Matkustajaliikenteen vapautuminen

Vs: Matkustajaliikenteen vapautuminen 2010

Kuinka mahtavaa, kilpailutusta suunnitellaan alkavaksi aikaisintaan vuonna 2018. Mieleeni tulee vanha viisaus, että pitkällä tähtäimellä olemme kaikki kuolleita.
 
Vs: Matkustajaliikenteen vapautuminen 2010

Mieleeni tulee vanha viisaus, että pitkällä tähtäimellä olemme kaikki kuolleita.

Niinpä niin, hiljaa hyvä tulee - kunhan kuolema ei ehdi ensin...

Hyvä jos asiassa on edetty edes vuoteen 2018 mennessä. Suomen rautatiemarkkinoiden avautumisessa on tähän mennessä edetty varsin verkkaisesti. Ensimmäinen virallinen mietintö (ns. Pohjolan työryhmä) julkaistiin vuonna 1997. Sen mukaan kilpailun voisi avata rautateiden tavara- ja paikallisjunaliikenteessä vuoden 1999 alussa.

Voi vain arvailla, millainen tilanne meillä olisi nyt, jos työryhmän esitys olisi toteutettu. Olisiko kilpailu tuonut kaivattuja kustannussäästöjä ja tätä kautta liikenteen siirtymistä maanteiltä kiskoille, vai olisiko kermankuorijat jo näivettäneet pääratojen ulkopuolisen toiminnan olemattomiin. Ulkomaiset esimerkit eivät ainakaan viittaa jälkimmäiseen vaihtoehtoon, vaikka sillä aina pelotellaankin poliitikkoja ja suurta yleisöä.
 
Vs: Matkustajaliikenteen vapautuminen 2010

Ihmettelin muuten vähän tuota työryhmän esitystä, että pitäisi olla valtakunnallisesti keskitetty kilpailutuksen "osaamiskeskus", joka tasaisella syötöllä hoitaisi kilpailutuksen toisensa perään. Miksi ensin pitää desentralisoida hallinnollisesti jotta sitten voisi uudestaan sentralisoida tekemisen tasolla? Kuulostaa sen verran kahjolta, että herää kysymys mitä tässä oikeasti on takana?

Joo, ymmärrän kyllä että eivät nuo tarjouskilpailut mitenkään helppoja vedettäviä ole. Mutta toisaalta eihän rautatieliikenne ole ainoa toiminto, jossa tällaisia on harvakseltaan. Jos joka alan tarjouskilpailutus pitää keskittää sen alan "osaamiskeskukseen", niin tämähän on aluehallinnon näkökulmasta subsidiariteettiperiaatteen irvikuva. Se johtaisi siihen, että Helsingissä istuu pieni porukka ihmisiä, jotka tosiasiallisesti kilpailuttavat koko maan liikenteen. Toisella puolella istuu pieni porukka liikennöitsijöiden edustajia, jotka sitten tarjoavat liikennettä kaikissa tarjouskilpailuissa. Ajan oloon osapuolet oppisivat tuntemaan toisensa ja mahdollisesti jopa keskinäisiä riippuvuuksia ja jääviyksiä syntyisi. Asiat junailtaisiin pienissä piireissä muodollisesti oikein mutta käytännössä puhtaasti "maan tavan" mukaan.

Enpä oikein usko että ulkomaillakaan kilpailutuksia olisi lukumääräisesti niin hirveästi, että kompetenssi kertyisi nopeammin. Kyllä kilpailutuskierros on aina yksilöllinen iso tapaus missä tahansa, ja isoissa maissa paketit vaan lienevät isompia sisällöllisesti.

Nyt olisi vielä tilaisuus estää tällaisen "maan tavan" synty. Kompetenssivaje voi olla todellinen ongelma, mutta oikea ratkaisu ei ole keskittää itse toimintaa vaan kerätä kokemuksia keskitetysti ja jakaa niitä alueellisille toimijoille, jotka käytännössä toteuttaisivat kilpailutukset. Sitäpaitsi kompetenssin puuttuessa keskiverto banaanitasavalta päätyy tällaisissa tilanteissa kutsumaan kansainvälisen konsulttifirman junailemaan asiat fiksusti. Tämä mahdollisuus täytyy säilyttää vähintäänkin kahdesta syystä:

1) Saadaan silloin tällöin avarrettua näkemystä eikä jumiuduta vanhoihin ennakkoluuloihin, joita pienissä piireissä syntyy.

2) Saadaan vaihtoehto sille pienelle porukalle, joka voisi tällaiseen avainasemaan päästyään jakaa kaikki sopimukset mielensä mukaan. Korruptiota hillitsee kovasti, jos ei ole 100 % varmaa että yksi porukka hoitaa joka tarjouskilpailun organisoinnin vaan jos tapauskohtaisesti päätetään käytetäänkö asiantuntemusta tuollaisesta kansallisesti keskitetystä poolista tai sitten koti- tai ulkomaista konsulttiapua. Vai luotetaanko ihan oman väen osaamiseen, joka sekin aikaa myöten karttunee. Arvaan kyllä että joku älähtää, että kompetenssin ylläpitäminen on tärkeämpää kuin näennäinen läpinäkyvyys. Vastaan että ei ole: kompetenssia voi aina ostaa konsulteilta jos sitä ei itsellä ole. Sen sijaan rakenteiden on syytä olla äärimmäisen läpinäkyviä tai muutoin ajan oloon syntyy kaikenlaisia "kotoisia järjestelyjä", joissa ei ole "mitään epäilyttävää" ja jääviydet "tietenkin otetaan huomioon päätöksiä tehtäessä".
 
Viimeksi muokattu:
Vs: Matkustajaliikenteen vapautuminen 2010

Luin pikaisesti Hesarissa VR:n toimitusjohtaja Mikael Aron mielipiteet kilpailutuksesta. Olin aika hämmästynyt kun hän väitti että lähiliikenteen kilpailutuksessa matkalippujen hinnat eivät alene, vaan kunnat pistävät ne omiin säästöihinsä!

Mä haluaisin kysyä Arolta että mitä huonoa siinä on jos kunnat säästäisivät sillä? Kyllä niitä rahareikiä kunnissa muutenkin on. Tai jos eivät säästä niin maksaisivat sitten todellisesta palvelusta!

t. Rainer
 
Vs: Matkustajaliikenteen vapautuminen 2010

Luin pikaisesti Hesarissa VR:n toimitusjohtaja Mikael Aron mielipiteet kilpailutuksesta. Olin aika hämmästynyt kun hän väitti että lähiliikenteen kilpailutuksessa matkalippujen hinnat eivät alene, vaan kunnat pistävät ne omiin säästöihinsä!

Odottaisitko objektiivisia kommentteja taholta, jonka toimintaan näillä päätöksillä puututaan suoraan? Tai onko porsas paras taho antamaan vinkkejä joulukinkun kuorrutuksen suhteen, kun tuntee asian läheisesti?
 
Vs: Matkustajaliikenteen vapautuminen 2010

Odottaisitko objektiivisia kommentteja taholta, jonka toimintaan näillä päätöksillä puututaan suoraan? Tai onko porsas paras taho antamaan vinkkejä joulukinkun kuorrutuksen suhteen, kun tuntee asian läheisesti?

Aro on palkattu VR:lle suoraan liike-elämästä. Hänen työnsä on luotsata VR haasteiden läpi, ei odottaa eläkettä.

t. Rainer
 
Vs: Matkustajaliikenteen vapautuminen 2010

Ja liike-elämässäkin erityisen hyvin tunnetaan, että firmalle on sitä parempi, mitä monopolistisempaan asemaan se pääsee.

Näinhän se on.

Vapaan kilpailun puolesta puhutaan niin kauan kuin on riski, että joku toinen pääsee monopoliasemaan, mutta jos itse ollaan pääsemässä monopoliasemaan, niin silloin se onkin OK. Tosin silloinkin saatetaan puhua vapaan kilpailun puolesta retorisesti, koska se vetää huomion pois omista monopolitavoitteista.

Itse asiassa suuri osa bisnesstrategiasta ja markkinoinnista perustuu konseptuaalisesti juuri monopolin ja kilpailun eroille. Esim. tuotedifferointi tarkoittaa tästä näkökulmasta, että pyritään pois tilanteesta jossa oma tuote on nk. commodity eli täysin eriytymätön tuote, jonka myynnissä hinta on ainoa erottava kriteeri, siis täydellisestä kilpailusta. Keino tähän on luoda tuotteeseen joku sellainen asiakkaalle lisäarvoa luova ominaisuus, joka erottaa tuotteen kaikista muista tuotteista ja josta asiakas on valmis maksamaan lisähintaa. Jos tuon ominaisuuden lisäarvon argumentoinnissa onnistutaan hyvin, niin silloin ostaja itse supistaa itselleen tarjolla olevaa markkinaa siten että myyjän tuote on ainoa joka täyttää ostajan kriteerit. Tällöin myyjä on efektiivisesti monopoliasemassa tämän ostajan markkinoilla ja voi siis saada tuotteestaan korkeamman hinnan.

Toisenlainen monopoli on nk. customer lock-in -tilanne, jossa tuote on ostettu mutta sen käyttöön liittyy tarve muille tuotteille tai palveluille, jotka on jotenkin kiinteästi kytketty alkuperäiseen tuotteeseen. Tyypillisesti tällaiset ovat jälkimarkkinapalveluita kuten huolto, varaosat, kulutustarvikkeet jne., mutta näitä voivat olla myös toiset varsinaiset tuotteet silloin kun alunperin ostettu tuote sanelee mitä sen ympärille voidaan ostaa. Tällöinkään ostaja ei voi ostaa vapaasti mistä tahansa vaan myyjä on monopoliasemassa suhteessa ostajaan.

Ja sitten tietysti riippuen toimialan luonteesta voi olla erilaisia alalle tulon tai sieltä poistumisen esteitä (entry/exit barriers). Voi olla että tarvitaan suuret investoinnit, hyvin erityistä kompetenssia, immateriaalioikeuksia, lisenssejä tms. Kun tällaisia esteitä on, niin silloin olemassa olevat toimijat säilyttävät helpommin monopoliasemansa, mistä seurauksena tietysti tällaisilla yrityksillä on voimas insentiivi vaikuttaa siihen, että nämä esteet säilyvät kun uusilla tulijoilla taas on halu vaikuttaa siihen, että nämä esteet poistuvat. (Ei tarvitse kuin esimerkiksi ajatella miten mopoautotaksille kävi.)

Ei tässä sinänsä ole mitään moraalitonta niin kauan kuin esim. differointi toimii asiakkaan eduksi. Asiakashan kiistatta saa paremmin tarpeeseen sopivia tuotteita juuri tämän mekanismin vaikutuksesta, ja hintoja pitää kurissa se uhka, että kilpailijat pystyvät tulemaan perässä differoinnissa, jolloin kyseinen efektiivinen monopoliasema on parhaimmillaankin tilapäinen. Mutta kun kuuntelee isojen bisnespomojen juttuja, niin täytyy pitää mielessä, että niitä ei voi ottaa suoraan totuutena vaan niitä värittävät aina firman tavoiteet joko kilpailun rajoittamisen tai avaamisen suuntaan. Ja mikäpäs siinä, kukin saa omassa asiassaan puhua oman etunsa mukaisesti kunhan muut saavat tehdä samoin ja kaikki tietävät mikä on pelin henki. Totaalista objektiivisuuttahan tuskin on olemassakaan liike-elämässä tai kaiketi muussakaan elämässä.
 
Viimeksi muokattu:
Vs: Matkustajaliikenteen vapautuminen 2010

Ja liike-elämässäkin erityisen hyvin tunnetaan, että firmalle on sitä parempi, mitä monopolistisempaan asemaan se pääsee.

VR:llä ei olisi mitään menetettävänään YTV-alueen lähiliikenten kilpailuttamistilanteessa jos se trimmaisisi organisaationsa joka tuottaa sitä palvelua kuntoon.

t. Rainer
 
Vs: Matkustajaliikenteen vapautuminen 2010

VR:llä ei olisi mitään menetettävänään YTV-alueen lähiliikenten kilpailuttamistilanteessa jos se trimmaisisi organisaationsa joka tuottaa sitä palvelua kuntoon.

No, sillä on menetettävänään ne panokset, jotka se joutuu käyttämään siihen trimmaukseen. Lisäksi mahdolliset ylisuuret voitot, joita se tällä hetkellä kerää.
 
Vs: Matkustajaliikenteen vapautuminen 2010

Ihmettelin muuten vähän tuota työryhmän esitystä, että pitäisi olla valtakunnallisesti keskitetty kilpailutuksen "osaamiskeskus", joka tasaisella syötöllä hoitaisi kilpailutuksen toisensa perään. Miksi ensin pitää desentralisoida hallinnollisesti jotta sitten voisi uudestaan sentralisoida tekemisen tasolla? Kuulostaa sen verran kahjolta, että herää kysymys mitä tässä oikeasti on takana?

Byrokraattiset systeemit pyrkivät aina paisuttamaan itseään. Samalla periaatteellahan valtio on pystyttänyt muut hankintakeskukset. Meikäläisen kokemuksen mukaan niissä on töissä ihmisiä, jotka osaavat hoitaa tarjouskilpailun juridisesti oikein, mutta eivät ymmärrä hankittavasta tavarasta tai sen käyttötarpeesta juuri mitään. Kokonaisvaikutus tuntuu olevan se, että hankinnat ovat suunnilleen samanlaisia ja yhtä edullisia/kalliita kuin ennenkin, mutta niiden tekeminen on hitaampaa, kun ostajan ja myyjän välissä on yksi kerros byrokratiaa lisää. Lisäksi sitten tulee hankintakeskuksen pyörittämisen kustannukset. Suosittelen nuorisoa hakeutumaan töihin ko. virastoihin.
 
Vs: Matkustajaliikenteen vapautuminen 2010

Byrokraattiset systeemit pyrkivät aina paisuttamaan itseään. Samalla periaatteellahan valtio on pystyttänyt muut hankintakeskukset. [...] Kokonaisvaikutus tuntuu olevan se, että hankinnat ovat suunnilleen samanlaisia ja yhtä edullisia/kalliita kuin ennenkin, mutta niiden tekeminen on hitaampaa, kun ostajan ja myyjän välissä on yksi kerros byrokratiaa lisää. Lisäksi sitten tulee hankintakeskuksen pyörittämisen kustannukset.

Ei kai meillä pitäisi kansakuntana enää olla varaa tuollaiseen pelleilyyn?

Pitäisikö perustaa keskitetty säästöosaamiskeskus etsimään tällaisia eri hallinnonaloilta? ;)
 
Takaisin
Ylös