- Liittynyt
- 14 Heinäkuu 2005
- Viestit
- 5,978
Liikenneministeriö voi päättää myös raitioliikenteen avaamista markkinaehtoiselle kilpailulle niin että raitiovaunuiksi kelpaavat bussit jotka ova max 2.40 m leveitä, ja on varustettu raitiovaunun ajovaloilla. Trafi muuttaa liikennesäntöjä että saavat ajaa raitiovaunukiskoilla.Mutta privatuotteen saaminen hinnaltaan riittävän houkuttelevaksi onnistuu vain harvoin – ja jos se jossain onnistuisi, se vaatisi sellaista aluetta, jossa joukkoliikenteen pakkokäyttäjiä on vähän, mutta käyttäjiä silti paljon. Silloin ollaan käytännössä ratikkavyöhykkeellä, ja privabussin kilpaileminen ratikan kanssa taas ei vaikuta todennäköiseltä, koska ratikoista tykätään kovasti, matka-ajat ovat joka tapauksessa aika lyhyet ja keskustan pääväylien bussikaistat tukkoisia.
t. Rainer
---------- Viestit yhdistetty klo 09:28 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 09:14 ----------
Nuo havaintosi koskevat lähinnä busseja, ei junia. Työmatkaruuhka-ajan lähijunissa matkustaa paljon pukumiehiä ja naisia, ainakin rantaradalla jolla itse matkustan. Myös pääradalla Tikkurilaan asti. Tietyt aamuvuorot ovat koululaisten täyttämiä mutta varsinkin iltaisin klo 16-20 välillä kulkee yhtä paljon "siististi pukeutuneita" työssäkäyviä kaupungista kotiin kuin nuorisoa tai "epäsiistiä porukkaa". Kaksi autoa perheessä ei ole välttämätöntä jos on mahdollista käyttää junaa työmatkoilla. Myös parkkipaikkojen riittämättömyys lähiöissä, myäs rivitaloalueilla, ehkäisee hankkimasta ylimääräisiä autoja perheisiin. Espoossa on esim aluepysäköintikielto voimassa, eli autojen on mahduttava kiinteistöjen parkkipaikoille ja niitä on yleensä vain 1/asunto.Töölössä ja Kalliossa on kallista asua, varaa olisi ehkä autoonkin ja sellainen ehkä on hankittukin, mutta asiointi- ja työmatkat niemellä on kätevämpää tehdä ratikalla. Samoin Munkkiniemen ratikassa on hyvin erinäköistä ja -oloista väkeä kuin Pohjois-Helsingin lähiöbusseissa. Lähijunissa tuntuu olevan lähinnä alaikäisiä, opiskelijoita, maahanmuuttajia ja naisia. Pukumiehet ja turkisnaiset puuttuvat käytännössä kokonaan, työikäistä suomalaisperäistä miespuolista väestöä on myös hämmästyttävän vähän. Onko pakkokäyttöä se, että perheeseen hankitaan yksi auto, jolla mies kulkee töihin ja lapset ja vaimo menevät junalla? Minusta melkein on, vaikka rahat saattaisivat ainakin teoriassa riittää mautoon ja kakkosautoon. Busseilla matkustan vähän, mutta jos katsoo, millaiset alueet meillä palvellaan puhtaasti bussiliikenteellä, niin ne ovat jo sosioekonomialtaan sellaisia, että rahat eivät ehkä riitä kahteen autoon perheessä. Minulla taitaa olla tässä taustalla sellainen ajatus, että espoolainen ja vantaalainen kyllä hankkii auton, jos hänellä on siihen varaa. Helsinkiläinen välttämättä ei.
t. Rainer
---------- Viestit yhdistetty klo 10:26 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 09:28 ----------
Rainer siirtää tätä keskustelua kyllä nyt täysin offtopic-suuntaan, sillä pikkuruisen Helsinskin keskustan sekä sen luonnonrauhassa elävien kauniiden ympäristöalueiden espoolaisten, kauniaislaisten, vantaalaisten, kirkkonummelaisten, nurmijärveläisten, vihtiläisten, sipoolaisten jne. onnellisten esikaupunkien vertaaminen joihinkin Todellisiin Metropoleihin ei vain tässä keskustelussa ole mikään relevantti argumentti (mutta ehkäpä ko. kommentoija ei ole koskaan käynyt esim. sellaisissa Todellisissa Eurooppalaisissa Metropoleissa ja suurissa korttelikaupungeissa kuten Moskova, Pariisi, Lontoo, Madrid, Berliini etc., tai sitten ko. kommentoija ei vain yksinkertaisesti ole havainnut ja ymmärtänyt mitään yksinkertaista eroa esim. sikäläisen Todellisen Metropolin Metro-aseman tai Mankin junaseisakkeen välillä)..
Minä lasken kyllä että alkuperäiset pääkaupunkiseudun Yhteistyövaltuuskunna kaupungit eli Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen muodostavat yhtenäisen metropolin siinä missä Tukholman tai Kööpenhaminan seutujen kaupungit. Tukholman ulkopuolella 25 + km päässä on kanssa silkkaa maaseutua. Kysymys oli siistä että missä päin EU:ta on markkinaehtoista kaupunkiljoukkoiikennettä ja nimim kuukanko vastasi että ainakin Edinburgissa. Olen elänyt nuoruuteni Espoossa ja Kauniaisissa 70-80- luvulla ja muistan miten hankalaa ja kallista matkustaminen oli jos ei asunut Helsingissä joka oli ainoa seudun kaupunki joka myönsi kuukausilippuja, yksityisissä busseissa oli riistotaksat ja VR:n kuukausikortti kelpasi vain junissa enkä kaipaa niitä aikoja takaisin.
t. Rainer
---------- Viestit yhdistetty klo 10:32 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 10:26 ----------
Vielä lisäyksenä: yleinen sääntö en tehty palvelusopimusasetukseen Britannian vaatimuksesta, koska Skotlannissa ja Walesissa on haluttu antaa sotainvalideille ilmaiset matkat markkinaehtoisessa bussiliikenteessä (jota Skotlannin ja Walesin bussiliikenteestä onkin hyvin merkittävä osa. Lontoossa kaikki sotaveteraanit saavat matkustaa ilmaiseksi, mutta Lontoon joukkoliikenne onkin järjestetty tilaaja-tuottaja -mallilla). Koska yleisen säännön kompensaatio maksetaan vain sotainvalideista, joita ei osu kyytiin läheskään jokaiselle lähdölle, on liikennöitsijöiden kuitenkin hinnoiteltava lippunsa niin, että ne houkuttelevat muitakin matkustajia. Silloin viranomaisen maksama kompensaatiokin pysyy kohtuullisena.Yleistä sääntöä ei koskaan olekaan suunniteltu käyttöön, jossa se koskisi muitakin kuin vain pieniä erityisryhmiä.
Hyvä sinänsä koska Suomen sotaveteraanit ovat iältään yli 90 v ja YK-joukoissa palvelleilla ei ole toistaiseksi sitä statusta ellei tosiaan ole invalidisoituneet. Britanniassa on nuorempia Falklandin sodan veteraaneja/invalideja kanssa, mutta eihän sitä tiedä milloin joku uusi sota alkaa johon suomalaisiakin kutsutaan.
t. Rainer