On ymmärrettävää, että autoliikennettä rajoitetaan jonkin verran ihan ydinkeskustassa, jossa on jo nykyään kävelyaluetta, mutta nykyään kyllä autoliikenteen rajoittamisideat koskevat puolta kantakaupungista, jossa asuu sentään pitkälti toistasataa tuhatta asukastakin. Kantakaupungin alueet tarvitsevat myös autoliikennettä. Nykyisestä ei autoliikenteen edellytyksiä kantakaupungissa ole syytä heikentää. Kaikkia pääkatuja ei siis pidä liikennöidä vain joukkoliikenteen ehdoilla.
Surkean liikennekeskeinen näkemys. Kantakaupungissa on parinsadantuhannen asukkaan koti ja heidän asumisviihtyisyytensä on vähintään yhtä tärkeää kuin nurmijärveläisten pääseminen työpaikoilleen. Kantakaupungin asumisviihtyvyyteen taas vaikuttaa huomattavasti se, järjestetäänkö liikkuminen autoin, bussein vai ratikoin, ovatko kadut kävelykatuja ratikoin vai kaupunkimotareita.
Nykystandardein Mansku, Hämeentie tai oikeastaan mikään muukaan pääväylä ei kelpaisi asuinrakentamiseen. Melu, hiukkauspäästöt ja kaikki muukin mitattavissa oleva ylittää raja-arvot. Eikä siksi, että standardit olisivat nykyään jotenkin ylikireitä, vaan siksi, että kaupunki ja rakennukset olivat ennen autoa ja jossain vaiheessa tiedettiin ja sitä myötä suunniteltiin kaupunkeja väärin: auto ei ratkaise kaupungissa asuvan ihmisen liikkumistarpeita. Kaupunki on ihmistä varten, mutta auto ei ole kaupunkia varten.