Laajasalon raideyhteys

Muualla 2 minuuttia on minimivuoroväli liikenne-etuuksien järjestämiseksi. Ja silloin pysäkkiväli määrää linjanopeuden. Pääasiassa pysäkkivälistä riippuen linjanopus on 25–35 km/h.


Minä olen kyllä käsittänyt, että muualla pidetään 5 minuutin vuoroväliä (12 vaunua tunnissa per suunta) käytännön miniminä hyvin toimiville liikennevaloetuuksille vilkkailla alueilla. Kahdella minuutilla (30 vaunua tunnissa per suunta) etuudet eivät toimi, vähän samalla lailla kuin nykyään Helsingin vilkkaimmilla alueilla. Ja pysäkeillekin on välillä jonoa.

Ja pääosin eristämättömien pikaraitiotiejärjestelmien linjanopeus on maailmalla yleensä 15-27 km/h välillä pysäkkivälistä ja liikenneympäristöstä riippuen.
 
Viimeksi muokattu:
Liikennevalojen kierto kestää Helsingissä 1.5min, pari risteystä 2min. Joka kierroksella risteyksestä saadaan siis yksi raitiovaunu suuntaansa täysetuuksilla ilman muun liikenteen häiriintymistä. Vai minkä takia ratikka saisi etuudet vain joka kolmas kierros?

Autoliikenteessä tunnetaan käsite vihreä aalto, joka ei ole poikittaisliikenteen häiriintymättä mahdollinen. Tämä johtuu tarpeesta maksimoida vihreän valon aika pääsuunnassa, koska kulkuvälineitä on paljon. Kyllä autotkin saisivat vihreän aaltonsa, jos hyväksyttäisiin lähtölupa nykyisestä rajoitetulle määrälle autoja noin 2min välein. Niin onnistuu raitiovaunullekkin.
 
Keskustan läpi kulkeva liikenne on itse asiassa liikenneverkon vika. Ei edes pidä suunnitella niin, että keskusta on läpikulkupaikka. Nykyinen ja 50 vuotta vallinnut liikenneajattelu joukkoliikenteessä on perustunut tähän. Ja siksi joukkoliikenteen osuus kokonaisliikenteestä onkin heikko.

Olen vahvasti eri mieltä. Kokemukseni mukaan niissä kaupungeissa, joissa joukkoliikenne toimii hyvin, suuri osa vaihdoista tehdään nimenomaan keskustassa. Toki myös jonkin verran säteittäisiä yhteyksiä on, mutta niiden kuormitusta on vaikea saada riittäväksi.

Laajasalon liikenne on syytä järjestää niin, että joukkoliikenne kulkee pääasiassa keskustan kautta ja siellä on hyvät vaihtoyhteydet muihin liikennevälineisiin.

---------- Viesti lisätty kello 13:21 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 13:14 ----------

Liikennevalojen kierto kestää Helsingissä 1.5min, pari risteystä 2min. Joka kierroksella risteyksestä saadaan siis yksi raitiovaunu suuntaansa täysetuuksilla ilman muun liikenteen häiriintymistä. Vai minkä takia ratikka saisi etuudet vain joka kolmas kierros?

Jos vuoroväli on 2 minuuttia (30 vaunua suuntaansa), risteykseen tulee 60 raitiovaunua tunnissa eli keskimäärin vaunu minuutin välein ja vielä vähän epätasaisesti. Tuo on aivan liian nopea tahti toimivalle liikennevalokierrolle. Vähän kuin nykyäänkin Helsingissa vilkkaimmilla reiteillä.

Jos vuoroväli 5 minuuttia (12 vaunua suuntaansa), risteykseen tulee 24 raitiovaunua tunnissa eli keskimäärin vaunu 2,5 minuutin välein ja harvemmin peräkkäin. Silloin liikennevalokierto voi jo toimia jotenkin jos risteävää myös priorisointia tarvitsevaa liikennettä ei ole liikaa. Vaikka tuollakin vuorovälillä hyvä "vihreä aalto" molempiin suuntiin vaatii, että liikennevaloristeyksiä on harvassa. Jos liikennevaloja on tiheässä "vihreä aalto" toimii ratikoillakin oikein hyvin vain yhteen suuntaan 5 minuutin vuorovälillä.

Ja vaunujen pituuskin vaikuttaa jonkin verran, 75 metriset junat blokkaavat risteyksiä pitempään kuin 25 metriset vaunut.
 
Viimeksi muokattu:
Laajasalon liikenne on syytä järjestää niin, että joukkoliikenne kulkee pääasiassa keskustan kautta ja siellä on hyvät vaihtoyhteydet muihin liikennevälineisiin.
Niin, juuri näin sitä ei pidä tehdä. Kun näin on tehty meillä koko se aika, kun Helsinki on kasvanut yksikeskustaisesta kaupungista monikeskustaiseksi seuduksi, liikkuminen on siirtynyt joukkoliikenteestä autoihin. Kuten Hmikko mainitsi, Etelä-Espooseen on tietenkin suorin reitti keskustan kautta. Muualle on turha kiertää keskustan kautta. Ja niinpä otetaan auto ja mennään suorinta tietä.

Eikö sinusta kannata ollenkaan oppia kokemuksesta?

Jos vuoroväli on 2 minuuttia (30 vaunua suuntaansa), risteykseen tulee 60 raitiovaunua tunnissa eli keskimäärin vaunu minuutin välein ja vielä vähän epätasaisesti. Tuo on aivan liian nopea tahti toimivalle liikennevalokierrolle. Vähän kuin nykyäänkin Helsingissa vilkkaimmilla reiteillä.
Tarkoitushan on päästä huonosta helsinkiläisestä liikennekulttuurista. Tietenkin silloin, kun ajatellaan, ettei liikennettä voi hallita eikä ohjata tai ei peräti saa tehdä niin vaikka voisikin, ei voida sujuvoittaa liikennettä. Ja niinpä niin autot kuin joukkoliikennekin kulkevat miten sattuu. Täsmällisyydestä ei ole tietoa, ei myöskään tehokkuudesta. Sillä optimitilanne ei ole täydellinen liikenteen vapaus. Sitä voi matkustaa katsomaan vaikka Pietariin.

Hallitussa liikenteessä raitiovaunut eivät kulje miten sattuu vaan täsmällisesti siten, että aikaa ei tuhrata turhaan seisomiseen. Silloin vaunut ajavat myös yhtä aikaa risteyksistä molempiin suuntiin, eikä kummallekin suunnalle tarvita omaa valoetuusikkunaa. Autoilla tämä, eli molempiin suuntiin toimiva vihreä aalto, ei ole mahdollista, koska autoja kulkee parin sekunnin, ei parin minuutin välein.

Ja pääosin eristämättömien pikaraitiotiejärjestelmien linjanopeus on maailmalla yleensä 15-27 km/h välillä pysäkkivälistä ja liikenneympäristöstä riippuen.
Verkon keskinopeus on eri asia kuin linjanopeus jossain kohdassa verkkoa.

Antero
 
Tämä 75-metristen yksiköiden käyttö Helsingin raitioteillä pitäisi varmaan erottaa ihan omaksi keskustelukseen.

Minusta keskustelussa on useampikin asia ikään kuin harhapoluilla.

Ihan ensiksi pitää kysyä, halutaanko tänne 75-metrisiä ratikoita. Ja halutaanko siis nimenomaan niiden toimesta, jotka asiasta päättävät. Poliitikkojen halulla ei tässä ole merkitystä, sillä tässäkin ketjussa esitetyistä kvasiperusteluista saa äkkiä vaikka 12 kohdan listan siitä, miksi homma ei onnistu ja kun virkamiehet sellaisen listan esittelevät, niin "luottamusmies ei voi kuin luottaa" ja siinä se. Ydin onkin siinä, haluaako virkamiehistö Helsingin kaduille 75-metrisiä ratikoita. Tällä hetkellä ei halua, enkä usko, että nähtävissä olevassa tulevaisuudessa tilanne muuttuu. Sikäli keskustelu on siis tavallaan turhaa.

Silti voidaan tietysti kysyä, olisivatko nämä 75-metriset junat edes mahdollisia. Tottakai ne ovat (jos niille on aitoa tarvetta ja on aito tahtotila niiden saamiseksi). Jos sulkeissa olevat seikat ovat kunnossa, niin silloin ei tarvitse takertua Helsingin lyhyisiin risteysväleihin (ongelma on todellinen mutta ratkaistavissa, tehdään suuntaisliittymiä autoille), liian lyhyihin pysäkkeihin (pidennetään, vähennetään, optimoidaan vain osa verkosta 75-metrisille), tiukkoihin kaarteisiin (kaarresäde sinänsä ei ole ongelma mutta raideliikenne kulkee tiukoista kaarteista todella hitailla nopeuksilla ja jos junapituus on kovin suuri, sitä hidasta nopeutta joudutaan tietysti ajamaan kauemmin) tai siihen, että joku Porthaninkatu ei nyt vaan onnistu (ei tarvitsekaan, päätetään mitkä osat verkosta sopivat pitkille junille ja missä max. pituus matkustajapalvelussa on ehkä vain 30 m).

Mutta kokonaan keskustelusta on unohtunut se kaikkein tärkein seikka. Tällä hetkellä mikään osa Helsingin raitiotieverkosta ei ole kysynnältään sellainen, että 75-metrisistä junista olisi matkustajapalvelun kannalta kokonaisuutena hyötyä. Pari esimerkkiä: jos kolmosella on nyt 24-metriset vaunut ja 10 min vuoroväli, niin 75-metrisin vaunuin olisi sitten 30 min vuoroväli. Hyvää palvelua? Tai tiheästi liikennöivällä nelosella 26,5-metriset vaunut ja 5 min vuoroväli. Jatkossa 75-metriset ja 15 min vuoroväli? Ei kiitos. No, Helsingin raitiotien erityispiirteisiin kuuluu tietysti se, että raitiolinjasto on pääosin kantakaupungin jakeluliikennettä eikä sellaista runkolinjatyyppistä liikennettä, jollaisia uudet raitiotiet yleensä ovat. Jos siis pitkiin juniin mentäisiin, muuttuisi samalla koko raitioverkon rooli. Tai pikemminkin jakaantuisi: jäljelle jäisivät edelleen muutamat kantakaupungin sisäiset jakelulinjat lyhyine vaunuineen, mallia kolmonen, mutta lisäksi tulisi sitten näitä Santahamina-tyyppisiä esikaupunkiratikoita, jotka palvelisivat yhteyksiä kaukaisemmista lähiöistä keskustaan.

Ongelma vaan on se, että suomalaistyyppisellä metsälähiörakentamisella ei oikein tahdo löytyä edes nykyratikan kapasiteetilla sellaista kantakaupungin ulkopuolista toiminta-aluetta, jossa ratikalle saataisiin kävelyetäisyydeltä riittävästi matkustajia. Munkkivuori taitaa olla yksi harvoista, ja ilmeisesti olisi myös kannattavaa jatkaa nykyisitä raitiolinjoja yhden lähiönmitan verran pohjoiseen periaatteella "joka toinen vuoro jatkaa lähiöön". Mutta jos lähtökohtana pitääkin olla se, että haalitaan yhdelle ainokaiselle linjalle sen verran porukkaa, että voidaan kohtuullisella vuorovälillä (10 min) saada 75-metrinen juna täyteen, niin sellainen ei onnistu ilman liityntäliikennettä.

Jos mietitään uusia alueita, niin Jätkäsaaren maltillinen asukasmäärä on sikäli ammuttu haulikolla ympäri saarta, että sinne täytyy rakentaa kilometrikaupalla liikaa rataa eikä liikennöinti vain yhdellä keskustalinjalla onnistu. Yhtä hyvin asutuksen olisi voinut keskittää yhden pääväylän ja (mahdollisesti pitkillä yksiköillä liikennöitävän) ratikkalinjan varteen ja kaavoittaa puistot laidoille, mutta niin ei ole tehty. Kalasatamaan arkkitehti on piirrellyt kiskoja vähän joka paikkaan enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Santahaminaankin on luonnosteltu kaksihaarainen pikaratikka, jottei tarvitse kuljettaa asukkaita liityntäbussilla. Ei tuollaisella rakentamisella synny tarvetta 75-metrisille yksiköille.

Pienistä vaunuista on omat haittansa, mutta niiden etu on siinä, että runko-osuudella vuoroväli on tiheä ja hännät voidaan haaroittaa vaikka kahtia tai kolmia, jolloin saadaan vaihdottomia yhteyksiä kohtuullisin vuorovälein. Heittona nyt vaikka se, että Mäkelänkadun raitiotiellä olisi 5 min vuoroväli, joista yksi 27-metrisin vaunuin liikennöivä linja kulkisi 15 min välein Koskelantietä Koskelaan, yksi vastaavasti Veräjälaaksoon ja yksi Pohjolankatua ja Mäkitorpantietä Oulunkylään. Siis ihan vaan esimerkinomaisesti. Saadaanhan kaikki nämä korvattua yhdellä pitkällä 75-metrisellä ratikalla, joka kulkee vain vartin välein ja saa tehokkaammat etuudet, mutta mille näistä haaroista se ratikka kulkisi ja mitä niiden muiden haarojen asukkaille tehtäisiin? Vietäisiin bussilla ratikkapysäkillekö?

Eli en mitenkään varauksetta kannata ajatusta siitä, että Helsingin raitioteiden yksikkökokoa pitää kasvattaa rajattomasti. Nykyisestä kyllä pitää kasvattaa. Vilkkaimmilla linjoilla suuremmat vaunut olisivat tarpeen jo nyt, sillä matkustusväljyys on sen verran huonolla tolalla että se itsessään karkottaa ihmisiä ratikoista. Vilkkaiden linjojen jatkaminen lähiöihin toisi niihin myös lisää sellaisia matkustajia, jotka nyt kulkevat busseilla (ja raidekertoimen mukanaan tuomia uusia matkustajia), jolloin vuorovälin pitämiseksi nykyisellään tarvittaisiin suurempia vaunuja. Melkeinpä väitän, että sellainen noin 45-metrinen raitiovaunu alkaisi olla maksimipituinen siihen nähden, mitä Helsingissä oikeasti tarvitaan, kun otetaan huomioon palvelutason ja kustannusten tasapaino.
 
Viimeksi muokattu:
Minusta keskustelussa on useampikin asia ikään kuin harhapoluilla. ...
Ihan ensiksi pitää kysyä, halutaanko tänne 75-metrisiä ratikoita....
Tämä on tarpeellinen käytännön kysymys. Jonka voi muotoilla yleiseen muotoon siitä, miten paljon on mielekästä keskittää joukkoliikennevirtoja. Nythän metro edustaa maksimaalista keskittämistä ja bussiliikenne maksimaalista hajauttamista. Raitioliikenne seudulla ei minusta edusta mitään, koska se ei tällä hetkellä ole seudullinen liikennemuoto.

Asiahan on juuri kuten kirjoitit: Kun keskitetään, tehdään suurempia yksiköitä ja harvempia vuorovälejä. Metron kanssa tämä on tosin toteutettu niin, että harvaa vuoroväliä on jaettu liityntälinjoille. Itse metrossa ajetaan tiheätä vuoroväliä osin tarjoten ylikapasiteettia, mutta eipähän tarvitse välittää palvelutasosta metron ja liityntäliikenteen yhteensovittamisessa. Toisaalta metron äärimmäinen keskittäminen on tehty karsimalla joukkoliikenneverkon rakenne tähdeksi. Eli verkko ei ole verkko, mikä johtaa sekä tarpeettoman pitkiin matkasuoritteisiin lähtö- ja määräpaikkojen todelliseen etäisyyteen nähden että tarpeettoman pitkään matka-aikaan sekä heikkoon palvelutasoon useiden ja huonosti järjestettyjen vaihtojen kanssa.

Toin keskusteluun 75-metrin junat vain osoittaakseni, mikä on raitioliikenteen potentiaali. 75-metristen junien käyttö raitioteillä osalla verkkoa on kuitenkin huomattavasti helpompi ja halvempi ratkaisu kuin metro, oli sillä siten mikä junapituus hyvänsä.

Tämän hetkisellä kaupunkirakenteella ja tiedossa olevilla laajentamis- ja tiivistämissunnitelmilla 75-metriset raitiojunat tuskin ovat tarpeen. Paikallisjunat hoitavat pitkät ja suurta nopeutta edellyttävät matkat jo nyt ja niin etäältä, ettei junia edes kannata korvata sen enempää ratikoilla kuin metroillakaan. Metron tapainen keskittäminen on minusta ylipäätään virhe, jolla ei enää saavuteta edes kustannustehokkuutta. Vastaavaa voi tehdä ratikalla halvemmin kuin kalliin metroradan ja -asemien kanssa. Mutta palvelutasolle tehdään molemmilla yhtä lailla vahinkoa.

Ylipäätään tekniset arvot eivät saisi olla määrääviä ja ohjaavia. Metron kanssahan tilanne on nyt niin päin, että lähtökohtana on rakentaa metroa, jolle pitää sitten keksiä kuormaa. Kaupunkia tulee tietenkin suunnitella toisin päin: minkälaista kaupunkirakennetta halutaan tehdä, miten asuen ihmiset viihtyvät, ja minkälainen joukkoliikenteen palvelu halutaan tarjota. Halutaanko, että palvelu on kilpailukykyinen autoilun kanssa vai onko se vain välttämätön paha sille puolikkaalle väestöstä, joka ei autoa itse aja. Sitten katsotaan, minkälaisia liikennevirtoja tähän rakenteeseen muodostuu ja miten ne on fiksuinta hoitaa.

Antero
 
Niin, juuri näin sitä ei pidä tehdä. Kun näin on tehty meillä koko se aika, kun Helsinki on kasvanut yksikeskustaisesta kaupungista monikeskustaiseksi seuduksi, liikkuminen on siirtynyt joukkoliikenteestä autoihin. Kuten Hmikko mainitsi, Etelä-Espooseen on tietenkin suorin reitti keskustan kautta. Muualle on turha kiertää keskustan kautta. Ja niinpä otetaan auto ja mennään suorinta tietä.

Kannattaa katsoa karttaa. Laajasalon kohdalla suurimpaan osaan Helsingin seudusta on nopein ja parhaiten palveleva joukkoliikennereitti muodostuu keskustan kautta Pisaran valmistuttua. Toki joku bussi tai ratikka voisi mennä myös Herttoniemeen ja Jokerille, mutta muihin suuntiin kysyntä on sen verran pientä, ettei hyvä palvelutaso onnistu. Realistisisti arvioituna ainakin 75 % Laajasalon joukkoliikennematkoista menee keskustan (ml. Hakaniemi) kautta. Edellyttäen toki että Laajasaloon saadaan silta tai tunneli.

---------- Viesti lisätty kello 17:19 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 17:15 ----------

Toin keskusteluun 75-metrin junat vain osoittaakseni, mikä on raitioliikenteen potentiaali. 75-metristen junien käyttö raitioteillä osalla verkkoa on kuitenkin huomattavasti helpompi ja halvempi ratkaisu kuin metro, oli sillä siten mikä junapituus hyvänsä.

Toki myös todella paljon hitaampi. Jos kuljetaan kantakaupungin katuverkossa linjanopeus ei nouse nykyistä bussiliikennettä merkittävästi nopeammaksi kuin villeimmissä kaupunkiliikenneunelmissa.
 
Viimeksi muokattu:
Kannattaa katsoa karttaa. Laajasalon kohdalla suurimpaan osaan Helsingin seudusta on nopein ja parhaiten palveleva joukkoliikennereitti muodostuu keskustan kautta Pisaran valmistuttua. Toki joku bussi tai ratikka voisi mennä myös Herttoniemeen ja Jokerille, mutta muihin suuntiin kysyntä on sen verran pientä, ettei hyvä palvelutaso onnistu. Realistisisti arvioituna ainakin 75 % Laajasalon joukkoliikennematkoista menee keskustan (ml. Hakaniemi) kautta. Edellyttäen toki että Laajasaloon saadaan silta tai tunneli.

Kruunuvuorenrannan suunnittelun lähtökohdaksi asetettiin nimenomaan keskustaan mahdollisimman kiinteästi raideyhteydellä liittyvä alue. Santahaminan osalta voisi kuvitella asian olevan hieman toinen siinä mielessä, että siinä vaiheessa kun sinne rakennetaan, niin Kalasatamassa, Pasilassa, Herttoniemessä ja Itäkeskuksessa pitäisi ainakin suunnitelmien mukaan olla nykyistä tuntuvasti enemmän kaikkea.
 
Kruunuvuorenrannan suunnittelun lähtökohdaksi asetettiin nimenomaan keskustaan mahdollisimman kiinteästi raideyhteydellä liittyvä alue.

Kruunuvuorenrannassa toisaalta myös Kalasataman yhteys on aina ollut mukana. Mikä oikeastaan estäisi toteuttamasta runkolinjasuunnitelman mukaista ratikkaa Pasilasta Kalasatamaan, josta ratikka jatkuisi Laajasaloon? Pasilan yhteys on keskustayhteyden jälkeen selvästi seuraavaksi tärkein yhteys.
 
Kruunuvuorenrannassa toisaalta myös Kalasataman yhteys on aina ollut mukana. Mikä oikeastaan estäisi toteuttamasta runkolinjasuunnitelman mukaista ratikkaa Pasilasta Kalasatamaan, josta ratikka jatkuisi Laajasaloon? Pasilan yhteys on keskustayhteyden jälkeen selvästi seuraavaksi tärkein yhteys.
Juuri näin. Kantakaupunki ja sen työpaikat ovat muutakin kuin Kaivokatu.

Toki myös todella paljon hitaampi. Jos kuljetaan kantakaupungin katuverkossa linjanopeus ei nouse nykyistä bussiliikennettä merkittävästi nopeammaksi kuin villeimmissä kaupunkiliikenneunelmissa.
Tarkoitatko, että kun raitiojunan pituus kasvaa, sen nopeus jostain syystä laskee? Mikähän se syy voisi olla? Mutta kuten jo totesin, tässä on ollut puhe raitioliikenteen potentiaalista, ei siitä, miten se ja joukkoliikenteen etuudet Helsingissä nyt toimivat. Mutta onhan asiaan helppo helsinkiläinen ratkaisu: ryhdytään nimittämään pitkiä raitiojunia metroiksi kuten esim. Portossa. Silloin ne muuttuvat heti sekä nopeiksi että kannattaviksi. :)

Antero
 
Kokemukseni mukaan niissä kaupungeissa, joissa joukkoliikenne toimii hyvin, suuri osa vaihdoista tehdään nimenomaan keskustassa. Toki myös jonkin verran säteittäisiä yhteyksiä on, mutta niiden kuormitusta on vaikea saada riittäväksi.
Toki myös on niin, että hyvin harvassa kaupungissa keskusta on koko kaupunkialueeseen nähden yhtä syrjässä kuin Helsingissä. Samoin kun keskusta on kolmelta suunnalta meren ympäröimä, ovat kaupungin kasvaessa etäisyydet väistämättä tulleet pidemmiksi kuin vastaavankokoisissa kaupungeissa keskimäärin.
 
Valokierroista puhuttaessa unohtuu näköjään yksi juttu: Koko kierrossa voi olla useampi kuin yksi valovaihe yhdelle suunnalle. Monesti ratikoille on kaksi nuolta yhdessä kierrossa. Usein näistä toinen nuoli on helmi- tai vaihteenkääntötilaukseen perustuva, muttei varsinainen etuus (enemmänkin on kyse autojen etuudesta; jos vaunua ei tule, autot saavat lisäaikaa) . Tyypillisesti vaunuja pääsee läpi yhdestä suunnasta 30 tai 45 sekunnin välein.

Mitä junakokojen pidentämiseen tulee, niin aloitettaisiin nyt vaikka siitä että ajetaan nelosta 2x25(,5/26,5) -metrisillä vaunuilla jolloin saadaan ne muiden linjojen kanssa synkronoituvaan 7,5 minuutin vuoroväliin. Samalla saadaan kysynnän mukainen kapasiteetti ruuhka-aikaan, mitä nyt ei pystytä tarjoamaan.

Ja mitä bussien nopeuteen tulee, niin kyllä ne lyhyillä matkoilla voittavat metron silti.
 
Ja mitä bussien nopeuteen tulee, niin kyllä ne lyhyillä matkoilla voittavat metron silti.
Helsingin tapauksessa myös pitkillä:
Majvik-Kamppi: Metro n. 40 min, bussi 33-36 min
Majvik-Sörnäinen: Metro 33 min, bussi 20 min
Kamppi-Matinkylä: Metro 16 min, bussi 15 min
Kamppi-Kivenlahti: Metro 28 min, bussi 24(U-linjat)-27(esim. linja 150) min

Miksei metroa suunnitella sinne, missä siitä olisi hyötyä? esim.
Kamppi-Munkkivuori: Metro 9 min, bussi 18 min
Eläintarha-Kamppi: Metro 5 min, bussi 10 min
Hakaniemi-Arabianranta&Viikinranta: Metro 6 min, raitiovaunu/bussi 13-16 min
 
Helsingin tapauksessa myös pitkillä:
Majvik-Kamppi: Metro n. 40 min, bussi 33-36 min
Majvik-Sörnäinen: Metro 33 min, bussi 20 min

tuo Majvik-Kamppi välin ajo-aika on taidettu laskea nopeimman yhteyden mukaan jollain varhaisaamun vuorolla, yleisesti tuo väli vie kuitenkin 40-50min, ruuhkassa vielä enemmänkin, tosiasia on että heti Kulosaaren sillan jälkeen keskustan suuntaan ajettaessa bussi on matka-ajoissa paljon metroa epäluotettavampi. Tuskin tuo Majvik-Sörnäinen välikään onnistuu 20 minuuttiin ruuhka-aikaan, ensimmäinen hidaste on Itäkeskuksessa Turunlinnantien ja Kehä I:n risteysalue ja Itäväylällä ruuhka alkaa yleensä jo Kulosaaren sillalta. Täytyy ottaa huomioon että metron kulkuun ei autoväylien ruuhkat vaikuta.
 
Takaisin
Ylös