Tästä ketjusta kyllä paistaa se, että jotkut ovat kasvaneet ja eläneet ison osan elämästään Neuvosto-Suomessa. Mitä se sellainen kilpailu on jota markkinataloudeksi kutsutaan? Ihan epäreilua, kun on tottunut siihen, että valtio jakaa yrityksille läänitykset joka takaa voitot, ay-liike työpaikan ja siitä saatavan palkan. Ei tarvitse vaivata päätään, että miten vähemmästä saisi enemmän. Hommat voi hoitaa miten hyvänsä rimaa hipoen, eikä se nyt niin vaikka välillä jäisi alikin.
Ylläolevasta tekstistä puolestaan paistaa se, että jotkut eivät edelleenkään ole saaneet tilaisuutta ymmärtää käytännön realiteetteja. Epäterveet lieveilmiöt koskien eri elämänaloja ei ole kenenkään meidän (yhteiskunnan) edun mukaisia. Eikä taida nykyään olla kovin trendikästä todeta kuten minä, että ay-liikkeellä on nykyisessä yhteiskunnassa edelleen iso tarve ja niistäkin on oikeasti hyötyä. Tämä sanottuna siitä huolimatta, että työurallani olen aikanaan muutaman luottamusmiehen kanssa joutunut asioita vääntämään välillä melkein rautakangesta.
Jos meillä on hyvinvointiyhteiskunta niin pitää pelata sen hyvinvoinnin nimissä. Täytyy koittaa ymmärtää asioiden syitä ja seurauksia ja sitä, mikä hyödyttää ja mikä ei vähän laajemmalta kantilta. Se ei aina kuulosta siltä ihanteelliselta ja trendikkäältä liberaalilta markkinataloudelta. Siinä on nimittäin niitä huonojakin puolia, tosin paljon vähemmän kuin missään muissa kokeilussa (viitaten lähinnä itänaapurissa järjestettyyn kokeiluun:lol: Joku järki pitää tässä markkinataloudessakin pitää päässä.
Hommia ei todellakaan voi hoitaa miten hyvänsä eikä rimaa hipoen. Omasta puolestani totean, että hyvällä duunarilla pitää olla samanlainen ote työhön kuin hän olisi itselleen tekemässä. Joidenkin mielestä tällainenkin työmoraali on arvotonta jos sen vaan voi korvata halpatyövoimalla.
Tämä Neuvosto-Suomessa syntynyt sukupolvi kylläkin on tottunut kilpailuun työelämässä, ei ole siis uusi ilmiö. Omasta puolestani totean, että kilpailijoihin omaa (=oma firma, oma yksikkö, laitos tai vaikka kioski..) menestystä onkin hyvä sparrata muihin monessa mielessä, jos vaan tiedonsaanti naapurista on mahdollista. Esim. sairaspoissaoloprossan pudottaminen ja vieläpä kilpailijan vastaavaa lafkaa pienemmiksi tuottaa paitsi etulyöntiasemaa kustannuksissa myös pientä mielihyvää havaitsijassa, joten em.sparraaminen on varsin hyödyllinen ilmiö.
No, tällä tarkoitan sitä, että hommia ei todellakaan tule hoitaa miten tahansa. Ja tiedän, että aloilla joilla kilpailu on vähäisempää on niilläkin korkeaa osaamista, ammattiylpeyttä ja yleisesti halua tehdä asiat hyvin tai vielä paremmin. Se on itsessään aika hyvä kilpailuvaltti.
---------- Viesti lisätty kello 21:53 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 21:18 ----------
Turussa (ja vähän Tampereellakin) ajoi 90-luvulla kimppataksi.
Itselläni on kokemusta lähes samanlaissta ideasta. Helsingin matkustajasatamissa sekä Helsinki-Vantaan kentällä liikennöi tällaisia kimppatakseja vähän samalla idealla.
Meikäläisen eka varsinainen työpaikka oli tuollaisessa taksifirmassa. On kulunut pitkä aika siitä 1990-luvun puolivälistä, mutta muistan sentään jotain
Kuitenkin kyseessä oli kimppataksi-idea juuri mainitsemallasi systeemillä. Tuossa ringissä oli kylläkin ihan virallisia taksiautoja/-firmoja ja ajattivat autojaan noissa kimppakyydeissä varsinaisten ajovuorojen ulkopuolella. Eräs toinen firma kilpaili suoraan samoilla paikoilla ja melkein samoilla hinnoilla, joitain eroja toki oli toiminnassa. Nämä autot eivät tehneet tuota "oman toimen ohessa" vaan päätyönään.
No kuitenkin; kyyti esim. Kentältä keskustaan maksoi 50markkaa per henkilö tai 2 hengen seurueelta olisiko ollut 80-90mk en muista tarkkaan. Omat hintansa oli myös 3-8 hengen seurueelle samaan kohteeseen, mutten niitä muista. Tuossa liikenteessä käytettiin taksibusseja, joihin mahtui 8 hlö ja heidän matkatavaransa.
Rahallisesti homma oli aika niukkaa, mutta toimi jotenkin kun 5 henkeä sai kuskattua kentältä keskustan toisiaan lähellä oleviin hotelleihin. Synkintä oli, jos kyytiin tuli se mnimi 1 henkilö ja kassaan 50mk :lol: Paluukyytejä eli kenttänoutoja toki oli myös, mutta useinkaan ne eivät rimmanneet saumattomasti toisensuunnan kyydin kanssa vaan väliin jäi 0-tulo odotusaikaa.
Täytyy omasta puolesta todeta, että tuolloin olin juuri täyttänyt 18-vuotta. Taksiliitteen hankin heti kun autokoulun 2.vaihe oli taskussa ja taksikokeeseenkin luin ylppärien lukulomalla
Kiire siis autonrattiin oli, mutta kyllä tuo kimppataksitouhu semmoista oli, että ei meikäläistä siihen saisi uudelleen. Yllättäen firman vakkarikuskit ei noita kimppavuoroja tehneet vaan vain virallisen listanmukaiset. Lyhyeksi jäi mun urani tuossa touhussa myös, nimittäin sen ikäisenä en tiennyt, että taksialalla oli tuohonkin aikaan työntekijän markkinat. Iso syy vaihtoon oli paitsi huonosti hoidettu autokalusto porukan suuren vaihtuvuuden vuoksi ja yrittäjäpomon henkilön ominaisuudet..sekä tietty tulojen heikkko suhde tehtyihin tunteihin. no saipahan työ- ja ajokokemusta, ei siitä paljon rahaa jäänyt:lol:
Seuraava taksifirma olikin sitten kuin toiselta planeetalta: joustavat työajat, pikkubussien sijaan 1-luokan mustat henkilöautot, paljon vakkariasiakkaita tilausajoisssa, pomo oli erittäin hyvä tyyppi ja kaikki pelitti muutenkin. No, eipä meikäläisestä taksikuskia tai yrittäjää isona tullut, mutta kivan lisäduunin tuosta sai aikanaan opiskelun ajaksi ja muutenkin.
