Onko sinulla jotakin tarkempaa tietoa tämän käytännön kokemuksen tueksi? Kun katsoo esim. Mäkelänkadulle meneviä busseja Mäkelänkadun eteläpäässä aamuruuhkassa, niin niissä näyttää riittävän varsin hyvin väkeä.
Tässä nyt tietenkin pitää erottaa, mikä asia on seurausta mistäkin. Se, mitä tapahtuu Helsingissä metrotunnelin suunnassa ei kuvaa "häiriötöntä" tilannetta kuten esimerkiksi Mannerheimintien suunta. Lisäksi meillä on se puute, ettei ole olemassa tietoa, kuinka paljon matkustajia liikkuu minkäkinlaisilla matkoilla. Siis näemme kyllä jossain, että metroasemalta tulee ihmisiä tai bussiin nousee ihmisiä tai ratikassa on ihmisiä. Mutta se tieto ei kerro sitä, mistä ne tulevat, mihin ovat menossa ja miksi sitä matkaa juuri niin tekevät.
Väitän, että kun on joukkoliikennekaistat ja liikennevaloetuudet tai edes ylipäätään kohtuulliset ja samat olosuhteet kahdelle säteittäiselle tai niitä vastaavalle yhdelle heilurilinjalle, se heiluri on taloudellisempi liikennöitävä ja tuottaa paremmat tulot kuljettaessaan enemmän matkustajia.
Erikoistapauksessa, jossa kaikki työpaikat ovat yhden keskustan päätepysäkin ympärillä, näiden kahden ratkaisun välillä ei ole eroa matkustajamäärässä, koska kaikki jäisivät aina vain sillä keskustan yhdellä pysäkillä aamulla pois ja illalla päinvastoin. Mutta mitä laajemmalle matkakohteet jakautuvat, sen pidemmälle heiluri kuormittuu kahteen suuntaan ja 2 säteittäislinjaa samoin. Mutta kun säteittäislinjan palvelu on vaihdon vuoksi huonompaa, useampi ajaa omalla autolla.
Tämä sähellys mikä täällä nyt vallitsee ei kerro mitään muuta kuin tällaisen sähellyksen ongelmista. Tietenkin ihmiset vaihtavat metroon, jos niillä ei ole parempaa vaihtoehtoa. Ja ei ole, kun metro on ainoa yhteys idän ja lännen säteittäislinjojen välillä ja pari heiluria jumiutetaan henkilöautojen ruuhkiin.
Lyhyillä liityntämatkoilla kantakaupungin pääväylillä bussin vuoroväli muuten hakkaa raitiovaunun selvästi, sekä Elielinaukiolta että Rautatientorilta lähtee vähintään yksi bussi jokaisilla vihreillä.
Niin tekee, voihan sen laskea pääkatujen pysäkkiaikatauluista. Ja Reittiopaskin suosii niitä. On oikein työn takana saada se joskun ehdottamaan ratikkaa, vaikka sitten kun saa, niin ratikka voikin olla sen mukaan nopeampi kuin bussit ja metro.
Mutta matkustusmukavuudessa bussi jää toiseksi, huolimatta siitä, että väliin tuntuu melkoiselta syheröltä meidän ratikkaraiteemmekin.
Ja muuten tuntuu metroratakin. Yleensä en matkusta ensi vaunun etutelin päällä. En vain pidä niistä paikoista. Mutta tulipa matkustetuksi, ja ihmettelen, miten raiteen heitot sekä kaarteiden aloitukset tuntuivat. Vaikka oli 200-sarjan juna. Tuli oikein kuljettajaa sääli, mutta onhan sillä sentään kunnon istuin eikä muovikulho.
Antero
