Mä aluksi mietin, että jos porukkaa aletaan pistää tässä vaiheessa pihalle, niin siinähän myöhästyy projekti sitten vielä enemmän.
Ei välttämättä. Metroa ei rakenna projektin johto, vaan urakoitsijat. Kun hankkeen johtaminen näyttää olevan vakavasti sekaisin, eikä toimiva johto tiedä mikä on tilanne, on vain hyväksi viheltää peli poikki. Tämän hetken ongelma ei ole pitää kiirettä ja arvata ja luvata uusia päivämääriä, vaan selvittää rauhassa ja perusteellisesti, missä mennään, jotta on tieto, jonka perusteella voidaan alkaa suunnitella hankkeen loppuun saattamista.
Kun ajatellaan henkilövaihdoksia, asiaa pitää katsoa kokonaisuutena siten, onko hyötyjen ja haittojen summa positiivisempi uusilla vai vanhoilla henkilöillä. Uusilla henkilöillä menee aikaa päästä kiinni työhön, mutta heidäthän värvätään siksi, että kykenevät sitten työhönsä paremmin kuin entiset. Ja nyt näyttää siltä, että vanha henkilöstökään ei ole tehtävistään perillä, joten siltäkin menee aikaa ottaa asioista selvä. Joten jos uudet henkilöt ovat vanhoja pätevämpiä, ei menetetä mitään.
Mutta ei uusistakaan henkilöistä ole avuksi, jos hankkeen omistajat, viime kädessä Espoon ja Helsingin kaupungit, eivät ymmärrä, mikä on heidän parhaansa. Sitä ei ole katteettomien lupausten vaatiminen, silmien ja korvien sulkeminen ikäviltä uutisilta ja jatkuva katsominen läpi sormien. Meillä ovat muutamat muutkin isot asiat kaatuneet siihen, että ylimmälle johdolle tai omistajille ei uskalleta kertoa totuutta, jota ei haluta kuulla. Jokseenkin kaikki Espoon metron ongelmat ovat olleet tiedossa ennalta, mutta niitä, jotka valtuustoissa tai kaupunginhallituksissa ovat uskaltaneet metroa epäillä, on pidetty esimerkiksi kiusantekijöinä.
Käytännössä tarkoitan esimerkiksi sitä, että poliitikot ja virkamiehet eivät myöskään vaadi, että metro pitää saada käyttöön mahdollisimman pian. Ei mahdollisimman pian, vaan mahdollisimman hyvin ja varmasti. Se tarkoittaa, että ensin viedään rakentaminen loppuun, sitten hoidetaan luovutukset ja vastaanottotarkastukset kaikessa rauhassa ja kun kaikki näyttää olevan kunnossa, aloitetaan koekäyttö. Eli liikennöinti niin, että ihmisetkin pääsevät mukaan jos haluavat, koska metronhan pitää toimia ihmisten, ei vain urakoitsijoiden työntekijöiden kanssa. Mutta bussiliikenne ei lopu koekäyttöön, vaan jatkuu niin kauan kunnes on selvitetty kaikki ”lastentaudit” ja aivan välttämättä vastaantulevat häiriöt ja virheet. Koekäytön idea on siinä, että sen aikana saa tulla vaikka totaalinen liikenteen keskeytys. Se ei haittaa espoolaisten elämää, koska luotettavaa matkustamista tarvitsevat voivat tehdä matkansa busseilla.
osaako kukaan sanoa olisiko ollut helpompaa näiden kanssa jos länsimetro olisi rakennettu osan matkastaan maan päällä ja esim Koivusaaren ja Niittykummun asemat olisivat olleet maanpäällisiä ja Keilaniemi, Otaniemi, Tapiola, Urheilupuisto ja Matinkylä vain cut-and cover asemia?
Aivan varmasti. Ihan jo periaatteessa, mitä yksinkertaisempi järjestelmä, sen vähemmän siinä voi esiintyä ongelmia ja vikoja. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi nämä kuuluisiksi tulleet erikoisvalmisteiset savunpoistoluukut. Avonaisella pinta-asemalla ja -radalla ei tarvita savunpoistoa, eikä sellaisen luukkuja, ei luukkujen eikä savunpoiston valvontaa, ei palo-osastointia, ei sammutusjärjestelmiä, ei evakuointitunneleita ja käytäviä jne.
Pinnalle tehty metrorata ei paljoa poikkea rautatiestä tai raitiotiestä. Sivukiskovirroitus on suurin riesa. Ja toisinpäin, nähtiinhän Kehäradasta juuri, mitä merkitsee tunnelirakentaminen. Sitä voi verrata vaikka Lahden oikorataan. Jotkut meillä vain rakastavat tunnelin louhintaa...
Antero