Lainsäätäjien olisi aika toimia ja säätää yleinen vähimmäispalvelutaso joukkoliikenteelle ja tuotakoon Suomeen bussiliikenteen erittäin kokeneita suunnittelijoita vaikka sitten ulkomailta saakka, maista joissa se menestyy ja saa uusia asiakkaita (kuten Saksan Linz).
Olen täsmälleen samaa mieltä. Nykyinen lainsäädäntömme asettaa vain muutamissa tilanteissa velvoitteita liikkumismahdollisuuksille niille, jotka eivät käytä autoa. Näitä velvoitteita ovat esim. koulukyydit ja terveys- ja sosiaalipalveluiden kuljetusvelvoitteet. Mutta näitäkin velvoitteita hoidetaan usein ala-arvoisesti, koska velvoitteiden täyttäminen tulee tavattoman kalliiksi erilaisin taksikyydein.
Samassa yhteydessä tulisi säätää laki siitä, miten paljon kauppaa ja palveluita saa keskittää siten, että palvelut ovat käytettävissä vain autolla ajaen. Esim. Englannissa edellytetään, että marketin rakentaja rakentaa ja ylläpitää myös tietyn määrän lähikauppoja. Minä kannatan samanlaista systeemiä ja vielä siten, että marketissa ja lähikaupassa tulee pitää sama hintataso. Se on aivan yksinkertainen juttu, kun molemmilla on sama omistaja. Ja niinhän se on, kun sen marketin tekijän on pakko ne lähikaupat pitää.
Arvaan kyllä, että täällä tällaisista ehdotuksista nousee kauhia poru. Meillä kun on näissä asioissa vahva perinne siitä, että yhteiskunta kustantaa kaupan ja palvelualan rationalisoinnin (Asiakkaat ostavat itse jakeluautot ja maksavat niiden kulut sekä käyttävät jakeluliikenteeseen omaa aikaansa, valtio ja kunnat rakentavat tiet ja kunnallistekniikan korpeen, jossa on tilaa tarpeeksi isolle parkkipaikalle). Ja autoalalla on vahva ja varakas lobbauskoneisto, jolle löytyy valtiovallalta vahva tuki, koska autoilu on keskeinen verotusmuoto.
Molemmat asiat - siis kaupan ja palveluiden keskittäminen sekä autoalan ylläpito - ovat kuitenkin varsin helposti osoitettavissa kansantalouden kannalta tappiolliseksi. Ja julkisen vallan velvollisuus on ajatella yhteiskunnan etua, ei yksittäisen alan tai ryhmän etua.
Antero