Valitusoikeus pitää siis olla mutta valitusten valitusoikeutta ei sitten enää.
Valitusoikeus on määritelty laissa. Hallinnollisissa asioissa valituksia käsittelee 2 oikeusistuinta, Hallinto-oikeus ja Korkein hallinto-oikeus. Eli siviilijuttuihin verrattuna oikeusasteita on yksi vähemmän, samoin valittamisen mahdollisuuksia. Joissain tapauksissa valitusoikeutta on rajoitettu niin, ettei ylempään oikeuteen valittaminen ole mahdollista tai siihen on saatava lupa. Siis ensin on valitettava siitä, ettei saa valittaa.
”Valittamisesta valittaminen” on siis säädelty laissa kuten valittaminenkin, eikä siinäkään ole tarpeen noudattaa mitään yksinvaltaa tai demokratian rajoittamista. Siksi toiseksi vaatimuksesi siitä, että HO:n päätöksestä ei saisi enää valittaa tarkoitta myös sitä, että jos HO kumoaa kaavapäätökset, Espoon kaupungilla ei olisi oikeutta enää valittaa siitä. Onko se mielestäsi oikein? Vaiko vain niin, että oikein on se, ettei Byman saa valittaa, mutta Espoon kaupunki saa valittaa?
Laajasalon ratikkasilta on aivan toinen asia kuin Espoon valtuuston kaavapäätöksestä valittaminen. Ympäristöviranomainen on ottanut sen kannan, ettei sen mielestä riitä se ympäristövaikutusten arviointi ja kansalaisten kuuleminen, joka jo on tehty kaavoituksen yhteydessä, vaan pitäisi tehdä arviointi ja kuuleminen toiseen kertaan. Eli kyse ei ole Bymanin (ja muutamien muiden samoista kaavoista valittaneiden) valituksen tapaan siitä, että olisi jätetty jotain lain edellyttämää tekemättä. Viranomainen ei ole kiistänyt, ettei Laajasaloa ja siltaa olisi kaavoitettu lain mukaisesti, vaan yksi viranomainen on sitä mieltä, että lain sallima tulkinnanvaraisuus pitäisi tulkita niin, että ymparistövaikutukset on tutkittava toiseen kertaan.
Tätäkin voisi nimittää kiusanteoksi jopa paremmin perustein kuin espoolaisten valituksia metrokaavoista. Ja asiaan liittyvät poliittiset taustat tuntien tätä voi vielä suuremmalla syyllä pitää kiusantekona. Väitän näin siksi, että kun kerran prosessi on jo kerran tehty ja tultu siihen tulokseen, että maisemahaitta on pienempi paha kuin yhteyden muut hyödyt, myös ympäristölle, niin eikö ole vain kiusantekoa vaatia, että tähän tulokseen pitää päätyä uudelleen tekemällä sama selvitys toisen kerran. Konsultit toki rikastuvat ja aikaa kuluu, mutta silta tehdään kumminkin.
Itse pidän kahteen kertaan tutkimista turhana, mutta meidän demokratiamme sääntöjen mukaan niin ehkä pitää tehdä. Mieluummin maksan sen demokratiasta kuin otan yhteiskunnan ilman demokratiaa.
Antero
