Kuka nämä "uudet" pienyrittäjät on "ajanut" tai "pakottanut" hinnanpoljentaan? Kuka ylipäätään on heidät pakottanut ryhtymään yrittäjäksi? Heistä keskimäärin 11 henkeä kymmenestä on toiminut aiemmin palkkakuljettajana suuremmalla tai pienemmällä "vanhalla" linja-autoyrityksellä. Ilmeisesti ruusuiset kuvitelmat miljoonan markan työkaluista ja huikeasta tuotosta on heidät tähän "pakottanut"...
Kannattaa muistaa, että kaikki suomalaisten ihmisten ja yritysten tarvitsemat tilaus- ja muutkin ajot tulivat aikanaan ennen helppoa joukkoliikenneluvan saantia myöskin hoidetuksi. Vieläpä huomattavasti vähäisemmällä hinnanpoljennalla kuin tänä päivänä.
Jos on bussikuski ja haluaa yrittäjäksi niin sitten on päätynyt ajamaan vain tilausajoja, kun reittiliikenteeseen ei ole ollut menemistä. "Tarve tuli hoidetuksi" -ajattelu ei ole markkinatalouteen pohjautuvassa yhteiskuntajärjestelmässä hyväksytty ajattelumalli. Se perustuu siihen, että on etuoikeutettu (perinnöllinen) rälssi, jolla on oikeuksia joita muilla ei ole. Tätä kutsutaan nimellä feodalismi.
Hinnanpoljenta on tervettä kuten tuossa joku toisessa kommentissa jo sanoikin. Alle kustannusten myyminen ei ole tervettä tietenkään pitkällä aikavälillä, mutta tilanne jossa ei ole hintakilpailua on vähintään yhtä sairas.
Konkurssin tai luottotappioiden ennalta ehkäiseminen ei toki tulisi olla yhteiskunnan tehtävä, mutta yhteiskunnan kannettaviksi niiden seuraukset valitettavasti jäävät isolta osin. Tältä osin holhoaminen on perusteltua, jos vaihtoehtona on aina yhä uusien ja uusien epäkelpojen yritysten häiriköinti alalla.
Miten yhteiskunta kantaa muka suuren osan konkurssien seurauksista? Tietysti maksamattomat palkat korvataan palkkaturvasta, mutta eiköhän suurin häviäjä konkurssissa ole rahoittaja? Omistaja tai luotottaja ei voi hakea keneltäkään korvauksia siitä, jos yritys menee konkurssiin. Pesä jaetaan ja siitä saattaa varsinkin luotottaja (vieraan pääoman lainaaja) saada jotain takaisin, kaikkien muiden velkojien ohella, mutta ei yleensä kaikkea. Syntyvät tappiot ovat luotottajan luottotappiota, joihin hän on varautunut luottoportfoliossaan jo luottoa myöntäessään. Siis jos kymmenelle lainaan ja yksi menee nurin (enkä tiedä etukäteen kuka sen on) niin kokonaisuus tuottaa vielä riittävästi, jotta bisneksessä kannattaa pysyä. Jos yhteiskunta holhouksellaan antaa ymmärtää, että alan riskit ovat pienemmät kuin olisivat ilman holhousta niin sehän saattaa johtaa luotottajia löysempään luottopolitiikkaan, ja ongelmien sitten joskus kuitenkin ilmaantuessa aletaan syyttämään yhteiskuntaa siitä, ettei holhous toiminutkaan. Minusta on parempi ettei yhteiskunta ryhdy yksityisten yritysten luotettavuuden takuumieheksi. Kun kaikki tietävät että epäonnen kohdatessa firma on omillaan niin tämä osataan huomioida luototuspäätöksissä ja osataan välttää turhia riskejä esim. vaatimalla ennen luoton myöntämistä kunnollinen, uskottava business plan. Ja jos luotottaja ei luota luoton hakijaan niin sitten luottoa ei myönnetä.
Jos tuosta EU:sta on jotain hyötyä meille ollut niin ammattikuljettajien pätevyysvaatimusten muutos on ollut juuri sitä. Ehkä tämä osaltaan vaikuttaa tervehdyttävästi osaltaan noihin lieveilmiöihin?
Juuri tällainen on mielestäni hyväksyttyä sääntelyä. Voidaan vaatia sellainen koulutus/pätevyys, jolla taataan turvallisuus. Mielestäni tällaiset pätevyydet, sertifikaatit tai vastaavat eivät kuitenkaan saa muodostaa aiheutuneiden kustannusten kautta sen kaltaista estettä alalletulolle, että se karsisi muutoin päteviä ja halukkaita kandidaatteja vain siksi ettei ole varaa tällaisiin. Pitäisikö yhteiskunnan tarjota esim. turvallisuuskoulutusta maksutta kaikille bussikortin suorittajille / suorittaneille?
