Mitä, jos Helsingin metro olisikin pikaraitiotie?

Käytiin tässä aikaisemmin keskustelua siitä, mitä saisi länsimetron hinnalla kaikille bussipysäkeille. Omakotitalon hinnalla saa jo aika mukavan, tilavan ja lämmitetyn pysäkkirakennuksen. Ratikkapysäkkejä ei olisi Etelä-Espoossa niinkään paljon kuin bussipysäkkejä.

Tietysti katetut ratikkapysäkit on halvempia kuin metroasemat kioskeineen ja liukuportaineen. Eri asia on sitten se, lähdetäänkö niitä pysäkkejä ylipäätään koskaan kattamaan jos niitä aletaan tehdä. Siihen ei tietenkään voi tässä vaiheessa sanoa varmuudella mitään.

Siksi toiseksi miksi siellä ratikkapysäkillä pitäisi lorvia 10 minuuttia? Ratikka noudattaa aikatauluaan, joten sinne voi mennä silloin kun se tulee.

Ainakin itse pidän eniten joukkoliikenteestä joka kulkee niin tihein vuorovälein, ettei aina lähtiessä tarvitse tutkia aikatauluja ja miettiä kauanko siinä pysäkillä joutuu odottelemaan. Urbaanista joukkoliikenteestä tekee urbaania joukkoliikennettä nimenomaan se, että sitä voi käyttää myös spontaanisti, ilman monimutkaisia suunnitteluja ja sumplimisia. Ei kun pysäkille vain, ja kyytiin pääsee pian.

Kuten varmaan havaitset lukemalla sitä sivua jolla tuo kuva on, kyse ei ole suinkaan tyypillisestä keskieurooppalaisesta pikaratikkapysäkistä. Eikä edes Strabourgista.

Valitsin esimerkkini vähän kärjistetysti, se myönnettäköön. Mutta leijonanosa keskieurooppalaisista pikaratikkapysäkeistä, eivät edes Strasbourgin tai Porton - paitsi ne maanalaiset asemat, joiden miellekkyyden sivuillasi kyseenalaistit - eivät olisi Suomen talvessa kovinkaan mieluisia paikkoja viittä minuuttia pidemmän ajan seisoskeluun ilman talvilämpimiä odottelutiloja.

Ja pikkumuistutuksena vuoroväleistä. Metro palvelee liityntäbussien vuoroväleillä, nimenomaan siellä haarojen päissä.

Ymmärsinkö mahdollisesti tekstisi väärin? Metro ei nimittäin ikinä kulje kymmentä minuuttia pidemmillä vuoroväleillä, edes haarojen päissä. Sen sijaan liityntäbussit ainakin täällä Vuosaaren suunnalla menevät ruuhka-aikoinakin noin kahdenkymmenen minuutin välein.
 
Ymmärsinkö mahdollisesti tekstisi väärin? Metro ei nimittäin ikinä kulje kymmentä minuuttia pidemmillä vuoroväleillä, edes haarojen päissä. Sen sijaan liityntäbussit ainakin täällä Vuosaaren suunnalla menevät ruuhka-aikoinakin noin kahdenkymmenen minuutin välein.

Sehän juuri taisi olla Anteron pointti. Eli vaikka metro kulkisi puolen minuutin välein, niin siitä ei ole paljon iloa, sillä kun saavut Vuosaareen, joudut odottelemaan bussia (ulkosalla) ehkä jopa 20 min. Semminkin kun liityntäbussien aikataulut eivät ole synkassa junien kanssa. Siksi on se ja sama, kuinka usein se metro kulkee, matkaketjun aikana tehtävä odotus tapahtuu vaan eri paikassa.
 
Metro ei nimittäin ikinä kulje kymmentä minuuttia pidemmillä vuoroväleillä, edes haarojen päissä. Sen sijaan liityntäbussit ainakin täällä Vuosaaren suunnalla menevät ruuhka-aikoinakin noin kahdenkymmenen minuutin välein.
Itse asiassa se 20 minuuttia on harvin vuoroväli. Ruuhkassa sekä 90 että 96 näyttäisivät kulkevan molemmat 8 minuutin intervalleilla. Periaatteessa joka toiselta metrolta on aina jatkoyhteys, jos ei jaksa kävellä perille. Vanhaan Vuosaareen ei välttämättä jaksa.
Mikähän onnenpekka oikein mahdan olla, kun pääsen liityntäbussiin sisälle istumaan aina, kun metrolta terminaaliin saavun. Hyvin usein se jatkobussi lähtee liikenteeseen lähes samantien.
Keskustaan päin mentäessä sillä on toki merkitystä, että metro kulkee tiheään. Liityntäbussin saapuessa myöhässä joka tapauksessa seuraavakin metrojuna lähtee kaupungin suuntaan melko pian.
Tällaista liityntää on muuten vaikka kuinka paljon myös Helsingin metroa paljon kevyemmilläkin raidesysteemeillä. Myös raitioteillä silloin, kun ne toimivat joukkoliikenteen selkärankakulkumuotona (esim. Göteborg). Myös Helsinkiin suunniteltu pikaratikka / S-Bahn toimisi vaikka kuinka paljon runkolinjana, vaikka hieman vähemmän kuin nykyinen hyvin raskas metro. Helsinkiin suunniteltu laaja kevytraide olisi toteutettu 1965 - 2000 siten, että ensimmäinen vaihe olisi valmistunut vuonna 1969. Vuoteen 2000 mennessä rataa olisi ollut eri ilmansuunnilla kaikkiaan lähes 90 km ja asemia yli 100 kpl. Itä-Helsinkiin olisi riittäänyt nykyisiä raskametrohaaroja korvaavien linjauksien lisäksi vain Santahaminan haara (erkanemispaikka Herttoniemi). Lukuisia paljon ennen 1960-luvun loppua valmistuneita ja 1960-luvun lopulla työn alla olleita asuntoalueita (myös kerrostaloalueita) olisi tässäkin tapauksessa liitynnän varassa. "Kylmä totuus" nyt vain on tämä. Kaikki muut vielä runsaampiin raidemääriin perustuvat näkemykset kuuluvat sarjaan "Jos joulupukki olisi olemassa..." ;)
 
Semminkin kun liityntäbussien aikataulut eivät ole synkassa junien kanssa. Siksi on se ja sama, kuinka usein se metro kulkee, matkaketjun aikana tehtävä odotus tapahtuu vaan eri paikassa.

Eivätkös liityntäbussit kuitenkin pääsääntöisesti ole synkassa metron kanssa? Ja useimpien linjojen kohdalla näin on ollut koko metron olemassaolon ajan.
 
Itse asiassa se 20 minuuttia on harvin vuoroväli. Ruuhkassa sekä 90 että 96 näyttäisivät kulkevan molemmat 8 minuutin intervalleilla.

Puhuin siis puutaheinää ja siitä anteeksipyyntöni. Itse tosiaankin käytän niitä vain jos sattuu juuri sopivasti tulemaan kohdalle, joten harvoin ryhdyn aikatauluja syvemmin tutkimaan. Myönnettäköön, että katsoin hiukan hätäisesti tuon mainitsemani 20 minuutin vuorovälin.

Myös Helsinkiin suunniteltu pikaratikka / S-Bahn toimisi vaikka kuinka paljon runkolinjana, vaikka hieman vähemmän kuin nykyinen hyvin raskas metro. Helsinkiin suunniteltu laaja kevytraide olisi toteutettu 1965 - 2000 siten, että ensimmäinen vaihe olisi valmistunut vuonna 1969. Vuoteen 2000 mennessä rataa olisi ollut eri ilmansuunnilla kaikkiaan lähes 90 km ja asemia yli 100 kpl. Itä-Helsinkiin olisi riittäänyt nykyisiä raskametrohaaroja korvaavien linjauksien lisäksi vain Santahaminan haara (erkanemispaikka Herttoniemi). Lukuisia paljon ennen 1960-luvun loppua valmistuneita ja 1960-luvun lopulla työn alla olleita asuntoalueita (myös kerrostaloalueita) olisi tässäkin tapauksessa liitynnän varassa. "Kylmä totuus" nyt vain on tämä. Kaikki muut vielä runsaampiin raidemääriin perustuvat näkemykset kuuluvat sarjaan "Jos joulupukki olisi olemassa..." ;)

Olisihan tuo Castrenin stadtbahn ollut varsin mieluisa, vaikka sitä tuskin olisi sellaisenaan ikinä tehtykään - ainahan aikojen ja arvojen muuttuessa suunnitelmatkin muuttuvat aikojensa mukaisiksi. Harmi kuitenkin, ettei edes muutamaa ilmansuuntaa ehditty aloittaa ennen kun uudet ja "raskaammat" tuulet alkoivat puhaltaa kaataen sitten hiljalleen suunnitelmat kevyestä raideliikenteestä kokonaan. Castrenin metron tarinahan löytyy helposti luettavassa muodossa täältä.

Huomionarvoista ja varsin yllättävää on muuten se, ettei tuolla näytettävän kartan mukaan Castrenin suunnitelmissa Vuosaareen suunniteltu kuin yhtä asemaa. Tosin, ehkä silloin Vuosaareen ei ollut tarkoituskaan rakentaa Rastilaa, Kallahtea tai Aurinkolahtea.
 
Huomionarvoista ja varsin yllättävää on muuten se, ettei tuolla näytettävän kartan mukaan Castrenin suunnitelmissa Vuosaareen suunniteltu kuin yhtä asemaa. Tosin, ehkä silloin Vuosaareen ei ollut tarkoituskaan rakentaa Rastilaa, Kallahtea tai Aurinkolahtea.
Jep. Castrénin aikana Vuosaaren alueliitos oli itse asiassa suorittamatta. Siinä vaiheessa monta asiaa koko kaupunginosan suhteen oli ratkaisematta. Vuosaaren metrohaara ei sittemmin kuulunut raskasmetron alkuperäissuunnitelmiin ollenkaan, vaan tuli kuvioihin paljon myöhemmin.
 
Olisihan tuo Castrenin stadtbahn ollut varsin mieluisa, vaikka sitä tuskin olisi sellaisenaan ikinä tehtykään - ainahan aikojen ja arvojen muuttuessa suunnitelmatkin muuttuvat aikojensa mukaisiksi. Harmi kuitenkin, ettei edes muutamaa ilmansuuntaa ehditty aloittaa ennen kun uudet ja "raskaammat" tuulet alkoivat puhaltaa kaataen sitten hiljalleen suunnitelmat kevyestä raideliikenteestä kokonaan. Castrenin metron tarinahan löytyy helposti luettavassa muodossa täältä.

Huomionarvoista ja varsin yllättävää on muuten se, ettei tuolla näytettävän kartan mukaan Castrenin suunnitelmissa Vuosaareen suunniteltu kuin yhtä asemaa. Tosin, ehkä silloin Vuosaareen ei ollut tarkoituskaan rakentaa Rastilaa, Kallahtea tai Aurinkolahtea.

Tuolla sanotaan myös mielenkiintoisesti:

hesari sanoi:
Tosiasiassa suunnitelma oli jo syntyessään vanhentunut. Radan pienen kaarresäteen ja lukuisten asemien vuoksi siitä olisi tullut meluinen ja hidas.

Itsestä tuntuu, että pieni kaarresäde ja lukuisat asemat olisivat pikemminkin etu. Pieni kaarresäde -> menee minne vaan; lukuisat asemat -> asema aina lähellä. Mutta tähän suuntaan kai sitä oikeasti mentiin maailmalla, eikä suinkaan tähän tavarajunatyyliin kuin meillä homma sitten tehtiin.

- janne
 
Itsestä tuntuu, että pieni kaarresäde ja lukuisat asemat olisivat pikemminkin etu. Pieni kaarresäde -> menee minne vaan; lukuisat asemat -> asema aina lähellä. Mutta tähän suuntaan kai sitä oikeasti mentiin maailmalla, eikä suinkaan tähän tavarajunatyyliin kuin meillä homma sitten tehtiin.
1960-luvulla, jolloin meillä metrosuunnitelmia päivitettiin kertalyönnillä niin raskaaseen suuntaan kuin ikinä mahdollista, yleinen suuntaus oli tosiaan asemavälien harventaminen ja runkoväylän junien keskinopeuksien kohottaminen. Meillä homma tehtiin oikein viimeisen päälle radikaalilla tyylillä.
Niille, jotka joutuvat joka tapauksessa vaihtamaan syötöstä runkolinjalle (tai päin vastoin) hidas runkolinja on haitta. Tukholmassa Vihreä linja saa paljon kritiikkiä hitaudestaan, joka korostuu etenkin pitkillä haaroilla. Antaeus-nimimerkin kommenteissa selostetut kokemukset toisessa viestiketjussa puhuvat voimakkaasti juuri tämän puolesta. Toisaalta tiheäasemavälinen runkolinja ei tarvitse syöttöä oman linjauksensa välittömällä vaikutusalueella sillä tavoin kuin esimerkiksi Helsingin metro idässä. Vantaankoskenrata on siitä onnistunut kompromissi, että asemavälit eivät ole liian lyhyitä, ja toisaalta siellä ei tarvita varsinaista syöttöliikennettäkään. Asemilta lähtevät bussilinjat menevät pääasiassa aivan muualle kuin radan välittömälle vaikutusalueelle, aika monet linjat itse asiassa kokonaan kaupungin toiselle laidalle. Radan valmistuessa edes seutulippua ei ollut olemassa, joten junissa mentiin rajan ylittävien matkojen osalta vain VR:n lipuilla.
 
1960-luvulla, jolloin meillä metrosuunnitelmia päivitettiin kertalyönnillä niin raskaaseen suuntaan kuin ikinä mahdollista, yleinen suuntaus oli tosiaan asemavälien harventaminen ja runkoväylän junien keskinopeuksien kohottaminen. Meillä homma tehtiin oikein viimeisen päälle radikaalilla tyylillä.
Itse asiassa jotkut jälkiviisaat ovat sanoneet, että Helsingin metrossa olisi pitänyt panostaa vielä toteutunutta enemmänkin runkoväylän nopeuteen. Nyt Itäväylää seuraileva linjaus tekee pieniä mutkia Itäväylän ja sen kanssa risteävien katujen vuoksi, joidenkin mielestä nämä mutkat olisi pitänyt pistää suoraksi isolla rahalla (eikä niissä mielipiteissä tarkoitettu sitä, että olisi vedetty koko metro tunneliin ja asemat maankäytön keskelle).
 
Tuosta Aurinkolahden tapauksesta tulikin mieleen että katselin web-sivuja jotka joku (varmastikin vanhempi) herra oli kirjoitellut joka oli varsin katkera asioiden kehityksestä.
Hänen mielestään koko alue olisi pitänyt säilyttää niin idyllisenä kuin se oli.... sillä periaattella ei olisi koskaan yhtään taloa rakennettu koko maailmassa.
Eikö Suomi koostu 66% metsästä? Näin sen luvun jossain vertailussa Euroopan maiden välillä.
Joten paikallisia Aurinkolahtia riittää varmastikin varsin runsaasti myös nyky-Suomeen.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Itsestä tuntuu, että pieni kaarresäde ja lukuisat asemat olisivat pikemminkin etu. Pieni kaarresäde -> menee minne vaan; lukuisat asemat -> asema aina lähellä. Mutta tähän suuntaan kai sitä oikeasti mentiin maailmalla, eikä suinkaan tähän tavarajunatyyliin kuin meillä homma sitten tehtiin.

Erittäin hyvin tiivistetty! Tämä siis on viestiketjun alkuperäinen idea. Plus se, että asia (ihan oikeasti) olisi vielä korjattavissa ennen mahdollisia länsi- ja itäsuunnan laajennuksia.

Meillä homma tehtiin oikein viimeisen päälle radikaalilla tyylillä.
Niin... Jos rakentaminen olisi ollut tiiviimpää, olisi ratkaisu ollut hyvä. Luulen, että Koillis- ja Itä-Helsinkiin kaavailtiin tuolloin lähemmäs miljoonaa asukasta. Tilaahan siellä riitti ja osa tuolloisista alueliitoksista jäivät toteuttamatta.

Tai sitten ajatuksena oli tulevaisuuden lähijunalinja Helsinki - Porvoo ja Helsinki - Kirkkonummi. Ei tässä muuten ole mitään mieltä.

Vantaankoskenrata on siitä onnistunut kompromissi, että asemavälit eivät ole liian lyhyitä, ja toisaalta siellä ei tarvita varsinaista syöttöliikennettäkään.
Noh... Ehkä tuolla ei ole koskaan opittu syöttöliikenteeseen, sillä Pohjois-Haagan asema ei suinkaan palvele Pohjois-Haagaa eikä Kannelmäki Hämeenlinnanväylän ja Muurimestarintien viereisiä alueita. Malminkartano sijaitsee kirjaimellisesti keskellä metsää ja pääteasema taasen on vähintäänkin hukassa jopa paikallisilta asukkailta.

Nyt Itäväylää seuraileva linjaus tekee pieniä mutkia Itäväylän ja sen kanssa risteävien katujen vuoksi, joidenkin mielestä nämä mutkat olisi pitänyt pistää suoraksi isolla rahalla (eikä niissä mielipiteissä tarkoitettu sitä, että olisi vedetty koko metro tunneliin ja asemat maankäytön keskelle).

Kyllä se suora ja nopea tunnelirata lämmittäisi nyt mieltä, vaikka hinta olisi ollut mikä. Nyt välillä ärsyttää joskus iltaisin kuunnella kuulutuksia "Kulosaari" ja "Siilitie", vaikka ketään ei ole poistumassa eikä tulossa kyytiin. Vähän olisivat voineet skarpata, jos olisivat halunneet matkustajia näiltä asemilta.

Joten paikallisia Aurinkolahtia riittää varmastikin varsin runsaasti myös nyky-Suomeen.
Kuten Helsingin Sipoolta vaatimilta mailta.
 
Ehkä tuolla ei ole koskaan opittu syöttöliikenteeseen, sillä Pohjois-Haagan asema ei suinkaan palvele Pohjois-Haagaa eikä Kannelmäki Hämeenlinnanväylän ja Muurimestarintien viereisiä alueita. Malminkartano sijaitsee kirjaimellisesti keskellä metsää ja pääteasema taasen on vähintäänkin hukassa jopa paikallisilta asukkailta.
Vanha Pohjois-Haaga ja vanha Kannelmäki itse asiassa jatkavat omaa entistä elämäänsä. Rautatie menee uusien, 1970-80-luvuilla rakennettujen, asuinalueiden kautta palvellen pääasiassa niitä. Vanhoille alueille ylläpidetään suoraa bussiliikennettä keskustasta käsin tarjoamalla samalla yhteydet Töölön ja Meilahden suuntaan, mihin juna ei pysty. Malminkartano on maankäytöllisesti onnistunut varsin hyvin helsinkiläiseksi raskasraidekaupunginosaksi, ehkä juuri sitten metsäkeskeisen sijaintinsa vuoksi. :) Kävelymatkat asemalta joihinkin osiin ovat ehkä jonkun mielestä vähän yläkanttiin. Aina ei voi voittaa...
 
Noh... Ehkä tuolla ei ole koskaan opittu syöttöliikenteeseen, sillä Pohjois-Haagan asema ei suinkaan palvele Pohjois-Haagaa eikä Kannelmäki Hämeenlinnanväylän ja Muurimestarintien viereisiä alueita.
Alkuperäisten 60-luvun suunnitelmien mukaan, jos rata olisi rakennettu metroksi, se olisi tullut Munkkivuoren suunnasta ja alittanut tunnelissa Etelä-Haagan ja rantaradan 90 asteen kulmassa nykyistä Jokerin reittiä pitkin, ja Pohjois-Haagan ja Kannelmäen asemat olisi rakennetu lähiöiden vanhojen ostoskeskusten yhteyteen. Kun rata päätettiin rakentaa rautatieksi joka haarautuu rantaradalta Huopalahden aseman jälkeen loivassa mutkassa pohjoiseen, kokonaan maanpäällisenä, se ei ollut enää mahdollista.

Malminkartano sijaitsee kirjaimellisesti keskellä metsää ja pääteasema taasen on vähintäänkin hukassa jopa paikallisilta asukkailta.
Malminkartano on pussin perässä keskellä peltoa (ei metsää) siksi että sekä asukkaat että alueen suunnittelijat eivät ole halunneet läpikulkuliikennettä autoille etelä-pohjois suuntaan.

t. Rainer
 
Tuosta Aurinkolahden tapauksesta tulikin mieleen että katselin web-sivuja jotka joku (varmastikin vanhempi) herra oli kirjoitellut joka oli varsin katkera asioiden kehityksestä.
Hänen mielestään koko alue olisi pitänyt säilyttää niin idyllisenä kuin se oli.... sillä periaattella ei olisi koskaan yhtään taloa rakennettu koko maailmassa.
Eikö Suomi koostu 66% metsästä? Näin sen luvun jossain vertailussa Euroopan maiden välillä.
Joten paikallisia Aurinkolahtia riittää varmastikin varsin runsaasti myös nyky-Suomeen.

Se on sitä NIMBY-tautia, se on levinnyt tänne asti.

t. Rainer
 
1960-luvulla, jolloin meillä metrosuunnitelmia päivitettiin kertalyönnillä niin raskaaseen suuntaan kuin ikinä mahdollista, yleinen suuntaus oli tosiaan asemavälien harventaminen ja runkoväylän junien keskinopeuksien kohottaminen. Meillä homma tehtiin oikein viimeisen päälle radikaalilla tyylillä.
Historian valossa näyttää kyllä siltä, että meillä mentiin metsään ihan omasta tyhmyydestä. Asiathan etenivät 10 vuoden jaolla suunnilleen näin:

Vuosikymmen - Hesa - Saksa/Keski-Eurooppa

1950 - Castrenin Stadtbahn - nivelraitiovaunu
1960 - metroinnostus - metroinnostus
1970 - metron koeajot - Stadtbahn = esimetro
1980 - metro käyttöön - metroiksi muuttamisesta luovutaan
1990 - metroa lisää - duoraitiovaunut
2000 - metroa lisää - raitiotiet kaupunkirakenteen edistäjinä

Kun koejunalla leikittiin 1970-luku, olisi ollut aikaa ymmärtää, että suurikokoinen ja rautateiden ratageometriaan perustuva ratkaisu on väärä. Sarjajunat olisi voinut tilata ottaen opiksi Saksan Stadtbahn B-vaunuista saatu kokemus. Jos Valmet olisi tehnyt niitä keveinä alumiinirunkoisina versioina, niin olisi ollut jopa vientimarkkinoita.

1970-luvun aikana tehdyt tunneliosuudet olisivat jääneet tarpeettoman suurellisiksi, mutta niitä olisi voinut silti käyttää. Sama tilanne oli ja jäi pysyväksi monissa saksalaisissa Stadtbahn-toteutuksissa. Sen sijaan jatkaminen olisi ollut paljon helpompaa, kuten se on ollut Saksassakin.

On hyvä huomata esimerkiksi se, että Castrenin Stadtbahnista luopumista perusteltiin valheellisesti asemien kustannuksissa säästämisellä. Jo 1960-luvulla oli kuitenkin Saksassa päädytty esimetroon juuri samasta syystä mutta siis päin vastoin, eli kalliiden metroasemien kustannusten säästämiseksi. Ja 1970-luvulla, jolloin meillä oli vielä puhdas pöytä mutta omaakin kokemusta metroasemien "edullisuudesta", Saksassa oli jo käytännön kokemusta rakennetuista esimetroista.

Olen varsin varma, että nykyistä länsimetropelleilyä ei olisi koskaan tullut, vaan Espoo olisi voinut hyväksyä Stadtbahnin alueelleen jo ajat sitten, esim 1970-luvulla. Ei olisi ollut pelkoa siitä, että se pilaa Espoota sen enempää kuin bussitkaan. Eikä olisi ollut tarvetta sitoutua Espoon talouden kannalta käsittämättömän kalliisiin hankkeisiin. Eteneminen olisi voinut tapahtua pienin askelin, aloittaen vaikka Otaniemestä, teknologian edelläkävijästä. Ja kun se olisi siellä käynyt tutuksi, olisi ollut helppo jatkaa aluksi Tapiolaan ja sitten eteenpäin.

Mutta tämähän on vain unta, joissa voi tapahtua mitä hyvänsä fiksua - kuin myös todellisuuden mukaisia kauheuksiakin.

Antero
 
Takaisin
Ylös