloin vuoroja pitäisi lisätä eli lopullisena johtopäätöksenä on että 14 ja 39 toimivat parhaiten nykyisessä muodossaan. Näin ollen linja 14 sopii hyvin ensimmäiseen johdinautojen koeliikenteeseen.
Munkkivuoressa käyn usein ja olen samaa mieltä - ei olisi hyvä jos 14 poistettaisiin, sitä käytetään tasaisesti kaikkialla minne se kulkee. Ihmiset matkustavat sillä mm. Pajamäki-Meilahti-osuudelta Munkkivuoren ostarille. Linjan tuntee kaikki ja se on yhtenäinen, pitkään bussilinjana ollut suora yhteys näille paikoille. Sitä Pajamäki-Munkkivuori-osuuden (ja pituuden) vuoksi ei kannattaisi raitiolinjaksi muuttaa, eihän se edes mitenkään erityisen täynnä ole, etteikö bussi riittäisi. Johdinautokokeilulinjaksi erittäin hyvä, kuten Salomaa mainitsi.

Myöskään 18 ei ole paras raitiolinjaksi muutettava samoista syistä.

Raitiolinjaksi busseista mielummin aluksi vaikka 11 ja 21v. Loput keskustan alueen bussilinjat johtimien alle ja raitiovaunuverkostoa Jätkäsaareen, Lauttasaareen, Kalasatamaan, Viikkiin...

Nivelbusseilla ajettaviksi johdinautoiksi olisi muitakin vaihtoehtoja kuin 550 ja ydinkeskusta, mm. helsingin sisäiset 54,57,58B&59,79,82&h84 ja seutulinjat 102T&103T,205,615&650.
 
Nivelbusseilla ajettaviksi johdinautoiksi olisi muitakin vaihtoehtoja kuin 550 ja ydinkeskusta, mm. [...] seutulinjat 102T&103T,205,615&650.

Voi voi näitä listoja :(

102 ja 103 korvataan metrolla vuonna 2015.

205? Ajojohtimia Turunväylälle 20-30 min välein kulkevaa, pitkää bussilinjaa varten? I don't think so.

615 korvatautuu kehäradalla.

650, puolen tunnin välein kulkeva bussi? Voi voi näitä ajatuksia...
 
Kävin hieman muitakin viestiketjuja katsomassa ja mm. Anteron mielenkiintoisia sivuja monipuolisine linkkeineen. Pienen sulattelun jälkeen alkaa hieman taas piirun verran enemmän ymmärtää, millaisin periaattein päätöksiä tehdään.

Monia Helsinkiläisiä askarruttaa miksi kantakaupungin viimeiset puistot ovat jotakin muuta kuin puistoja. Varatontteja, autotunnelien suuaukkoja, työkoneiden säilytyspaikkoja, hallintorakennuksien pihoja jne. Se on tämä laskemisen politiikka. Kun lasketaan kauniiden puiden merkitys kivikaupungin keskellä, niin puistojen puolustajat eivät saa millään muutettua luvuiksi niiden merkitystä. Mutta rakentamisen puolustajat saavat. Uuden rakentaminen on Helsingissä itseisarvo ja puistot voidaan rakentaa pala palalta, koska rakennetut kerrosneliömertri tuottaa aina jotakin ja useampaan suuntaan. Tätä päättäjien kylmän kovaa laskelmoivaa ydintä vastaan kaupunkilaiset yrittävät sanoa, että säästäkää edes tämä viimeinen puisto. Jokainen meistä tietää, mikä yleensä on lopputulos.

Tämä liittyy siten joukkoliikenneasioihin, että havaitsin käydessäni muissakin viestiketjuissa, että emme välttämättä kiistele siitä, kumpi on jollain linjalla parempi, bussi vai raitiovaunu, vaan kiistelemme laskutavoista. Setvimme sitä että mitä kaikkea voidaan ottaa mukaan linjan perustamiskustaannuksiin. Josta sitten seuraa, se että yksiselitteistä vastausta ei saada koskaan, kumpi on edullisempi bussi vai raitiovaunu. Kun on havaittavissa, että varsin monella meistä on voimakas mieltymys tiettyyn liikennevälinetyyppiin, niin voimme aina saada sen edullisemmaksi ottamalla mukaan uuden asian, joka sitten pitää pisteyttää jo ottaa välttämättä mukaan kokonaislaskelmiin.

Asia saadaan ainakin hieman selkeämmäksi, kun ensin pohditaan, mitä tarvitaan. Esimerkiksi sopinee se, että tarvitaan häiriötön nopea yhteys Malminkartanosta keskustaan perjantai-iltaisin klo 21.00. Sellaista ei ollut moneen vuoteen.
VR lähiliikenne päätti sellaisen järjestää. Junanrungossa saattaa olla 2 vartijaa, 2 konduktooria 4 lipuntarkastajaa ja yksi kuljettaja. Tällaisen yhteyden tarpeellisuudesta ei nykyisen juuri erimielisyyttä. Joukkoliikenneyhteys on tässä tapauksessa hyvin paljon muutakin kuin kuljetus paikasta toiseen.

Martti
 
102 ja 103 korvataan metrolla vuonna 2015.
Metron pysäkinväli on yli 1km, jopa yli 2. Tarvitaanhan jokin linja, joka kulkee metron reittiä tiheämmin (vrt. h58,h98). Linja 103T olisi tähän tarkoitukseen oivallinen, saattaisi koukata Etelä-Lauttasaarenkin kautta.
205? Ajojohtimia Turunväylälle 20-30 min välein kulkevaa, pitkää bussilinjaa varten? I don't think so.
Totta, tehdäänpä sille muutos. Linja ei kulkisikaan enää Turunväylää, vaan Turuntietä. Lisäksi se jatkaa linjan 110 reittiä Tapiolan metroasemalle korvaten linjan.
615 korvatautuu kehäradalla.
Linjan 615 varrella on useita muitakin pysäkkejä kuin Rautatieasema, Käpylä ja Lentoasema. Linja 615 jätetään nykyisilleen+se menee tekn. al. kautta. Linjan muut versiot poistetaan ja siihen voi hypätä kyytiin/siitä pois missä vaan.
650, puolen tunnin välein kulkeva bussi?
No, ehkä se voi odottaa bensiinin äkillistä kallistumista;)
 
Tämä liittyy siten joukkoliikenneasioihin, että havaitsin käydessäni muissakin viestiketjuissa, että emme välttämättä kiistele siitä, kumpi on jollain linjalla parempi, bussi vai raitiovaunu, vaan kiistelemme laskutavoista. Setvimme sitä että mitä kaikkea voidaan ottaa mukaan linjan perustamiskustaannuksiin. Josta sitten seuraa, se että yksiselitteistä vastausta ei saada koskaan, kumpi on edullisempi bussi vai raitiovaunu. Kun on havaittavissa, että varsin monella meistä on voimakas mieltymys tiettyyn liikennevälinetyyppiin, niin voimme aina saada sen edullisemmaksi ottamalla mukaan uuden asian, joka sitten pitää pisteyttää jo ottaa välttämättä mukaan kokonaislaskelmiin.
Minusta arvioit tilannetta koko lailla oikein. Ei ole kovin suuri vahinko, että täällä foorumilla juupaseipästellään näistä asioista, mutta kun eivät laskutavat ole selvät siellä virallisellakaan tasolla. Välillä kelpaavat lähtöarvoiksi internetin fanisivuston ”tiedot”, välillä ei kelpaa edes valmistajan tarjousten ja kauppasopimusten tiedot. Fanittaminen on hyväksyttävää harrastajille, mutta virkamiesten ja konsulttien piirissä sellaista ei saa esiintyä. Mutta esiintyy.

Jossain määrin voin ymmärtää sitä, että kun on keksitty jotain uutta, niin on pakkokin keksiä sitten menetelmä, jolla yritetään selvittää sen uuden asian tarkoituksenmukaisuutta. Ja silloin eivät tietenkään vanhat konstit sovi siihen uuteen, jota varten niitä vanhoja konsteja ei edes ole joskus voitu suunnitellakaan. Yksi tällainen asia on matka-ajan laskeminen. Se on keksitty vanhoja nopeampien autoteiden perustelemiseksi, mutta ei sovi ollenkaan joukkoliikenteeseen, jossa tavoitteena on matkojen määrän eikä nopeuden kasvattaminen.

Tuosta matka-ajan kumartamisesta kärsii esimerkiksi Raidejokerin suunnitelma. Kun nykyisen bussiliikenteen kapasiteetti ei riitä, pitää tehdä jotain. Se jotain ei välttämättä muuta linjalla matkustamisen nopeutta lainkaan, joten se ei edes voi olla kannattavaa, jos kannattavuus perustuu siihen, että matka-aika lyhenee. Seuraavassa tästä esimerkki:

Oletetaan vaikka niin, että linjan matkustajamäärän pitäisi voida kasvaa 2-kertaiseksi. Busseja kulkee jo minuutin välein, eli pysäkit eivät mahdollista enää bussien lisäämistä. Pysäkkien pidentäminen sekä maksaisi jotain että hidastaisi linjaa, koska bussit joutuvat ohittelemaan toisiaan ajaessaan pysäkeille. Siis ei kannata. Rinnalle voitaisiin perustaa toinen linja, joka ajaisi omaa kaistaa ja sillä olisi erilliset pysäkit. Silloin kapasiteetti nousisi eikä liikenne hidastuisi. Mutta koska liikenne ei nopeudu, kannattavuus on negatiivinen ilman hyötyjä. Ja aivan sama, hankittaisiinko pidempiä busseja, tehtäisiin johdinautolinja tai muutettaisiin linja ratikaksi. Mikään ei lisää nopeutta, vaikka kaikki ratkaisevat kapasiteettiongelman. Mutta meikäläisen arviointitavan mukaan mitään ei kannata tehdä, koska matka-ajan lyhenemiseen perustuva kannattavuuslaskenta ei koskaan osoita muutosta kannattavaksi.

Johdinautojen kohdalla ylipäätään vallitsee sama tilanne. Se, että bussi kulkee sähköllä dieselin sijasta vaikuttaa kovin vähän tai ei ollenkaan matka-aikaan tai muuhunkaan bussiliikenteen ominaisuuteen. Mutta bussiliikenne muuttuu kalliimmaksi. H/K-laskelmilla eivät johdinautot ole kannattavia koskaan, ellei arviointimenetelmää perusteta mittaamaan jotain muuta hyötyä, mihin johdinautolla pyritään.

Mutta olennaisinta on, että arviointimenetelmän pitää soveltua samanlaisena muuhunkin liikenteeseen kuin johdinautoille. Muuten menetelmä on arvoton, vaikka tietenkin trollikkafanien mieleen.

Nykyinenkin liikennehankkeiden matka-aikamenetelmä on minusta arvoton, mutta se on automiesten mieleen. Ja siksi se on saanut pitää valta-asemansa, koska Suomessa arvot ovat autoilulle myönteiset.

Antero
 
Jossain määrin voin ymmärtää sitä, että kun on keksitty jotain uutta, niin on pakkokin keksiä sitten menetelmä, jolla yritetään selvittää sen uuden asian tarkoituksenmukaisuutta. Ja silloin eivät tietenkään vanhat konstit sovi siihen uuteen, jota varten niitä vanhoja konsteja ei edes ole joskus voitu suunnitellakaan.

Me voisimme kuitenkin tästä insinöörivetoisuudestamme ja laitefanatismista yrittää edes kuvitteellista piipahdusta kassapuolelle. Meille niin rakkaat pääministerimme ja valtiovarainministerimme ovat kertoneet tiedotusvälineille viime aikoina, minkä tyyppistä kassavirtaa kulkee ja mitä rahaa se on. Tähän on vielä yritettävä arvoida minkälaista kassavirtaa ylipäänsä julkisella puolelle on lähivuosina. Ei kait se túrhaa pessimismiä ole, jos ennustaa että Jokerilla ei kulje raitiovaunu lähitulevaisuudessa (10 vuoden sisällä)ja tuskin johdinautokaan.

Mutta Sinulla on kokemusta kaupungin päätöksenteosta ja vielä enemmän raitiovaunuista, niin voisit kertoa meille foorumin käyttäjille vaikkapa varovaisen ennusteen, että koska ensimmäinen raitiovaunu pyyhkäisee sillan yli Laajasaloon ja vähintään yhtä kiinnostavaa koska Jätkäsaaren. Voi olla että olen turhan pessimisti.

Martti
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Pitkän tähtäimen ratkaisu on jatkaa Huopalahdentietä kiskot Pitäjänmäentielle. Siihen saakka bussia tarpeen mukaan, veikkaan vaan tarpeen olevan pieni jos Munkkivuoreen saadaan ratikka. Semmoinenkin vaihtoehto on että vaikka 58 jatkaisi Pitäjänmäkeen saakka, tai muu poikittaisjärjestely. Liikenteellisesti erittäin toimiva ratkaisu olisi muuten Talinrata - Pajamäki kiskot golf-kentän läpi, pitäisi olla vaan pallonkestävää kalustoa :)

Me voisimme kuitenkin tästä insinöörivetoisuudestamme ja laitefanatismista yrittää edes kuvitteellista piipahdusta kassapuolelle. Meille niin rakkaat pääministerimme ja valtiovarainministerimme ovat kertoneet tiedotusvälineille viime aikoina, minkä tyyppistä kassavirtaa kulkee ja mitä rahaa se on. Tähän on vielä yritettävä arvoida minkälaista kassavirtaa ylipäänsä julkisella puolelle on lähivuosina. Ei kait se túrhaa pessimismiä ole, jos ennustaa että Jokerilla ei kulje raitiovaunu lähitulevaisuudessa (10 vuoden sisällä)ja tuskin johdinautokaan.
Puhutaan vaan rahasta. Yleisellä tasolla julkisella taloudella on ongelmia, tosin ne ovat pitkälti suhdanneluontoisia mutta kuitenkin. Perusongelma on että palvelujen kustannukset kasvavat jatkuvasti enemmän kuin verotuotot, ja tämä taas johtuu siitä että ne ovat työvaltaisia. Ilmiö tunnetaan nimeltä Baumolin tauti.

Ratkaisuja tähän on joko nostaa veroastetta jatkuvasti, karsia palveluita tai nostaa tuottavuutta. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä että samalla määrällä ihmisresursseja tuotetaan enemmän palvelua. Kulkuvälineen vaihto isompaan on erinomainen esimerkki, tämä tosin vaatii linjastojärjestelyjä. Vaihtoehtoja on nostaa subventioastetta (realismi?) tai karsia palveluja.

Nykyisessäkään tilanteessa rahan löytäminen tuottavuutta nostaviin investointeihin ei todellakaan ole vaikeaa, valtio esimerksi satsaa esimerkiksi tietotekniikkaan nimenomaan tämän takia.
 
Liikenteellisesti erittäin toimiva ratkaisu olisi muuten Talinrata - Pajamäki kiskot golf-kentän läpi, pitäisi olla vaan pallonkestävää kalustoa :)

Kuinka Sinä uskalsit mennä tuollaista ehdottamaan. Golf - kenttä on kaikista pyhin. Ei niihin voi koskea ! Aivan kauheaa kansalaisten mielivaltaa, että joku ehdottaa Golf - kentän rikkomista.

Martti
 
Kuinka Sinä uskalsit mennä tuollaista ehdottamaan. Golf - kenttä on kaikista pyhin. Ei niihin voi koskea ! Aivan kauheaa kansalaisten mielivaltaa, että joku ehdottaa Golf - kentän rikkomista.
Olet oikeassa, hankin tuhkaa ja säkin. Sitäpaitsi siitä kentästähän maksetaan jo kokonaiset 200 000 euroa vuokraa vuodessa, enemmän kuin peltomaasta!

Ihan vakavissaan, en minä tiedä mitä hävittävää siinä on jos sen kävelytien rinnalla ehdottaa nurmirataa. Sitäpaitsi kuten Soininvaara totesi Munkkiniemi - Otaniemi rataan liittyen, olisi ihan virkistävää nähdä Kulosaarelaisia banderollien kanssa Kaupungintalon edessä.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Mutta Sinulla on kokemusta kaupungin päätöksenteosta ja vielä enemmän raitiovaunuista, niin voisit kertoa meille foorumin käyttäjille vaikkapa varovaisen ennusteen, että koska ensimmäinen raitiovaunu pyyhkäisee sillan yli Laajasaloon ja vähintään yhtä kiinnostavaa koska Jätkäsaaren. Voi olla että olen turhan pessimisti.
Minusta olet optimisti, jos uskot että minä tai joku muukaan pärjää tulevaisuuden ennustamisessa. Menneisyyden ennustajat menestyvät paremmin... :)

Vakavammin ajatellen:

Laajasalon kanssa on ymmärtääkseni varsin suuri yksimielisyys siitä, että alueen arvon perusteena on ratikan tarjoama nopea yhteys ydinkeskustaan. Olennainen osa tätä ymmärrystä ovat H:gin kaupungin rahakirstun vartijat ja rakennusliikkeet. Se, mistä nämä ovat yhtä mieltä, yleensä toteutuu. Yhteisymmärryksen syy on siinä, että kaupungin omistamat maat ja asuntojen myyntihinnat ovat olennaisesti suuremmat, jos 3 sepän patsaalle on 20 min. kuin yli puoli tuntia. Kunnallistekniikka ja talonrakentaminen maksavat kuitenkin molemmissa tapauksissa yhtä paljon, eli ratikan kanssa tulee suuremmat voitot.

Jätkäsaaren kanssa tilanne on hyvin samantapainen. Erityisesti kaupungin kannalta on tärkeää, että se pääsee laadukkaan liikenteen voitonjaolle myös. Se on nimittäin opittu, että joskus myöhemmin tehtävät metrot tai ratikat ovat hyödyttömiä kaupungin tulojen kannalta, vaikka menot toteutuvatkin. Kaupunki on tontit jo myynyt, joten myöhemmin tuleva arvonnousu ei kilahda kaupungin vaan tontinomistajien tai asunnonvaihtajien taskuihin.

Tämä tarkoittaa sitä, että ratikat toteutuvat samassa tahdissa kuin alueita rakennetaan. Jos rakentaminen viivästyy, voivat viivästyä ratikatkin. Mutta 15–20 vuoden aikana tapahtuvassa aluerakentamisessa muutaman vuoden suhdannesyklit eivät paljon vaikuta. Korkea- ja laskusuhdanteita tulee olemaan alueen rakennsuaikana joka tapauksessa.

Rataa on itse asiassa halpa rakentaa, se menee siinä samalla kuin kadut muutenkin. Laajasalon sillat ovat yksittäisenä radan osana kallis kokonaisuus, mutta suhteessa muuhun kunnallistekniikan hintaan ei mitenkään ihmeellinen. Kalustoa laajennuksiin alkaa olla 3–4 vuoden kuluttua, joka asettunee aika lailla yksiin talojen rakentamisen kanssa. Ja silloin tämän hetken suhdannetilannekin on jo historiaa.

Näin siis arvioin, luvatahan ei voi kukaan.

Antero
 
Helsingissä elää vieläkin, 24 vuotta sen jälkeen kun nivelvaunut päätettiin maalata vihreiksi, sitkeä legenda neuvostoliittolaisista 70-luvun nivelvaunuista. Olen itse kuullut sen viimeisen kuuden kuukauden aikana kahdelta eri henkilöltä eri yhteyksissä, aiemmin vielä useammin. Huhu johtunee toisaalta punaharmaasta väristä, toisaalta samanaikaisesta (punavalkoisesta) aidosti neuvostoliittolaisesta trollikokeilufiaskosta, mutta ihmeen kauan se elää.

Vuonna 1983, kun ensimmäiset kotimaiset kakkossarjan eli NrII-vaunut saapuivat Hämeestä Helsingin liikenteeseen, oli HKL pyytänyt Valmetia ja Strömbergiä laittamaan puna-harmaisiin ratikoihin reilun kokoiset metalliset valmistajankilvet, joista näkee, että vaunut ovat kunnon kotimaista tuotantoa. Ne ruuvattiin niveleen, ovipuolelle, että näkyy matkustajille.

SNTL:n puna-valkoisten johdinautojen pakkokokeilu tapahtui kymmenen vuotta aiemmin vuonna 1973.

Uskomus kaupunkilaisten joukossa oli vielä vahva, että nivelvaunutkin on valmistettu Neuvostoliitossa. Siitä HKL halusi päästä irti.

Johdinautot olivat tuolloin marxilais-leniniläistä joukkoliikennettä parhaimmillaan. Ja seinien väri kavalsi asian.

Tähän en laita hymiötä perään, sillä olen harrastanut kotimaisia rollikoita ZIU-aikaan (vaan en trollibusseja, joka sanana on aivan outo kauhistus).
 
Vuonna 1983, kun ensimmäiset kotimaiset kakkossarjan eli NrII-vaunut saapuivat Hämeestä Helsingin liikenteeseen, oli HKL pyytänyt Valmetia ja Strömbergiä laittamaan puna-harmaisiin ratikoihin reilun kokoiset metalliset valmistajankilvet, joista näkee, että vaunut ovat kunnon kotimaista tuotantoa. Ne ruuvattiin niveleen, ovipuolelle, että näkyy matkustajille.
Nr-vaunujen alkuperästä vallitsi itse asiassa laajemminkin epäselvyyksiä. Tunsin henkilöitä, jotka uskoivat tosissaan nivelien olevan vanhoja kööpenhaminalaisia. Monet olivat lukeneet 1960-luvun lopulla lehdistä vain otsikot jutuista, joissa spekuloitiin mahdollisuudella ostaa vähän käytettyjä Düwageja meille.
 
Takaisin
Ylös