Kemijärven vaunut Kolarin junaan

Tuota, mikä noissa sinisistä makuuvaunuista tekee ikälopun. Eikö niitä kannata peruskorjata ja modernisoida esim. Kolarin ja Kemijärven liikennetarpeita varten.

Tuskin. Muistettakoon että Turun konepaja on käynyt uusien IC-vaunujen myötä tarpeettomaksi. Tästä päätellen uudella vaunukalustolla saavutetaan merkittävää säästöä kunnossapitokuluissa sinisiin vaunuihin verrattuna.

60-luvun tekniikkaa edustaviin vaunuihin (olkoonkin, että ensimmäinen CEmt valmistui vasta 1970) ei myöskään tahdo saada enää varaosia mistään. Niinpä vanhimpia vaunuja on melkein pakko romuttaa, jotta niistä kerätyillä osilla voidaan edes uudemmat vaunut pitää liikenteessä.

Entä vastaako CEmt-vaunu enää matkustusmukavuudeltaankaan nykyajan vaatimuksia tulevaisuudesta puhumattakaan? Monelle ilmastointiin tottuneelle nykyihmiselle voi olla melkoinen järkytys astua kesähelteellä CEmt-vaunuun, joka on paahtunut koko päivän ratapihalla. Matkan aikana toki tuuletusta saa ikkunoita auki pitämällä mutta avonaisista ikkunoista tulee melua siinä määrin, että nukkumisen kanssa on vähän niin ja näin.
 
60-luvun tekniikkaa edustaviin vaunuihin (olkoonkin, että ensimmäinen CEmt valmistui vasta 1970) ei myöskään tahdo saada enää varaosia mistään. Niinpä vanhimpia vaunuja on melkein pakko romuttaa, jotta niistä kerätyillä osilla voidaan edes uudemmat vaunut pitää liikenteessä.

Elikkä samoihin valmistuneet kuin HKL NR ratikkasarja ja ne kun ovat vasta puolessavälissä elinkaartaan ja niihin luetetaan välipala-asennusten vuoksikin.
Tietty nuo leveämmät ovat rasittavammassa käytössä.
 
Elikkä samoihin valmistuneet kuin HKL NR ratikkasarja ja ne kun ovat vasta puolessavälissä elinkaartaan ja niihin luetetaan välipala-asennusten vuoksikin.
Tietty nuo leveämmät ovat rasittavammassa käytössä.
Ratikat ovat kyllä kovemmassa käytössä kuin kaukojunien matkustajavaunut.

Esimerkkisi ratikoista oli Jusa hyvä oivallus. Niissä on lisäksi vaativampaa ja nopeammin vanhenevaa tekniikkaa kuin matkustajavaunuissa. Mutta niitä ylläpidetään, koska halutaan. HKL:llä ei ole itsetarkoituksena hankkia uusia vaunuja, vaan uutta hankitaan todellisen tarpeen mukaan.

Jos ajatellaan Nr-vaunuja ja sinisiä matkustajavaunuja, Nr-vaunuissa on rakenteellisesti paljon merkittävämpi ikäongelma kuin junanvaunuissa. Se on korkealattiaisuus. Esteettömyys ja nopeus pysäkeillä edellyttävät matalaa pysäkin tasolla olevaa lattiaa. Sellaista ei Nr-vaunuihin saa täydellisesti millään muutoksella, mikä olisi pätevä syy Nr-vaunuista luopumiseksi. Mutta välipalalla saadaan edes osa matalalattiavaatimuksesta täytetyksi. Eli vaunuihin pääsee esteettömästi, edes yhdestä ovesta.

Nr-vaunujen muu ylläpito perustuu siihen, että vanhentuneet komponentit korvataan peruskorjauksessa uusilla. Tätä on tehty "maailman sivu" raideliikennekalustossa, eikä varaosien saannin tyrehtyminen siten ole lainkaan pätevä syy romutukselle. Jos vain halutaan, sinisiin vaunuihin voi rakentaa ilmastoinnin, uusia instrumentointia tarpeen mukaan, lisätä teknistä varustusta kehittyneiden vaatimusten mukaiseksi (kuten automaattiset ovien lukitukset) jne. Koevaunujahan VR Oy teetti muistaakseni 3 kpl. Ne lienee romutettu, jotta kukaan ei älyäisi, että vaunuja on mahdollista modernisoida.

Vaunujen runko ei ole muuttunut käyttökelvottomaksi, ja se on kallis osa vaunua. Käytännössä niin kallis, että "uuden" vaunun tekeminen sisustamalla ja varustamalla vanha runko on hyvin usein edullisempaa kuin tekemällä uusi runko.

Antero
 
Onko VR:llä niin huonosti laskutaitoista porukkaa, että kaikki siniset vaunut romutetaan ihan huvikseen, vaikka ne kannattaisi modernisoida. En oikein usko tuota. Kyllä 35-45 vuoden käyttöaika on raideliikennekalustolle aika tyypillinen. Sama tilanne on sinisissä vaunuissa, SR1:ssä ja SR2:ssä.Helsingin NR ratikat vaan sattuvat olemaan poikkeuksellisen kestäviä, joten ilmeisesti niille tulee noin 50 vuoden käyttöikä.

Toki makuuvaunuliikenne on myös niin huonosti kannattavaa ja kustannuksiin nähden reilusti alihinnoiteltua, ettei mikään liiketaloudelliselta pohjalta toimiva organisaatio voi investoida siihen mitään. Makuuvaunuliikenne on tulevaisuudessa täysin valtion tukien varassa. Halpalennot ovat vieneet taloudellisen pohjan kannattavalta makuuvaunuliikenteeltä.
 
Viimeksi muokattu:
Elikkä samoihin valmistuneet kuin HKL NR ratikkasarja ja ne kun ovat vasta puolessavälissä elinkaartaan ja niihin luetetaan välipala-asennusten vuoksikin.

CEmt-vaunut polveutuvat kuitenkin sinisistä päivävaunuista, jotka VR otti käyttöön 1961 eli todellisuudessa ne edustavat 50-luvulla suunniteltua tekniikkaa. Toki vaunut saadaan varmasti kestämään ikuisesti, jos niin halutaan mutta sellaisen järkevyys onkin toinen juttu. Tässä tapauksessa olisi uusittava ainakin vaunujen sähköpuoli, vessat ja ovet sekä rakennettava ilmastointi. Todennäköisesti paljon muutakin ja silti vaunusta ei saataisi likimainkaan uuden vaunun veroista. Mm. kulkuominaisuudet säilyisivät ennallaan, meluongelma ei poistuisi mihinkään, suihkut puuttuisivat eikä vaunu soveltuisi liikuntarajoitteisten käyttöön.

Mitä muuten HKL:n nivelratikoihin tulee niin mahdettaisiinkohan välipala-asennuksista edes keskustella, jos Variotram olisi lunastanut siihen asetetut odotukset? Taitaa saneeraaminen olla tässä tapauksessa pakon sanelemaa, jotta raitiovaunuliikenne ylipäätään kyettäisiin tyydyttävällä tavalla hoitamaan.
 
CEmt-vaunut polveutuvat kuitenkin sinisistä päivävaunuista, jotka VR otti käyttöön 1961 eli todellisuudessa ne edustavat 50-luvulla suunniteltua tekniikkaa.

Sinisiä päivävaunuja rakennettiin pitkälti vielä 80-luvulla, kunnes IC-vaunut syrjäyttivät ne konepajoilla. Edustavatko myös ne 80-luvun puolella rakennetut sinivaunut 50- tai 60-luvun tekniikkaa? Entä ulkoisesti samanoloiset punaiset lähiliikennevaunut, mitä ne edustavat?
 
Kyllä 35-45 vuoden käyttöaika on raideliikennekalustolle aika tyypillinen. Helsingin NR ratikat vaan sattuvat olemaan poikkeuksellisen kestäviä, joten ilmeisesti niille tulee noin 50 vuoden käyttöikä.
Mainitsemasi noin 40 vuoden käyttöaika on tyypillinen, jos uudet tuotteet ovat huomattavasti parempia (esim. tehokkaampia, suurempia). Tällöin kannattaa vaihtaa kalusto uuteen. Monesti kalustoa käytetään pidempään, tässä kolme esimerkkiä Amerikasta: (1) Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla toimivan White Pass & Yukon yhtiön koko matkustajavaunukalusto on noin sata vuotta vanhaa (liikenne tosin oli välillä katkaistuna useiksi vuosiksi). (2) Union Pacific ostaa dieselvetureita, jotka on rakennettu 1950-luvulla ja remontoitu 2000-luvulla. (3) Little Rockissa (Arkansas) ja Charlottessa (Pohjois-Carolina) avattiin uudet raitiotiet vuonna 2004. Molemmille raitiotielle ostettiin uudet Gomacon raitiovaunut, joiden telit on kierrätetty 1920-luvun milanolaisista Peter Witt -tyypin raitiovaunuista. Jos kalusto ei kestäisi kuin 45 vuotta, niin miksi uusiin raitiovaunuihin laitettaisiin 70-vuotiaita telejä?

Toki makuuvaunuliikenne on myös niin huonosti kannattavaa ja kustannuksiin nähden reilusti alihinnoiteltua, ettei mikään liiketaloudelliselta pohjalta toimiva organisaatio voi investoida siihen mitään.
Aivan! Ja tällöin uusien vaunujen ostaminen on kannattamatonta. Vanhojen vaunujen pääomakustannus on olematon, joten niillä voidaan kannattamaton liikenne saada kannattavaksi. Samaten vanhoja vaunuja voitaisiin sesonkina käyttää helpottamaan VR:n on vaunupula.

Tässä tapauksessa olisi uusittava ainakin vaunujen sähköpuoli, vessat ja ovet sekä rakennettava ilmastointi. Mm. kulkuominaisuudet säilyisivät ennallaan, meluongelma ei poistuisi mihinkään, suihkut puuttuisivat eikä vaunu soveltuisi liikuntarajoitteisten käyttöön.
Varmasti enemmänkin olisi uusittava. Silti vanhat vaunut olisivat uusia halvempia. Suihkuja ja melusuojauksia on rakennettu vanhoihinkin vaunuihin. Junan jokaisen vaunun ei tarvitse soveltua liikuntarajoitteisille.
 
Aivan! Ja tällöin uusien vaunujen ostaminen on kannattamatonta. Vanhojen vaunujen pääomakustannus on olematon, joten niillä voidaan kannattamaton liikenne saada kannattavaksi. Samaten vanhoja vaunuja voitaisiin sesonkina käyttää helpottamaan VR:n on vaunupula.

Varmasti enemmänkin olisi uusittava. Silti vanhat vaunut olisivat uusia halvempia. Suihkuja ja melusuojauksia on rakennettu vanhoihinkin vaunuihin. Junan jokaisen vaunun ei tarvitse soveltua liikuntarajoitteisille.

Miten vanhojen vaunujen pääomakustannus on olematon, jos niihin tehdään iso peruskorjaus? Ja tyypillisesti vanhan kaluston kunnossapitokustannus on eri luokkaa kuin uudella kalustolla. 50-60-luvulla ei kiinnitetty yhtä paljon huomiota ylläpidon pieneen henkilötyötuntimäärään kuin nykyään.

Jostainpäin maailmaa löytyy aina vaikka miten eksoottisia viritelmiä ja ikivanhaa kalustoa. Minusta se ei paljon kerro, että tuollaiset ratkaisut soveltuvat Suomeen.

Toki mitä tahansa laitetta voidaan korjaamalla, pitää hengissä vaikka kuinka pitkään. Kuinka kannattavaa tuo on uuden ostamiseen verrattuna vaihtelee.
 
Viimeksi muokattu:
Miten vanhojen vaunujen pääomakustannus on olematon, jos niihin tehdään iso peruskorjaus? Ja tyypillisesti vanhan kaluston kunnossapitokustannus on eri luokkaa kuin uudella kalustolla.
Sijoitetun pääoman määrä riippuu peruskorjauksen hinnasta. Kunnossapitokustannusten määrä riippuu peruskorjauksen laajuudesta.

Jostainpäin maailmaa löytyy aina vaikka miten eksoottisia viritelmiä ja ikivanhaa kalustoa. Minusta se ei paljon kerro, että tuollaiset ratkaisut soveltuvat Suomeen.
Ja jossain on aina yhtiöitä, jotka romuttavat vaunuja ja sitten valittavat vaunupulaa. Jos Alaskassa voidaan ajaa satavuotiailla matkustajavaunuilla, niin miksi ei Suomessa? Jos Pohjois-Amerikan raitioteillä on enemmän sääntö kuin poikkeus ajaa ikivanhalla kalustolla, niin miksi Suomessa ei kannattaisi laittaa välipaloja Valmetteihin?
 
Ja jossain on aina yhtiöitä, jotka romuttavat vaunuja ja sitten valittavat vaunupulaa. Jos Alaskassa voidaan ajaa satavuotiailla matkustajavaunuilla, niin miksi ei Suomessa? Jos Pohjois-Amerikan raitioteillä on enemmän sääntö kuin poikkeus ajaa ikivanhalla kalustolla, niin miksi Suomessa ei kannattaisi laittaa välipaloja Valmetteihin?

Noita mainitsemiasi henkilöliikennevaunuja käytetään museoajossa. Onhan suomessakin muutama höyryveturi ja puuvaunuja vielä ajettavassa kunnossa. Silti niillä ei kannattane ajaa ihan oikeassa liikenteessä.

Ja nuo mainitsemasi ratikat muuten kulkevat uudelleen rakennetulla muutaman kilometrin museoradalla.

Jos rautatiet haluavat kilpailla muiden liikennemuotojen kanssa, pitää kalusto pitää ajantasalla. Muuten käy niin kuin Pohjois-Amerikan henkilöliikenteelle.
 
Viimeksi muokattu:
Noita mainitsemiasi henkilöliikennevaunuja käytetään museoajossa.
Museoajoa tai ei, sillä ei tässä ole merkitystä. Junia ajetaan päivässä 12 kappaletta ja matkustajia kuljetetaan vuodessa 400 000. Vaunut joutuvat kovalle koetukselle.

Ja nuo mainitsemasi ratikat muuten kulkevat uudelleen rakennetulla muutaman kilometrin museoradalla.
Mainitsemani raitiovaunut eivät kulje museoradalla (eikä ainakaan uudelleenrakennetulla). Liikenne on ammattimaista, säännöllista ja ympärivuotista. Raitiovaunut eivät ole museovaunuja, vaan uusia kierrätysosista valmistettuja. Niissä on ilmastointi ja ne täyttävät ADA-vaatimukset. Näiden raitiovaunujen matkustajat eivät ole lähteneet museomatkalle, vaan ovat aivan tavallisia joukkoliikennematkustajia.
 
Mainitsemani raitiovaunut eivät kulje museoradalla (eikä ainakaan uudelleenrakennetulla).
Nuo ovat kyllä mielestäni museovaunuja tai replica-vaunuja. Turistien iloksi ajetaan muutamaa vanhan näköistä vaunua lyhyellä radanpätkällä. Gomoco trolley http://www.gomacotrolley.com/index.html myy nimenomaan replicavaunuja.

Se on kyllä Suomen rautateiden henkilöliikenteen loppu, jos kalusto ja infrastruktuuri päästetään vanhenemaan käsiin. Pohjois-Amerikan rautateiden henkilöliikenne on varoittava esimerkki.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Mainitsemasi noin 40 vuoden käyttöaika on tyypillinen, jos uudet tuotteet ovat huomattavasti parempia (esim. tehokkaampia, suurempia). Tällöin kannattaa vaihtaa kalusto uuteen. Monesti kalustoa käytetään pidempään, tässä kolme esimerkkiä...
Ja tässä neljäs: Dv12-veturisarja Suomesta.

Löytyy näitä vielä lisää. Charlotten raitioteiden tapainen tilanne on myös Lissabonissa. Imagosyistä halutaan ajaa tulevaisuudessakin "vanhoilla" 2-akselisilla vaunuilla. Siksi puoli vuosisataa vanhojen vaunujen korit ja rungot käytetään yhä. 2000 paikkeilla vaunujen telit ja sähkölaitteet on uusittu.

Raideliikennekaluston kohdalla yleisesti on tultu siihen pisteeseen, että kaluston romuttamisen ja uusimisen tarkoituksenmukaisuuden perusteet ovat tyystin muuttuneet. Entistä parempaa suorituskykyä ei enää tarvita. Junien koko ja nopeudet eivät enää kasva, sillä niitä rajoittavat muut seikat kuin kyky valmistaa tehokkaampaa ja suurempaa. Myös rakenteelliset ratkaisut ovat tulleet tasolle, jossa aika ei enää "syö" kalustoa. Metalli ei lahoa ja korroosiolta osataan suojautua. Kuluvien osien uusinnan yhteydessä rakennetta voidaan uusia ilman ylimääräisiä kustannuksia. Näin voidaan esim. ajanmukaistaa ulkonäköä ja sisustusta.

...Vanhojen vaunujen pääomakustannus on olematon, joten niillä voidaan kannattamaton liikenne saada kannattavaksi.
Makuuvaunuliikenne ei ole kannattamatonta. Tällainen mielikuva on vain haluttu luoda, jotta hyväksyttiin Itä-Suomen makuuvaunuliikenteen muuttaminen päivävaunuliikenteeksi.

Eli nykyisellä kustannustasolla makuupaikka kattaa kulunsa lipun hinnalla sinisissä makuuvaunuissa ottaen huomioon vaunuston toteutunut käyttöaste. Eli että kaikkia paikkoja ei aina myydä, vaan vuodessa myydään tietty määrä tarjotuista paikoista.

Tietenkin makuuvaunuliikennettä tulee tarjota mielekkäille yhteyksille eli matkoille, jotka kestävät niin kauan, että on mukavampi nukkua kuin torkkua istuallaan. Suomi on niin iso maa, että täällä tällaisia pitkiä yhteyksiä on.

Antero
 
Nuo ovat kyllä mielestäni museovaunuja tai replica-vaunuja. Turistien iloksi ajetaan muutamaa vanhan näköistä vaunua lyhyellä radanpätkällä.
Kuten Vompatti kirjoitti, olennaista ei ole se, millä nimellä liikennettä kutsutaan, vaan mitä se liikenne käytännössä on. Museoliikenne Suomessa tarkoittaa muutamaa vuoroa kesäisin viikonloppuina. Esim. Jokioisten museorautatiellä käy sesongin aikana noin 10.000 matkustajaa.

Oli vaunu sitten minkä näköinen hyvänsä, päivittäin pyörivä liikenne ja lähes puoli miljoonaa matkustajaa ovat aivan eri juttu. Se tarkoittaa sitä, että kaluston on toimittava luotettavasti ja myös taloudellisesti.

Sama on tilanne Lissabonissa. Vaunut ovat kaiken lisäksi usein tupaten täynnä. San Franciscossa toimii myös päivittäinen "museoraitioliikenne" Market Streetillä. Vaunut ovat vanhoja, mutta ne palvelevat ihmisten arkista kulkemista. San Franciscon kaapelivetoiset vaunut ovat myös ikivanhoja, yli 100 vuotta.

Raideliikennekalustoa ei ole "pakko" romuttaa jonkin vuosimäärän jälkeen, kuten meillä väitetään. Se on osa raideliikennekaluston luonnetta toisin kuin esimerkiksi autot, joiden rakenne johtaa lyhyeen käyttöikään. Tietenkin sekin on suunniteltu asia, mutta on hyvin pitkälle mahdotonta tehdä autoa, jonka jatkuva korjaaminen tulisi halvemmaksi kuin loppuun kuluneen ja ruostuneen romuttaminen ja kokonaan uuden ostaminen. Syynä on perimmältään se, että autossa lähes kaikki osat kuluvat käytössä tavalla tai toisella. Kaikkien osien "vaihtaminen" on edullisempaa autotehtaassa, joka tekee uusista osista uuden auton.

Antero
 
Kuten Vompatti kirjoitti, olennaista ei ole se, millä nimellä liikennettä kutsutaan, vaan mitä se liikenne käytännössä on. Museoliikenne Suomessa tarkoittaa muutamaa vuoroa kesäisin viikonloppuina. Esim. Jokioisten museorautatiellä käy sesongin aikana noin 10.000 matkustajaa.

Oli vaunu sitten minkä näköinen hyvänsä, päivittäin pyörivä liikenne ja lähes puoli miljoonaa matkustajaa ovat aivan eri juttu. Se tarkoittaa sitä, että kaluston on toimittava luotettavasti ja myös taloudellisesti.

Tuossa on kyse kaupunkikuvallisista ja matkailullisista syistä ylläpidettävistä palveluista joissa vanhalla kalustolla on lisäarvoa. Yleensä tuollaisissa käyttötarpeissa liikenteen taloudellisuus tai suorituskyky ei ole kovinkaan tärkeää, kun vanha kalusto tuottaa käyttäjille hyvää mieltä. Kulut saavat olla hyvinkin korkeat, jos volyymi on varsin pieni tai käyttäjät ovat valmiita maksamaan lisäarvosta.

Minusta erilaiset museoratakaisut ovat ihan ok, mutta ei niitä kannata sotkea nykyaikaisen rautatieliikenteen hoitoon. Periaatteessa vanhaa kalustoa voidaan pitää hengissä hyvin pitkään, mutta se on yleensä taloudellisesti kannattavaa vain kun vanhalla kalustolla saavutetaan jotain lisäarvoa.

Yleensä peruskorjauksella ei muutenkaan saada uudenveroista kalustoa. Esimerkiksi SM4:n matkustusmukavuus on eri luokkaa kuin saneeratulla SM1:llä tai SM2:lla. Autoliikenteen mukavuus on parantunut koko ajan ja junien pitää uudistua pysyäkseen mukana kilpailussa.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös