Mitä, jos Helsingin metro olisikin pikaraitiotie?

339-DF sanoi:
Tässä onkin asian ydin: miksi tarvitaan kahta raskasraidejärjestelmää? No, tänä päivänä siksi että lähijunan liikennöinti on niin paljon kalliimpaa (kunnille), mutta näin ei tarvitsisi olla.

Itse itseäni lainaten, ja alla puolestaan lainaus jlk:n esityslistasta 16.11.:

Jlk sanoi:
Eräs Helsingin lähiliikenteen merkittävää lisäämistä haittaava tekijä on pääkaupunkiseudun lähijunaliikenteen korkea hintataso. Nykyisellä kustannusrakenteella ei ole mielekästä lisätä merkittävästi rautatieliikenteeseen perustuvaa liityntäliikennettä. Paikkakilometrikustannus lähijunilla on nykyisin suurempi kuin bussiliikenteellä ja 3,5-kertainen verrattuna metroon. Lähijunaliikenteen hintaa tulisikin saada selvästi alhaisemmaksi, jotta joukkoliikennejärjestelmää voitaisiin tasapainoisesti kehittää entistä voimakkaamman liityntäliikenteen suuntaan.

Tuo on kyllä erittäin totta. Oli syy mikä hyvänsä, niin maallikon näkökulmasta molempien raskasraidekulkuneuvojen kustannusten tulisi olla suurin piirtein samat. Toki junat ovat sisustukseltaan laadukkaampia, joten hyväksynemme korkeammat ylläpito- ja puhdistuskulut, mutta ne lienevät aika marginaalinen osa kokonaiskustannuksia.

HKL toteaa siis tässä kauttarantain, ettei lähijuniin kannata satsata. Ymmärrän näkemyksen kyllä, mutta silti se on harmillinen.
 
Antero Alku sanoi:
Nyt matkustajat kehuvat Kampin terminaalia kävellessään joka päivä kauempaa kuin silloin kun siitä kävelystä marisivat.
Mennessäni lauantaina iltapäivällä jälleen tapanimukaan Lauttasaaresta Kamppiin noilla T-seutubusseilla, kuulin todella kuinka muutamat matkustajat juttelivat keskenään ja kehuivat vuolaasti nykyistä Kampin terminaalia "todella käteväksi ja hyväksi". Siis aivan tavalliset matkustajat ja aivan tosissaan vilpittömästi. Heitähän (siis minuakin) varten tuo on, eivätkä he kaipaa mitään kikkailua vaan sujuvaa ja helppoa joukkoliikennettä. Kuten sanoin, vain länsimetro on minusta vaivattomampi.

Jos Helsingissä ja sen seudulla aloitettaisiin aivan puhtaalta poydältä tuo raideliikenteen suunnittelu ja järjestäminen, niin tulos voisi olla toisenlainen. Nyt meille tulee länsimetro ja metroverkko on muutenkin laajemaan päin. Tuo mitä nimim. 339-DF edellisessä viestissä totesi on varmasti totta (ja valitettavaa) eikä siihen tilanteeseen lienee muutosta edes hieman pidemmällä aikavälillä. HKL haluaa raideliikenneverkon, joka on kustannustasoltaan VR:n liikennöimää lähijunaliikennettä edullisempi. Näin ollen haaveet Pisarastakin taitaa olla syytä siirtää hamaan tulevaisuuteen. Automaattimetroverkko lienee HKL:n tavoite.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Mennessäni lauantaina iltapäivällä jälleen tapanimukaan Lauttasaaresta Kamppiin noilla T-seutubusseilla, kuulin todella kuinka muutamat matkustajat juttelivat keskenään ja kehuivat vuolaasti nykyistä Kampin terminaalia "todella käteväksi ja hyväksi". Siis aivan tavalliset matkustajat ja aivan tosissaan vilpittomästi. Heitähan (siis minuakin) varten tuo on, eivätkä he kaipaa mitään kikkailua vaan sujuvaa ja helppoa joukkoliikennettä. Kuten sanoin, vain länsimetro on minusta vaivattomampi.
Tuohon vriston toteamukseen voi vilpittömästi yhtyä. Kun on tehty laadukasta suunnittelua ja rakentamista, kuten Kampin terminaalissa on tapahtunut, se antaa anteeksi aika paljon. Ei siis haita lainkaan, vaikka siellä lämpimässä, kuivassa ja valoisassa shopping-centerissä joutuukin nyt hieman pidempään kulkemaan kuin ennen vanhaan bussikentällä ulkona loskassa ja hämärässä. Kun Etelä-Espoon metro saa, toki pienemmät, mutta varmasti yhtä korkein kriteerein rakennetut asemat, kyllä se on matkustajille tervetullut juttu. Metroasemat rakennetaan "sadaksi" vuodeksi, eli turha niitä on tehdä huokeilla resepteillä. Kasvojenkohotusremonttia saadaan muuten tehdä aina parinkymmenen vuoden välein, otaksuisin.
 
HKL haluaa raideliikenneverkon, joka on kustannustasoltaan VR:n liikennöimää lähijunaliikennettä edullisempi. Näin ollen haaveet Pisarastakin taitaa olla syytä siirtää hamaan tulevaisuuteen.

Minua hämmästyttää tässä asiassa se, miksi ei nosteta kissaa pöydälle:

Jos Helsinki ja YTV - alue lobbaisivat tehokkaasti, he saisivat varmasti läpi ehdotuksen, että Helsingin paikallisjunien liikennöinti sallitaan HKL:lle tai YTV:lle tai se saataisiin kilpailuttaa.

Nyt suunnitellaan paikallisjunien kanssa päällekkäistä metroverkkoa ja estetään paikallisjunien kehittämistä.

Onpas ammattitaitoista ja järkevää.
 
Muuri HKL:n, YTV:n ja VR:n välillä on ex-Berliinin muuriakin vahvempi.

Berliinin muurikin murtui, kun kansalaiset niin halusivat.

Jos edullisia organisaatiomuutoksia ei pysty lobbaamaan läpi, niin miksi sitten touhuta satojen miljoonien eurojen hyödyttömiä investointeja?

Joukkoliikenteen kehittämisen suurin este Helsingin seudulla on yhteistyöhaluttomuus ja fiksaatio mahdollisimman suuriin ja mahdollisimman hyödyttömiin investointeihin.
 
Mitähän me voisimme tehdä asialle muutakuin kinastella ja väitellä täällä eri koulukuntien välillä? Kuinka vaikuttaa päättäjiin? Siellä ei muutamaa "harrastajaa" kuunnella ja jos rupeaa jankaamaan, niin saa hörhön maineen. Näin se vaan on.

Lisäksi on se suurin vastustaja eli yksityisautoilijat, jotka eivät haluaisi pistää rikkaakaan rokkaan julkisen liikenteen parantamisen hyväksi. Heitä kiinnostaa vain autoveron korkeus ja polttoaineiden kalleus. Jotkut joukkoliikennekaistat tms. on tehty heidän kulkunsa häiritsemiseksi. Mutta tämä kaikki pitaa ottaa huomioon ja tehdä sellainen joukkoliikenne, että tälläinen autoilijakaveri päättääkin kokeilla kerrankin sellaista ja todeta sen että "täähan toimii". Tariffiuudistus oikeudenmukaisemmaksi on yksi edistysaskel. Tuntuu todella oudolta, etta Lauttasaaren Katajaharjusta Espoon Hanasaareen maksaa 3.60 kun taas samasta paikasta Vuosaaren perukoille hinta on 2.20.

Katselin juuri nettiä ja totesin, että esim. Saksan Rhein/Rurh-alueella on jokaisessa kaupungissa (ovat kaikki noin Helsingin kokoisia kaupunkeja) tiheää raideliikennettä. On tavanomaista katuratikka, maanalaisia U-Stadtbahn-osuuksia, varsinaisia rautateillä hoidettavia S-Bahn-linjoja yms. Bussiliikenne on vähemmistöosuudessa ja vain täydentää niitä. Tähän meidänkin pitäisi mielestäni pyrkiä, vaikka toki puhutaan aivan eri mittakaavoista ko. alueen ja YTV-alueen välillä. Tulevat metrolinjat Helsingissä ovat alueen raiderunkoverkostoa, jota kevyemmät katuraitiolinja täydentävät. Toivottavasti vaan voisivat hyödyntää mahdollisimman monipuolisisti. VR:n operoima YTV:n lähijunaliikenne on valitettavasti niin kauan lähes pelistä poissa kun siihen saadaan oleellisia muutoksia. Siis kilpailutus ja sen kautta kustannuksien ratkaiseva aleneminen. Olihan tavoitteena mm. metromaisen tiheä vuorovali, mutta katsokaa vain aikatauluja ja todetkaa, ettei YTV:lla ole varaa sellaista järjestää ainakaan nykyisin eväin.
 
Viimeksi muokattu:
Mennessäni lauantaina iltapäivällä jälleen tapanimukaan Lauttasaaresta Kamppiin noilla T-seutubusseilla, kuulin todella kuinka muutamat matkustajat juttelivat keskenään ja kehuivat vuolaasti nykyistä Kampin terminaalia "todella käteväksi ja hyväksi".
En tätä epäile. Tavallisten ihmisten on vaikea ajatella asioita, joista he eivät tiedä. Kyllä he varmasti kehuisivat sitäkin, että pääsisivät perille vaihtamatta Kampin terminaalissa. Tuskinpa esimerkiksi matkustaja, joka ilman vaihtoa matkustaisi esim. Pasilasta Kivenlahteen ajattelisi, että olisipa mukavaa jos pitäisi jäädä 10 minuutiksi odottelemaan toista bussia Kampissa. Eikä hän varmaankaan toivoisi sen enempää vaihtamista ja liityntäbussin lähdön odottamista Kivenlahden metroasemallakaan.

Antero
 
Oletko nyt ihan varma että Helsinkiläiset olisivat metron sijaan halunneet haluavat lisää busseja jyräämään kaupungin katuja pitkin idästä länteen ja lännestä itään? Eivätköhän ympäristösyyt paina vaakakupissa jotain?
Kahden keskustaan nyt päättyvän bussilinjan yhdistäminen ei lisää busseja kuin linjojen nykyisten päätepisteiden välille.

Miksi bussiliikenne lännestä Kamppiin toimii niin hyvin kuin se toimii johtu siitä että se on ainoa ilmansuunta josta pääsee moottoritietä aina 1 km päähän pääteasemalta, ja sieltäkin bussit on johdettu perille eri joukkoliikennekatua pitkin.
Aivan. Bussiliikenne toimii kyllä hyvin, kun niin halutaan ja tehdään kaikki sen eteen. Sitten kun ei haluta, keksitään syitä sille, miksi ei muka voida tehdä bussiliikennettä sujuvaksi. Tässä samoin kuin raitioliikenteen kohdalla on pk-seudulla kunnostauduttu ansiokkaasti.

Sitten olisi vielä ratkaisematta miten busat sadaan Manskun yli ilman pitkää jonotusta.
Mikä ongelma se on? Liikennevaloilla jaetaan aikaa risteyksissä. Kaikki Kampin bussit läpäisevät nytkin liikennevaloristeyksiä matkallaan Kampin parkkihallista Länsiväylälle tai Lauttasaaren suuntaan. Miksi se ei olisi mahdollista Kampin itäpuolella?

Näitä samoja selityksiä luettiin jo Raide-YVA:ssa. Silloin tosin selitettiin, ettei muutaman minuutin vuorovälillä voi ajaa ratikalla Kamppiin, vaikka bussilla voi ajaa Kamppiin/Kampista 45 vuoroa tunnissa (1,4 min vuoroväli keskimäärin).

Antero
 
Sen puolen olisi kiva jos jätettäisiin joku metroasema alkuperäiseen asuunsa. Kun joillakin niistä alkaa olla ikää jo 30 vuotta pitäisi, jälkipolvillekin olla jotain näyttää millaisella metrolla isoisä kulki.
Taitavat olla vähän liian kalliita museoitavaksi.

Olennaista on kuitenkin se, että metroasemat joudutaan uusimaan noin 25 vuoden iässä. Länsimetrolle on laskettu 40 vuoden käyttöikä ilman korjauskustannuksia, tässäkin yksi virhe suhteessa koettuun todellisuuteen.

Tosin länsimetron asemia tuskin tehtäisiinkään niin kuin itäasemia, joista jätettiin mm. liukuportaita tekemättä. Toisaalta sitten ei taas ole arvioitu sitä, miten paljon nyt laskettua kalliimmiksi asemat tulevat.

Tällaisetkin riskit puuttuvat kokonaan ratikkaratkaisusta. Pysäkkikatosten uusiminen on hintaluokaltaan aivan toista. Monta nollaa puuttuu.

Antero
 
En tätä epäile. Tavallisten ihmisten on vaikea ajatella asioita, joista he eivät tiedä. Kyllä he varmasti kehuisivat sitäkin, että pääsisivät perille vaihtamatta Kampin terminaalissa. Tuskinpa esimerkiksi matkustaja, joka ilman vaihtoa matkustaisi esim. Pasilasta Kivenlahteen ajattelisi, että olisipa mukavaa jos pitäisi jäädä 10 minuutiksi odottelemaan toista bussia Kampissa. Eikä hän varmaankaan toivoisi sen enempää vaihtamista ja liityntäbussin lähdön odottamista Kivenlahden metroasemallakaan.
Teoriassa onhan se kiva, että on olemassa vaihdoton linja paikasta <koti> paikkaan <työpaikka>. Voisin kuvitella itsekin, että täällä Tampereella Takahuhdintietä kulkeva bussi koukkaisi yliopiston kautta. Tuossakin tilanteessa käyttäisin mieluummin liityntäyhteyttä kotini vierestä Messukylän asemalle (kilometrin päässä), josta junalla yliopistolle. Jos siis tämä olisi nopeampi keino liikkua. Jos suora yhteys olisi nopeampi, käyttäisin sitä.

Lukioaikana käytin mieluummin vaihdollista yhteyttä, koska se oli sopivampi: oli hieman lyhempi kävelymatka pysäkille, mutta pääsin Keskustorin vaihtoterminaalissa samaan bussiin, johon olisin voinut hieman enemmän kävelemällä nousta. Säästin joka aamu noin viitisen minuuttia.

Sanotaan nyt vaikka, että olisikin se suora yhteys Marjaniemestä Otaniemeen (tarkoituksella nämä paikat ;)). Mutta linja kulkisikin vain kolmenkymmenen minuutin välein Vuosaari-Marjaniemi-Puotinharju-Helsinki-Otaniemi-Tapiola, ja juuri niin kehnosti, että pitäisi käyttääkin sitä 30 min aikaisemmin kulkevaa vuoroa, koska jälkimmäisellä ehtii korkeintaan juuri ja juuri - jos siis hyvä munkki käy. Itse käyttäisin ainakin paljon mieluummin yhteyttä bussi + vaihto metroon + kävely = perillä, jota olisi esim. linjalla 98 metroliityntä Itäkeskuksessa ja loppumatka kävelyä Otaniemen metroasemalta luentosaliin - halutessani jopa maanalaista yhdyskäytävää pitkin (jos on huono sää).

Anteron absoluuttinen preferenssi taitaa olla se, että ehdottomasti suora yhteys, tai sitten samantasoinen vaihto jos ei suoraan pääse?
 
Jos edullisia organisaatiomuutoksia ei pysty lobbaamaan läpi, niin miksi sitten touhuta satojen miljoonien eurojen hyödyttömiä investointeja?

Nyt olisi hyvä tilaisuus tulossa hoitaa tuo lähiliikenneasia kuntoon. Länsimetron rakentaminen vaatii YTV:n alaista organisaatiota, jonka hallintaan metro siirretään. Mikäpä olisi luonnollisempaa kuin tässä yhteydessä ehdottaa, että nykyiset (ja tulevat) kaupunkiradat siirrettäisiin samaisen organisaation alaisuuteen. Varsinkin kun YTV on perustamassa uutta kalustoyhtiötä ja uudet kaupunkijunat tulevat sen hallintaan. Eikä kilpailutusmöröstä tarvitsisi tässä yhteydessä puhua, siitä puhuminen johtaa vain siihen, että vasemmisto tulkitsee koko hankkeen olevan vain jonkinlainen vipusin, jonka avulla hyvinvointivaltiota pyritään murentamaan.

Jos tämä muutos saataisiin tehdyksi, niin pisarankin tilanne voisi näyttää koko lailla erilaiselta. Tämä ihan vain vinkiksi niille poliitikoille, jotka ehkä foorumia seuraavat ja jotka haluaisivat tältä osin edistää joukkoliikennettä.
 
Mikäpä olisi luonnollisempaa kuin tässä yhteydessä ehdottaa, että nykyiset (ja tulevat) kaupunkiradat siirrettäisiin samaisen organisaation alaisuuteen.
Olen ehdottomasti tällä kannalla. Itse asiassa jo muutama vuosi sitten ehdotin tätä YTV:n yhteistyöjohtajalle. Sillä tämähän purkaisi VR Oy:n monopolin Helsingin lähiliikenteessä ilman lainmuutoksia. Kaupunkiradat olisivat vain hallinnollisesti yksityisraiteita. Toki myös niiden ylläpito tulisi sitten YTV:n maksettavaksi, mutta tämän hetken tilanteeseen verrattuna se on selkeästi halvempaa kuin monopolihinta.

Osaan kyllä arvata nipun selityksiä, joilla tätä osoitetaan mahdottomaksi. Mutta ne kaikki ovat vain järjestelykysymyksiä. Eli tarvittaessa kulkutiet voidaan rajata ja lukita niin, että YTV-liikenne ei poikkea RHK:n raiteille. Siirto- ja huoltoliikenne voi poiketa, niiden ajonhan voi ostaa vaikka VR Oy:ltä.

Vastaavat järjestelythän ovat tuttuja vaikka Berliinistä, jossa DB:n junat ja S-Bahn (myös DB:n) kulkevat samalla penkalla, mutta omilla raiteillaan.

Antero
 
Teoriassa onhan se kiva, että on olemassa vaihdoton linja paikasta <koti> paikkaan <työpaikka>. ...
Sanotaan nyt vaikka, että olisikin se suora yhteys Marjaniemestä Otaniemeen (tarkoituksella nämä paikat ;)). Mutta linja kulkisikin vain kolmenkymmenen minuutin välein Vuosaari-Marjaniemi-Puotinharju-Helsinki-Otaniemi-Tapiola, ja juuri niin kehnosti, että pitäisi käyttääkin sitä 30 min aikaisemmin kulkevaa vuoroa, koska jälkimmäisellä ehtii korkeintaan juuri ja juuri ...
Tämä on ihan mukava esimerkki. Voin kertoa elävästä elämästä.

Ennen liityntäliikenteen linjauudistusta ja 550:n vuorojen lisäämistä 93:n ja Otaniemen bussien vuorot sopivat parhaimmillaan yhteen siten, että lähdin kotipysäkiltä noin XX:30 vuorolla ja olin luentosalissa 45 minuutin päästä eli (XX+1):15. 93 ei kulkenut vakiominuuteilla, joten tavanomainen lähtöaikani oli noin XX:15 kotipysäkiltä. Suorempi yhteys 550:llä lähti muistaakseni XX:15 Itäkeskuksesta, joten käytin sitä harvoin.

Nyt tilanne on niin, että ehtiäkseni Otaniemeen saliin (XX+1):15 on lähdettävä XX:02 (matka-aika 73 min, ennen 45 min). Seuraava 98 menee XX:22, mutta Otaniemen jatkoyhteydet Kampissa (102 ja 103) sopivat huonosti enkä ehdi. Mutta voin mennä Itäkeskuksesta XX:10 lähtevällä 550:llä ja säästän hermoilun ja juoksemisen Kampissa.

Jos 550 olisi - kuten sen pitäisi olla - todellinen kehälinja joka ajaa perille asti, se ajaisi Vuosaareen, ehkä jopa telakalle. Joka tapauksessa silloin se XX:10 Itiksestä lähtevä menisi ehkä XX:06 tästä meidän läheltä ohi. Kun ajoaika on 45-50 min, voisin siis matkustaa vaihdotta XX:16 pysäkiltä lähtevällä 550:llä (matka-aika 59 min).

Mikä on tarinan opetus?

Se, että vaihdollisen matkustamisen toiminta on täysin kiinni vaihtojen sovittamisesta ja synkronoinnista. Metron tiheä vuoroväli siinä välissä on yhdentekevää, kun aloitus- ja pääteyhteyden vuoroväli on 20 min eikä yhteyksien sopimista toisiinsa ole ajateltu lainkaan.

Vaihdottoman yhteyden etu on, että sen matka-aika on luotettavasti aina sama. Optimitilanteessa vaihdollinen voi olla lyhyempi, mutta kun se käytännössä ei ole aina optimissa vaan onkin pidempi.

Ja minkä arvon sitten kukin panee vaihtamisen vaivalle. Minusta vaihto Kampissa on erittäin epämiellyttävä. En anna mitään arvoa sille, että joudun odottamaan siellä turhaan, olivat olosuhteet mitkä hyvänsä. Sen sijaan pidän erittäin epämiellyttävänä sitä, että joutuu juoksemaan rullaportaita ylös ehtiäkseen jatkobussiin - tai sitten on edessä 20-25 minuutin odotus! Tällainen toteutuu silloin, kun tulee kiire ja otan ensiliitynnäksi auton.

Itse käyttäisin ainakin paljon mieluummin yhteyttä bussi + vaihto metroon + kävely = perillä, jota olisi esim. linjalla 98 metroliityntä Itäkeskuksessa ja loppumatka kävelyä Otaniemen metroasemalta luentosaliin - halutessani jopa maanalaista yhdyskäytävää pitkin (jos on huono sää).
Kyllä tämä parantaisi minun matkaani, koska käyttämäni salit sattuvat olemaan kohtuullisen lähellä suunniteltua metroaseman paikkaa. Mutta 102:een verratuuna palvelu heikkenee, ja yllätyksekseni olen havainnut, että 102:lla on jopa käyttäjiä, jotka nousevat bussiin Kirjaston pysäkiltä matkatakseen pari pysäkkiväliä Otakaarta!

Anteron absoluuttinen preferenssi taitaa olla se, että ehdottomasti suora yhteys, tai sitten samantasoinen vaihto jos ei suoraan pääse?
Juuri näin + tietenkin vielä se, että vaihto on synkattu.

Vaihtoihin perustuvan järjestelmän kanssa vaan käy niin, että täydellistä synkronointia ei voi tehdä. Mitä enemmän vaihtoja tulee, sen vaikeammaksi aikataulujen sovittaminen käy. Tätä yritetään kiertää liian tiheällä vuorovälillä, mutta silloin syödään vaihdollisella järjestelmällä tavoiteltua kustannussäästöä. Vaihtamisen ideahan on siinä, että verkko jaetaan pieniin palasiin siten, että vaihtopisteiden välillä kapasiteetti voidaan sovittaa mahdollisimman hyvin kysyntään. Mutta kun se kapasiteetin vaihtelun keino on vuoroväli, niin homma ei toimi.

Tässä on kylliksi syytä ottaa keskieurooppalainen periaate vaihtojen vähentämisessä. "Vaihtopisteiden" väliset kapasiteettivaihtelut hoidetaan välillä kulkevien linjojen määrällä - joka tietenkin on kyseisen välin vuoroväli myös - mutta homma hoituu vaihdoitta ja synkronointi tapahtuu automaattisesti. Tämä on mahdollista ratikalla, mutta ei raskaassa raideliikenteessä.

Antero
 
Mikä on tarinan opetus?

Se, että vaihdollisen matkustamisen toiminta on täysin kiinni vaihtojen sovittamisesta ja synkronoinnista. Metron tiheä vuoroväli siinä välissä on yhdentekevää, kun aloitus- ja pääteyhteyden vuoroväli on 20 min eikä yhteyksien sopimista toisiinsa ole ajateltu lainkaan.
Niinpä.

Vaihdottoman yhteyden etu on, että sen matka-aika on luotettavasti aina sama. Optimitilanteessa vaihdollinen voi olla lyhyempi, mutta kun se käytännössä ei ole aina optimissa vaan onkin pidempi.
Ja taas toisaalta vaihdottomalla yhteydellä on se ongelma, että niitä ei voi läheskään joka suuntaan tehdä, ihan jo taloudellisistakin syistä. Toisaalta taas liian iso määrä linjoja tuo ei-toivottua sekavuutta joukkoliikenteen käyttöön. Oma linja tulee nopeasti tutuksi, mutta entäs jos pitäisikin käydä jossain muualla kuin oman linjan varrella? Itse olen yrittänyt nähdä vaivaa Helsingin linjaston opettelemiseksi, ja pahimpia minusta ovat seutubussien linjastospagetit (Gresiksen dösäriltä Tapiolaan loskakelissä, epämiellyttävin Helsingin jl-kokemukseni ikinä, mikä niistä lukuisista 10*-busseista lopulta meneekään Tapiolaan?). Liityntälinjastossa on vielä jotakin selkeyttä: "jää pois asemalla X, hyppää bussiin Y".


Ja minkä arvon sitten kukin panee vaihtamisen vaivalle. Minusta vaihto Kampissa on erittäin epämiellyttävä. En anna mitään arvoa sille, että joudun odottamaan siellä turhaan, olivat olosuhteet mitkä hyvänsä. Sen sijaan pidän erittäin epämiellyttävänä sitä, että joutuu juoksemaan rullaportaita ylös ehtiäkseen jatkobussiin - tai sitten on edessä 20-25 minuutin odotus! Tällainen toteutuu silloin, kun tulee kiire ja otan ensiliitynnäksi auton.
Minustakin vaihto Kampissa on hyvin epämukava, mutta mukavempi kuin länteenpäin mentäessä Ruoholahden pysäkillä, josta kirjoitin yllä. Aina katsoessani Espoon bussien lähtöaikataulua toivon pikaisesti Länsimetroa tulevaksi. :D Etelä-Espooseen on todella hankala kulkea bussilla, ellei tunne linjastoa entuudestaan. Länärille menee minuutin välein busseja, mutta numerosta ei asiaa tuntematon vielä näe, kulkeeko linja sinne päinkään, minne itse on menossa. Olisi helpompaa mennä vain metrolla, Otaniemi ja Tapiola ovat todennäköisimpiä pysähdyspaikkoja joka tapauksessa, ja liityntäalueelle mentäessä olisi pienempi linjasto, josta katsoa mihin linja-autoon sitä astuisi.

Kyllä tämä parantaisi minun matkaani, koska käyttämäni salit sattuvat olemaan kohtuullisen lähellä suunniteltua metroaseman paikkaa. Mutta 102:een verratuuna palvelu heikkenee, ja yllätyksekseni olen havainnut, että 102:lla on jopa käyttäjiä, jotka nousevat bussiin Kirjaston pysäkiltä matkatakseen pari pysäkkiväliä Otakaarta!
Tuollaista joukkoliikenteen nerokasta käyttöä harrastettaisiin varmasti myös liityntäbusseilla, ei metro sitä kai näivetä. 102 ei kulje jatkuvalla syötöllä kuin kahdeksan ja yhdeksän välillä, ja jos se yhdistettäisiin itäpäässä johonkin suoraan bussilinjaan, ei se varmasti olisi Marjaniemen linja. Vaihtoa tulisi siis joka tapauksessa. ;) Tai jos yhdistettäisiinkin, linjan vuoroväli kasvaisi. Siis 102 pilkottaisiin kahden tai useamman heilurilinjan kesken. Tällöin vuoroväli olisi sinulle hyvällä säkällä jotain 30 minuutin luokkaa.


Juuri näin + tietenkin vielä se, että vaihto on synkattu.

Vaihtoihin perustuvan järjestelmän kanssa vaan käy niin, että täydellistä synkronointia ei voi tehdä. Mitä enemmän vaihtoja tulee, sen vaikeammaksi aikataulujen sovittaminen käy. Tätä yritetään kiertää liian tiheällä vuorovälillä, mutta silloin syödään vaihdollisella järjestelmällä tavoiteltua kustannussäästöä. Vaihtamisen ideahan on siinä, että verkko jaetaan pieniin palasiin siten, että vaihtopisteiden välillä kapasiteetti voidaan sovittaa mahdollisimman hyvin kysyntään. Mutta kun se kapasiteetin vaihtelun keino on vuoroväli, niin homma ei toimi.
Samaa mieltä. Mutta senhän kuuluisi mennä niin, että runkokuljettimien aikataulut suunnitellaan ja synkataan ensin, sitten ruvetaan vasta tekemään liityntä/poikittaislinjojen aikatauluja, jotka myös synkattaisiin. Nykymetron kanssa synkronointi on ongelmallista, mutta ei tietenkään mahdotonta. Bussinkuljettajien pitäisi vain saada tietää metron liikkeistä, että tietyn vuoron saapuessa asemalle odotetaan se minuutti-pari, ennen kuin bussi saa lähtöluvan. Terminaaliin bussista saapuvat matkustajat ovat jo ehtineet metrolaiturille siinä vaiheessa. Tämä siis, jos linja on terminaaliin päättyvä. Jos taas linja on heiluri, tulee vähän enemmän ongelmia.

Tässä on kylliksi syytä ottaa keskieurooppalainen periaate vaihtojen vähentämisessä. "Vaihtopisteiden" väliset kapasiteettivaihtelut hoidetaan välillä kulkevien linjojen määrällä - joka tietenkin on kyseisen välin vuoroväli myös - mutta homma hoituu vaihdoitta ja synkronointi tapahtuu automaattisesti. Tämä on mahdollista ratikalla, mutta ei raskaassa raideliikenteessä.
Ja tämä edellyttää Helsingissä käytännössä sitä, että rakennetaan TramWest, jonka linjat jatkuvat Helsingin raitioverkostossa, tai viedään linjat Itä-Helsinkiin Vesa Nurmisen hahmottelemien linjauksien mukaan. Hyvä idea sinänsä, mutta kaukana poliittisesta realismista.
 
Takaisin
Ylös