Vs: Säästämistä vain talouden parantamista
Säikeen otsikkohan on "Miten HSL voisi säästää järkevästi?". Mielestäni kyse on siis säästökohteista, joiden käyttöönotto ei edellytä jalkaan ampumista. Siis suurinpiirtein saman palvelun tarjoamista paremmalla käyttöasteella joko asiakkaita keräämällä tai vaunupäiviä karsimalla.
Olen tässä aivan samaa mieltä. Ja ilmeisen eri mieltä sen kanssa, miten tämä ”säästäminen” tulkitaan tarkoittavaksi tarjonnan vähentämistä.
Vaikka joukkoliikenne on rakenteellisesti tappiollista (koska autoilusta on tehty rakenteellisesti tappiollista), ”säästämisen” sijasta tulisi puhua talouden parantamisesta. Talous nimittäin paranee kulujen ja tulojen erotuksen vähentämisellä (joukkoliikenteen tapauksessa, kun tulot eivät kata kuluja). Ja tämä erotus voi pienentyä joko vähentämällä kuluja tai kasvattamalla tuloja.
”Säästäminen” ymmärretään kulujen vähentämisenä. Mutta jos kuluja vähentämällä vähennetään myös tuloja, pahimmassa tapauksessa enemmän kuin kulut vähenivät, ”säästäminen” vain pahentaa tappiollisuutta. Siis ammutaan omaan jalkaan, kuten Hylje kirjoitti.
”Säästämisellä” voikin olla myös toinen nimi, rationalisointi. Jostain syystä sitä pidetään kirosanana, mutta ”säästämistä” ei pidetä. Tämä johtunee siitä, että usein rationalisointia ei osata tehdä muulla tavoin kuin ”duunarin selkänahasta” repimällä. Jos tehdään vain näin, kyse on kyllä johdon kyvyttömyydestä. Ja tässä yhteydessä täsmennän, että lintsaamisen ja löysäilyn lopttamisen vaatiminen ei ole repimistä duunarin selkänahasta. Ja sen kyllä tietävät duunarit itsekin, sillä yleensä duunarit haluavat tehdä työnsä kunnolla – jolloin aikakin kuluu paremmin.
Mutta se ”säästäminen”. Maailmalta on esimerkkejä, että se on negatiivinen kierre, joka johtaa joukkoliikenteen markkinaosuuden laskuun. Kunnan hallinnon tasolla tulisikin ajatella, paljonko kalliimmaksi tulee autokaupunki kuin joukkoliikenteen ”säästöt”.
Antero