Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Valitettavasti asenneilmasto on muuttunut täysin päinvastaisella tavalla. Helsinki ja YTV eivät suostuneet edes keskustelemaan mistään muusta kuin metron jatkamisesta Espooseen ennen kuin Espoo sanoi, ettei RaideYVA etene, jos siinä ei tutkita ratikkaa Espoon ja Helsingin välille, kuten oli saatu PLJ:n puitteissa sovituksi 2003. 1990-luvulla tällainen oli täysin mahdotonta.Jos Espoo olisi tosissaan ehdottanut Helsingille v 1990 paikkeilla, että haluaisi pikaraitiotien tai kevyemmän version metrosta Helsingin keskustaan, niin silloin toteuttaminen olis ollut todennäköisempä kuin jos sitä pyytää v 2006. 1990-luvun alussa oli maailmalla ns kombi-tekniikka joilla metroja ja raitioteitä voitiin yhdistää jo tullut tunnetuksi.
Helsingin asenteesta kertonee omaa kieltään se, että kuten tunnelista tiedämme, alkuperäinen ajatus oli jatkaa metroa Töölön suuntaan. Mutta kun metro kasvoi liian suureksi arvovaltakysymykseksi, Helsinki päätti ryhytä pakottamaan Espoota metron rakentamiseen muuttamalla oman suunnitelmansa ja rakensikin metroaseman Ruoholahteen ja esitti, että Espoon bussit pysähtyvät vastedes sinne. Se, että bussit yhä ajavat Kamppiin lienee tulos Helsingin kannalta vähän isommista asioista, kuten satamaratkaisuista. Joka tapauksessa isottelusta oli se seuraus, että metroa ei saatu Jätkäsaareen, mikä olisi ollut paljon fiksumpi aseman paikka kuin Ruoholahti. Myös mahdollisen länteen jatkamisen kannalta.
Eli 1990-luvun alussa oli todellakin täysin mahdotonta edes puhua ratikasta Espoosta Helsinkiin. Sellaista oli Helsingin seudullinen yhteistyöhalu ja naapurin tilanteen ymmärtäminen.
Enpä muista tarkkaan kaikkia liikenneministereitä, mutta 1990-luvun alussa ministerinä oli Ole Norrback, kotoisin pohjanmaalta. Ja tuolloin valtio tarjoutui rakentamaan lisäkaistoja Länsiväylälle ja Keilaniemeen uuden liittymän kaarevine siltoineen, joita ei ollut mahdollista tehdä pikaraitiotietä, ainoastaan autoja varten. Tapasin Norrbackin ja hän selitti, että tiet ovat valtion asia kun raideliikenne on kuntien oma asia, eikä valtio siihen puutu.Espoo onnistui lobbaamaan lisää moottoriteitä itselleen nimenomaan aina silloin kun liikenneministeri sattui olemaan espoolainen.
Luhtanen oli aito espoolainen liikenneministeri, jonka suuri tavoite ei ollut Espoon moottoriteissä vaan Espoon metrossa.
Antero