Se on ainakin selvä, että äänestyskäyttäytymisessä kaikki vaikuttaa toisiinsa. Kuntavaaleissahan kokoomuksen kannatus suhteessa demareihin on suurempi kuin mitä eduskuntavaaleissa, näin on ollut ainakin viime vuosina. Oikein tai väärin, ehkä kokoomus mielletään stadilaisemmaksi puolueeksi kuin demarit. Punamultahallitus valtion tasolla on ajoittain aiheuttanut kokoomusmyönteisen vastareaktion kuntavaaleissa, mutta en silti usko että asia kokonaisuutena näin yksinkertainen on. On huono tilanne, jos valtion ja kunnan elimet ovat molemmat sisäisesti yksimielisiä, koska mistä hyvänsä kysymyksestä tulee sillä tavalla yksinomaan arvovaltataistelu kaupungin ja valtion tai naapurikuntien välillä - kuten metrokeskustelussa. Kyllä sekä valtakunnan- että kunnallispolitiikka ovat aina useamman vaihtoehdon tarpeessa.
Sinänsä on toki ymmärrettävää, mistä yksimielisyys johtuu eri elimissä: monipuoluejärjestelmä ruokkii yksimielisyyttä, koska kukaan ei tahdo yksin poliittiseen paitsioon. Lisäksi erona kaksipuoluejärjestelmään kaikki puolueet joutuvat pitämään hyvät välit toisiinsa, pedatakseen itselleen mahdollisimman hyvät välit potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin. Näin puolueet indoktrinoituvat toisilleen myötämielisiksi. Ongelma on kuitenkin, että, kiitos lehdistön, ihmisten mielikuvissa puolueet pysyvät selvästi toisistaan poikkeavina. Ja näin puoluejako rakentuukin tietyn imagon, viiteryhmän ja mielikuvien ympärille. Tämä myös ratkaisee äänestyskäyttäytymisen, ainakin alitajuisesti: ei keskiverto äänestäjä ennakoi päätöksiä, jotka tullaan tekemään, vaan äänestää puoluetta, joka edustaa viiteryhmää, johon itse uskoo kuuluvansa. Sanotaan, ettei nuoria tai milloin ketäkin politiikka kiinnosta, ja pohditaan, miksi. Oikea kysymys olisi, onko harjoitettu politiikka todella politiikkaa sanan varsinaisessa merkityksessä vai sittenkin byrokratiaa.
Minun puolestani tämän keskustelun voi päättää tähän, en keksi enempää sanottavaa nyt. Jos keskustelu jatkuu, tämä foorumi tuskin on sille oikea paikka.