Vs: Joukkoliikenteen asema köyhissä ja rikkaissa maissa
Useimmat elintarvikkeet eivät parane seisottamalla, eritoten ei ole mitään niin yksinkertaisen tylsän makuista kuin päivän vanha leipä, mutta tämä pätee myös useimpiin kasviksiin ja maitoonkin. Lihan säilyvyys heikkene siivutuksen jälkeen, samoin juuston, ja olen suht varma että pääsyy minkä takia luomukasvikset maistuvat keskimäärin paremmalta on ihan vain se että ne ovat keskimäärin tuoreempia.
Ranskalaiset hakevat patongin lähileipomosta sen takia, että se ei säily hyvänä päivääkään vaan kovettuu tunneissa syömäkelvottomaksi. Meillä kuluttajan ei osaa vaatia tuoretta kuin ihan muutamissa tuotteissa, uudet perunat tulevat mieleen.
Minusta gastronomis-ekonomisesti järkevä tapa hankkia ruokaa on hankkia kestotuotteet (mausteet ja ylipäänsä kaikki kuivattu, kaikki mikä on purkissa, kestomakkarat, pakasteet) erikoisliikkeestä, haen esimerkiksi kuivasieniä varmaan kerran kaksi vuodessa Hakaniemen hallista. Periaatteessa näistä voisi suurimman osan voisi tilata netistäkin. Ja näitä on marketit on täynnä koska näiden säilyttämien on helppoa, ja siitä huolimatta valikoima on surkea. Esimerkiksi niitä kuivasieniä en ole löytänyt.
Sitten on tämä tuoretavara, jota ei meinaa saada edes rahalla. Kerron miten tämän pitäisi toimia:
Olin taannoin Etelä-Italiassa, ei mitään niin hirveään tiheään asuttua aluetta. Joka ikisessä kylän tapaisessa on pieni ruokkakauppa, vähän niin kuin meillä on kiska. Niissä on pieni ja tarkkaan harkittu valikoima: juomia ja muuta painavaa, juusto/leikkeletiski, tuoretta leipää ja kasviksia. Tavara jota ei jaksa kantaa ja/tai jonka haluaa tuoreena ostetaan siitä, muu haetaan erikoisliikkeestä tai marketista kauempaa.
Siitä pikkukaupasta saa myös pikalounaan. Ostat juustoa, leikkelettä, ym. jonka kauppias siivuttaa. Sitten ostat sämpylän. Kauppias leikkaa sämpylän ja työntää siivut väliin. En nähnyt elmukelmua kertaakaan koko matkalla.
Mikä tässä on suomalaiselle lähikauppiaalle niin vaikeata? En minä mene siihen alakerran kauppaan siksi että voisin valita kuudesta paahtoleipäversiosta jotka kaikki maistuvat tärkkelykseltä, vaan siksi että sieltä saisi jonkinlaista palvelua ja tuoretavaraa. Kallion Liha on ainoa hyvä esimerkki Suomesta jonka tiedän, ja sekin lopettaa kuun vaihteessa kun kiinteistön omistaja haluaa tilalla kaljabaarin joita Vaasankadulle ei muuten olekaan.
Kunnon leipomoita on Helsingissäkin todella harvassa (vinkit otetaan kiitollisena vastaan), sitä yhtä ja samaa Fazerin pakasteesta paistettua saa joka paikasta. Olen harkinnut vakavasti että pitääkö tässä ruveta itse leipomaan kun ei aina jaksaisi vääntäytyä Stockan herkkuun tai halliin. Kasvisten suhteen harkitsen liittymistä johonkin ruokarinkiin (saa myös vinkata).
Voisi jos haluaisi, mutta kun meidän ruokakulttuuri on lähes yhtä ohutta kuin kaupunkikulttuuri. Joka johtuu historiallisesti alkoholipolitiikasta, mutta siitä joskus toiste.
Useimmat elintarvikkeet eivät parane seisottamalla, eritoten ei ole mitään niin yksinkertaisen tylsän makuista kuin päivän vanha leipä, mutta tämä pätee myös useimpiin kasviksiin ja maitoonkin. Lihan säilyvyys heikkene siivutuksen jälkeen, samoin juuston, ja olen suht varma että pääsyy minkä takia luomukasvikset maistuvat keskimäärin paremmalta on ihan vain se että ne ovat keskimäärin tuoreempia.
Ranskalaiset hakevat patongin lähileipomosta sen takia, että se ei säily hyvänä päivääkään vaan kovettuu tunneissa syömäkelvottomaksi. Meillä kuluttajan ei osaa vaatia tuoretta kuin ihan muutamissa tuotteissa, uudet perunat tulevat mieleen.
Minusta gastronomis-ekonomisesti järkevä tapa hankkia ruokaa on hankkia kestotuotteet (mausteet ja ylipäänsä kaikki kuivattu, kaikki mikä on purkissa, kestomakkarat, pakasteet) erikoisliikkeestä, haen esimerkiksi kuivasieniä varmaan kerran kaksi vuodessa Hakaniemen hallista. Periaatteessa näistä voisi suurimman osan voisi tilata netistäkin. Ja näitä on marketit on täynnä koska näiden säilyttämien on helppoa, ja siitä huolimatta valikoima on surkea. Esimerkiksi niitä kuivasieniä en ole löytänyt.
Sitten on tämä tuoretavara, jota ei meinaa saada edes rahalla. Kerron miten tämän pitäisi toimia:
Olin taannoin Etelä-Italiassa, ei mitään niin hirveään tiheään asuttua aluetta. Joka ikisessä kylän tapaisessa on pieni ruokkakauppa, vähän niin kuin meillä on kiska. Niissä on pieni ja tarkkaan harkittu valikoima: juomia ja muuta painavaa, juusto/leikkeletiski, tuoretta leipää ja kasviksia. Tavara jota ei jaksa kantaa ja/tai jonka haluaa tuoreena ostetaan siitä, muu haetaan erikoisliikkeestä tai marketista kauempaa.
Siitä pikkukaupasta saa myös pikalounaan. Ostat juustoa, leikkelettä, ym. jonka kauppias siivuttaa. Sitten ostat sämpylän. Kauppias leikkaa sämpylän ja työntää siivut väliin. En nähnyt elmukelmua kertaakaan koko matkalla.
Mikä tässä on suomalaiselle lähikauppiaalle niin vaikeata? En minä mene siihen alakerran kauppaan siksi että voisin valita kuudesta paahtoleipäversiosta jotka kaikki maistuvat tärkkelykseltä, vaan siksi että sieltä saisi jonkinlaista palvelua ja tuoretavaraa. Kallion Liha on ainoa hyvä esimerkki Suomesta jonka tiedän, ja sekin lopettaa kuun vaihteessa kun kiinteistön omistaja haluaa tilalla kaljabaarin joita Vaasankadulle ei muuten olekaan.
Kunnon leipomoita on Helsingissäkin todella harvassa (vinkit otetaan kiitollisena vastaan), sitä yhtä ja samaa Fazerin pakasteesta paistettua saa joka paikasta. Olen harkinnut vakavasti että pitääkö tässä ruveta itse leipomaan kun ei aina jaksaisi vääntäytyä Stockan herkkuun tai halliin. Kasvisten suhteen harkitsen liittymistä johonkin ruokarinkiin (saa myös vinkata).
Suomalaisessa pitseriassa on hyvät uunit ja lättyä tehdään ihan kohtuullisella taidolla, joka ei tosin auta juuri mitään jos raaka-aineena on lihatehtaan valmis kinkkusilppu ja silputtuna ostettu sipuli.
