Jalankulku on ylipäätään kaupungissa kuningas, mutta jalankulkua palvellaan toimivalla joukkoliikenteellä. Joukkoliikenne ei myöskään kulje niin usein, että sen priorisointi jalankulun yli häiritsisi jalankulkua: valtaosan ajasta jalankulku on prioriteetti yksi koska joukkoliikennevälineet ovat jossain muualla. Joukkoliikenteen priorisoinnilla joukkoliikenne toimii paremmin, ja sitä käyttävällä jalankulkijalla on enemmän mahdollisuuksia liikkua välittömän jalankulkualueen ulkopuolelle.
Millä vuorovälillä ja kulkuväline määrällä joukkoliikenne kulkee niin harvoin, ettei sen voimakas priorisointi jalankulun yli häiritse paljonkaan jalankulkua? Jos kadulla kulkee joukkoliikenneväline 10 minuutin vuorovälillä suuntaansa eli 12 vuoroa tunnissa yhteensä, voimakaskaan priorisointi ei merkittävästi sotke jalankulkua. Mutta jos kadulla kulkee ratikoita kahden minuutin vuorovälillä suuntaansa eli 60 vuoroa tunnissa yhteensä, sujuva ja turvallinen jalankulku ja joukkoliikenteen sujuvuus ovat voimakkaassa kilpailutilanteessa.
Minusta tuntuu, minun ja monien muiden keskustelijoiden välillä ei ole isoa mielipide-eroa siitä, mihin kaduilla kulkevilla pikaratikoilla pystytään väljähköissä esikaupunkimaisissa oloissa ja pitkähköllä vuorovälillä. Mutta siitä millä tavalla kaupunkitilaa on syytä jakaa tiheästi rakennetussa kantakaupungissa ja miten kadulla kulkevat pikaratikat pärjäävät kun muuta liikennettä on valtavasti ja vuoroväli on tiheä on isoja mielipide-eroja.