Vs: Tampereen pikaratikka: tunneliin vai maan päälle?
Väitän lähikauppojen häviämisen ja suurmyymälöiden suosion takana olevan laadun sijaan kaupan keskusliikkeitten politiikan. Muistan vielä jotain näitten kotiseutujen kaupankäynnistä ennen ensimmäistäkään Prismaa. Hinnat olivat kaikissa kaupoissa suurinpiirtein samat. Kauppa valittiin kulloisenkin tarpeen mukaan - lähimyymälöistä perusjutut ja sitten muuta peräti 2 km päästä isommista myymälöistä, ehkä jotain joskus jopa sieltä kaupungista Stockalta. Varsinaista tarvetta mennä ostamaan perheen viikon sapuskoita autolla ei ollut, koska maito maksoi lähellä saman kuin kaukanakin.
Helsingin seudulla, ainakin suuremmissa lähiöissä ja keskuksissa tilanne on aina ollut hyvä kuluttajalle, koska täällä on aina ollut toimiva kilpailu, mutta ainakin ennenvanhaan kun meni maakuntiin niin sai olla tosi tarkka mitä osti mistä.
Kun olin itse opiskelija Lappeenrannassa 1980-luvun alkupuoliskossa, niin Skinnarilassa, eli siinä pikkulähiössä jossa suurin osa opiskelija-asunnoistakin oli, oli yksi ainoa ruokakauppa, eli kilpailijoita ei ollut, ja hinnat olivat sen mukaisia. Lähimpään seuraavaan kauppaan oli n 2 km. Valikoima oli ylipäänsä huono joten käytännössä sieltä ei kannattanut ostaa muuta kuin opiskelijan perusruokaa kuten kalapuikkoja, HK-bleuta ja keskikaljaa. Jos osti meijeri- tai muita pilaantuvia tuotteita niin kannatti katsoa tarkkaan koska kauppias yritti huijata myymällä sellaista tavaraa joiden viimeinen käyttöpäivä oli umpeutunut!
Heti kun siirtyi Skinnarilasta kohti keskustaa parani kauppavalikoima. Paras laatu/hintasuhde oli muistaakseni yhdessä isossa hallikaupassa lentokentän lähelllä. Se ei ollut niin iso kuin nykyiset prismat ja cittarit, mutta sen tapainen. Sinne pääsi käytännössä vain autolla, mutta jos osti riittävän paljon, niin reissu kannatti. Myös Lappeenrannan keskustassa oli monta ruokkakauppaa, osa osuuskauppaliikeeiden tavaratalojen yhteydessä, mutta osa ihan omillaan toimivia. Keskustan kaupossa palvelukin oli ystävällisempää eikä opiskelijoita katsottu nenänvartta pitkin. Aina jos oli asiaa keskustaan nin kannatti tuoda niin paljon ruokaa sieltä mukanaan kuin jaksoi kantaa, liikkui sitten bussilla, fillarilla tai autolla.
Eli eivät automarketit mikään uusi keksintö ole, ja kuvittelisin että kauppiaalla on aika paljon valtaa määritellä millä hinnalla myy tavaroitaan, ainakin tilanteissa joissa kilpailevaa kauppaa ei ole lähimaillakaan. Se mikä on ongelma lähinnä, mitä olen kuullut että Lappenrannassa ja muissa sen kokoisissa kaupungeissa, keskustan hyvin varustellut ruokakaupat olisivat lopettamass kokonaan tai siirtymässä pois keskustasta kokonaan, valtateiden varsille.
t. Rainer