Voisit olla vähän konkreettisempi, niin vastaaminen olisi helpompaa. Sikäli kun nyt yhtään muistan mistä olisi kyse, niin en näe lupasäännöstelystä luopumista yhtään sen epäterveempänä ilmiönä kuin läänityksiä. Päinvastoin. Edellisessä toteutuu markkinahinta kuljetuksesta, jälkimmäisessä ei. Eikä tarvi olla järin välkky ymmärtääkseen, että kummasta tulee suuressa kuvassa enemmän tappiota yhteiskunnalle: läänityksistä vai (yli)kilpailluista markkinoista. Lähikuvissa konkurssit ovat tietysti surullisia, mutta kyse oli kokonaisedusta. Kokonaisetu on tehokkuus.
Tämähän se joo oli asian ydin. Ideologisella tasolla vapaaseen kilpailuun uskovathan katsovat, että vapaa kilpailu säätelee omalla painollaan evoluutioteorian mukaisesti palveluiden hinnoista ”ylimääräiset” löysät pois, omalla painollaan asettuu kohdilleen myös yrittäjien ja työntekijöiden määrä sekä heidän tekemänsä työnmäärä, työntekijän palkkataso, toiminnan pelisääntöjä elinkelpoiset toimijat luonnollisesti ohjautuvat noudattamaan jne...Vapaa kilpailu karsii elinkelvottomat toimijat pois kuleksimasta ja vapaa kilpailu myös automaattisesti kannustaa tekemään oikeita tehokkaita ratkaisuja jatkuvan elinkelpoisuuden sekä tuloksenteon nimissä. Kaikki hyötyy ja kaikki kehittyy.
Hiukan omia näkemyksiä asiasta: tottakai kilpailutilanne kannustaa tehokkuuteen ja kehittämään tuotteita ja niin sen pitääkin. Jos esimerkiksi autoteollisuudessa ei olisi globaalia kilpailua, ajelisimme nykypäivänä 1980-lukulaisten kaltaisilla ritsoilla, jotka maksaisi veroineen sen 40000 euroa.
Ei nähtävästi tosiaan tarvitse olla Nasan rakettisuunnittelija tajutakseen tämän systeemin edut, koska minäkin ne tajuan aika helposti..
Kuitenkin, tuo jatkuva käymistila markkinoilla aiheuttaa ei-toivottavia ilmiöitä. Ja se suora viivan alle jäävä ”tehokkuus” on vain näennäistä tehokkuutta, koska nuo ei-toivottavat lieveilmiöt aiheuttavat yhteiskunnalle kustannuksia, välillisiä kustannuksia, laatupoikkeamia ja yleistä harmia juurikin mm. firmojen talousvaikeuksien, konkurssien, työolojen heikennyksien ym. muodossa. Tapahtuuhan niitä muutenkin, mutta en kannata sellaisen asetelman luomista, jossa tarkoituksella näännytetään firmat ylikilpailutilanteessa. Yhteiskuntahan olemme me, niin yrittäjät kuin työntekijät ynnä muut ihmisryhmät joten tehokkuus ja siitä tehokkuudesta hyötyjät ei olekaan niin selkeä juttu.
Lieneekö sattumaa, että erittäin vapaan kilpailun mahtimaassa USA:ssa on muutamana viime vuotena otettu kantaa pressaa myöten voimakkaasti huomattavasti tiukemman sääntelyn puolesta, koskien kylläkin paljon päänvaivaa aiheuttanutta rahoitusalaa/-markkinoita. Mutta kuitenkin.
Suomessa taas hyvä esimerkki julkisesti puhutusta mahdollisesta lisäsääntelyn tarpeesta on ollut vanhustenhuolto. Kaikenlaiset yhtiöittämiset on nähtävästi saaneet aikaan palvelun laadussa retkahduksen.
Käytännössä moinen sääntely vaatii onnistumisekseen aikamoista tasapainoilua ja sillä tosiaan on niitä kielteisiäkin puolia. Mikä sitten on kestävä vaihtoehto? Käytännössä saattaisi esim. kuljetusalalla erilaisten alan pätevyysvaatimusten ja pelisääntöjen noudattamisen toimivan valvonnan ajatella korvaavan ainakin osittain nykyisiä lupapykäliä.
Taksialaahan on jonkin verran vapautettukin. En muista oliko taustalla taksin saannin vaikeus taksin ruuhkahuippujen aikana vai mikä. Kuitenkin tilannehan on nykyään se, että joitakin vuosia on kaikki taksit saaneet olla koko ajan liikenteessä kontra entinen systeemi, jolloin ajovuoronsa ulkopuolella kyseinen taksiauto ei tolpalla tai tilaussysteemissä saanut näkyä. Itselläni ei ole paljonkaan kokemusta tuosta nykysysteemin toimimisesta, mutta alan tekijöiltä kuultuna siinä tuli tehokkuuden kannalta vain kielteisiä asioita, sillä autojonot jonottivat tolpilla ja tyhjänä ajoa (eli pa-kuluja ja muita kuluja nollatulolla) kuului tulevan entistä enemmän. Tietysti se kysynnän ja tarjonnan laki pätee ennen pitkää tässäkin ja niinpä entistä useampi taksiauto teki kuitenkin vain ne omat ajovuoronsa. Kuitenkin tyhjien autojen jonot kuuluvat aika pysyvästi kasvaneen. Samaan aikaan voi maalaisjärjellä todeta, että taksien kysyntähuippujen aikana ei edes kaksin tai kolminkertainenkaan määrä taksiautoja riitä kaikille asiakkaille.. Ongelmana on vain se, että noille autoille ei sitten muuna aikana (eli suurimmalta osin) ole senkään vertaa työtä.
Kyllä muuten taksialallakin on lupamenettelystä huolimatta kilpailua. Ja kokoajan paheneva kilpailu hyvistä kuljettajista. Sinnepäin autoa ja asiakkaita käsittelevia ja alati vaihtuvia kuljettajia lienee helpommin saatavilla, mutta tällainen kuljettajia tekee helposti isompaa vahinkoa kuin tuottaa. Lisäksi kimppatakseja kuten lentokenttätaksejahan Suomessa on ollut ainakin jo 15 vuotta ellei enemmänkin eli perinteisen taksin rinnalla on kulkenut näitä muitakin joukkojenkuljettimia.
Tulipa pitkä sepustus. Tätä tekstiä en edelleenkään ole tarkoittanut Onnibussiin liittyväksi, kaikesta päätellen velvoitteet hoituu kuten pitää.
Jotta edes hieman saisin liitettyä asiaa Onnibussiinkin, niin todetaan tuosta FB-päivyksestä, että erittäin piristävä tyyli! Ei sen aina pidä niin haudanvakavaa olla.
Vaan mistä löytää nykyään duunareita, jotka tekevät niin kuin itselleen? .
Rakennusalaa en juurikaan tunne, mutta eikö sitä alaa ole myös hämmennetty viime vuosina loputtomien urakoitsijoiden aliurakoitsijoiden verkoksi? Ja moni työntilaaja pitää suomalaista ammattimiestä liian kalliina moneen hommaan. Onko tällä ollut vaikutusta työmoraaliin? En tiedä, siksi arvailen:lol:
Yleisemmin voin todeta, että kyllä niitä hyviä työntekijöitäkin vielä löytyy. Ja ihan tästä aina pullamössöpolveksi parjatusta parikymppisten sukupolvesta myös. Pullamössösukupolveksihan on omaakin ikäryhmääni parjattu ja aina tietysti uusia täysi-ikäiseksi tulevia ikäryhmiä. Oman tuntuman mukaan kehitys on kuitenkin ehkä ollut enemmän sellainen, että odotukset ovat koulusta työelämään siirryttäessä sellaiset, että suoraan ilman kokemustakin pitäisi saada joku parempi titteli, kova liksa ja joustavat lyhyet työajat. Aika harvoin varmaan odotukset toteutuu..
Mutta kyllä ne helmet tosiaan on mahdollista löytää, rekrytointiin ja eritysesti haastatteluun pitäisi voida käyttää huolella aikaa. Rekrytointihan on molemminpuolista kauppaa. Hyvä perehdytys alusta asti talon tavoille. Molempien osapuolten edun kannalta koeaika kannattaa käyttää huolellisesti työuran käyntiinlähdön seuraamiseen, johtopäätösten tekoon jatkon suhteen. Muutenkin uuden työsuhteen alkutaipaleella palautekeskusteluja tulisi käydä mahd.taajaan. Haasteellista tosin nykyään kun aikaa sellaiseen pitäisi työpaikoilla melkein taikoa jostain.. No sitten kun se tekijä on taloon saatu, niin sille maksetaan sopivaa liksaa ja pidetään työolot ehkä jopa lisäpätevöitymistiet kunnossa ja auki niin kaveri ehkä viihtyy jatkossakin. Eikä se rekrytointi silti aina mene putkeen, mutta kunnolla tekemisellä onnistumisen mahdollisuudet korottuu kummasti
Onnistunut rekrytointikaan toki ei takaa sitä, etteikö aikaa myöten asennepuolella tapahdu muutoksia. All in all, huolellinen rekrytointi on hyvä sijoitus!