Onnibus - Uusi pikavuoroyritys

Niin, onko viranomainen pelkkä kumileimaisin?
Joukkoliikennelain hengen mukaan reittiliikenteessä etenkin siirtymäsopparien (sukuoikeuksien) loppumisen myötä näin on. Viranomainen on jatkossa poliisi, joka ei puutu toimintaan ennen kuin joku yrittää tulla reittiliikenteellä kilpailemaan PSA-liikenteen kanssa. Tällöinkin sillä on jonkinasteinen harkintavalta jatkuvan ja pysyvän haitan puitteissa sallia tai kieltää liikenne.
 
Joukkoliikennelain hengen mukaan reittiliikenteessä etenkin siirtymäsopparien (sukuoikeuksien) loppumisen myötä näin on. Viranomainen on jatkossa poliisi, joka ei puutu toimintaan ennen kuin joku yrittää tulla reittiliikenteellä kilpailemaan PSA-liikenteen kanssa. Tällöinkin sillä on jonkinasteinen harkintavalta jatkuvan ja pysyvän haitan puitteissa sallia tai kieltää liikenne.

Ja tästä syystä mielestäni pitää kysyä mitä virkaa koko lupaprosessilla on. Siitä voitaisiin yhtä hyvin luopua ja vapauttaa reittiliikennemarkkinoille tulo kokonaan.

Sen verran myönnän kyllä, että prospektiivisen liikennöitsijän kannalta hyväksytysti läpäisty lupaprosessi tuo jonkinasteista oikeussuojaa. Jos myöhemmin joku vetoaa siihen, että liikenne ei olisikaan jonkun pykälän / perusteen mukaan sallittua, voi aina vedota siihen, että toimivaltainen viranomainen on asian jo tutkinut ja luvan myötäessään todennut, että lainmukaista estettä ei ole. Silloin oletetun virheen olisi tehnyt viranomainen eikä liikennöitsijä.

Mutta on muitakin keinoja saavuttaa vastaava oikeussuoja. Liikenne joka ei mitenkään voi loukata PSA-liikenteen etuoikeutta voisi olla täysin järkevää aloittaa mitään lupaprosessia. Sen sijaan jos on riski tulkinnasta koskien PSA-liikenteen vaikutuspiiriä ja sitä mikä voi loukata tuota, prospektiivinen liikennöitsijä voisi pyytää toimivaltaiselta viranomaiselta sitovan lausunnon siitä, että aiottu liikenne ei loukkaa PSA-liikenteen oikeuksia. Viranomainen antaisi joko puoltavan tai kieltävän lausunnon pyynnön mukaisesta liikenteestä, ja tässä annettu tulkinta sitoisi jatkossa viranomaista. Kyseessä ei olisi lupa, koska liikennöitsijä voisi kielteisenkin lausunnon jälkeen aloittaa aiotun liikenteen omalla vastuulla tietoisena siitä, että saattaa päätyä oikeuteen vastaamaan PSA-liikenteen haittaamisesta.

Menettely olisi hallinnollisesti lupaprosessia kevyempi ja kuormittaisi vähemmän viranomaista. Liikenteen voisi aloittaa myös samalla kun jättää lausuntopyynnön. Jos lausunto on kielteinen, liikennöitsijä voisi etunsa turvatakseen päättää liikennöinnin saatuaan sen tiedoksi, jolloin tuskin PSA-liikennekään ehtisi kärsiä kohtuuttomasta eikä vahingonkorvausvelvollisuutta syntyisi. Ja tuskin siitä rangaistustakaan silloin määrättäisiin, vaikka toki laissa siihenkin pitäisi olla mahdollisuus.

Tämä olisi täysin linjassa esim. sen kanssa, miten verottajalta voi pyytää sitovaa ennakkopäätöstä verokohtelusta, ja tuon päätöksen varassa voi sitten toimia ilman pelkoa että tulkinta yhtäkkiä poikkeaakin oletetusta.

Luonnollisesti lupamenettelystä luovuttaessa pitäisi luopua myös sääntelystä, jonka mukaan reittiä pitää sitoutua ajamaan vähintään kaksi vuotta. Miksi pitäisi? Tämäkin on vain alalletulon kynnys, jonka on tarkoitus suojella siellä jo olevia firmoja. Matkustajan edun kanssa sillä on vain niukasti tekemistä, jos mitään, vaikka niin väitetäänkin. Ei minua matkustajana hirveästi lohduta tietää että firma pakotetaan ajamaan tappiollista vuoroa vielä kahden vuoden kausi loppuun, kun toisaalta tähän liittyvä ylimääräinen taloudellinen riskitekijä rajoittaa sellaisten uusien reittien syntymistä, joista saattaisi olla minulle hyötyä.
 
Kumileimasimella on käytännön funktioita. Tärkein niistä on että viranomainen tietää liikenteen olemassaolosta. Viranomainen voi näin tilata PSA-liikennettä vain katveisiin.

Toinen helppo funktio on että päällekkäinen aikataulutettu liikenne ei perustu vihamieliseen peräkkäinajoon vaan jonkinlaiseen vuoroväliin. Viranomaisen on liikennetietokantansa avulla helppo tarkistaa ja huomauttaa luvanhakijallle jos aikataulua sopisi rukata joillain osuuksilla oletuksella, ettei luvanhakija ollut kaikesta päällekkäisestä liikenteestä tietoinen. Matkustajamäärän maksimointi motivoisi muutenkin päällekkäisen reitin kilpailijat tasaamaan vuoroväliä keskenään vaikka kokouspuhelun avulla ilmankin lupaviranomaisen hyysäystä.
 
Kumileimasimella on käytännön funktioita. Tärkein niistä on että viranomainen tietää liikenteen olemassaolosta. Viranomainen voi näin tilata PSA-liikennettä vain katveisiin.

Nämä asiat eivät vaadi lupaprosessia vaan asia hoituisi ihan kätevästi ilmoitusmenettelyllä, johon valinnaisena osana sisältyisi lausunnon antaminen PSA:n loukkaamattomuudesta. Liikennöitsijä voisi ilmoituksen yhteydessä pyytää lausuntoa tai sitten viranomainen voisi sellaisen antaa katsoessaan viran puolesta, että PSA-liikennettä ollaan haittaamassa. Mutta perustapauksessa ei lausuntoa välttämättä tarvitsisi antaa ellei sitä pyydetä, jos on muutenkin ilmeistä että ongelmaa ei ole.

Ero lupaprosessiin olisi siinä, että liikenne voitaisiin käynnistää välittömästi ilmoitusta jätettäessä eikä tarvitsisi odottaa luvan saapumista. Ja kuten sanoin, minimiliikennöintiajasta pitäisi myös luopua eli liikenteen saisi halutessaan myös lopettaa heti. Näin kynnys uuden liikenteen aloittamiseen olisi mahdollisimman pieni.

Vähän nuivasti suhtaudun kyllä aikataulukoordinaatioon. Laki antaa tähän mahdollisuuden, ja vaihtoyhteyksien järjestämisessä se lienee paikallaan, mutta kilpailun kannalta on ongelmallista, jos liikennöitsijät saavat keskenään sopia markkinoiden jaosta vaikka nyt sitten aikataulujen osalta. Sehän ei tietysti estäisi kolmatta liikennöitsijää tulemasta sekoittamaan kuvioita, mutta silti. Aggressiivinenkin kilpailu on hyvästä, ja markkinamekanismi normaalisti hoitaa koordinaation: jos päällekäisyydestä on haittaa molemmille (tai kaikille) liikennöitsijöille, jompi kumpi (joku) ennemmin tai myöhemmin muuttaa aikataulujaan itse muilta kysymättä, jolloin syntyy uusi tasapainotilanne. Ja markkinat ovat puhuneet ilman että tarvitsee turvautua kolluusioon.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä ketjussa puhutaan enimmäkseen PSA:sta ja reittiluvista joten seuraava kommentti lienee sopiva:
Minun on kovin vaikeaa perustella itselleni missä menee PSA-liikenteen ja toisaalta missä reittilupaliikenteen eli vapaan kilpailun välinen toiminnallinen raja. Monelle foorumin jäsenelle tämä rajanveto vaikuttaisi olevan oudonkin selvä, koska se ei nouse esiin keskusteluissa. Vaikeaa on siis perustella miksi kaupunkiseuduilla liikenne on järkevää järjestää yhteiskunnan todella tiukalla sääntelyllä, mutta näiden läheisyydessä ja samaan talousalueeseen kuuluvissa kunnissa taas yllättäen markkinaehtoisuus olisikin paras ratkaisu.

En siis pidä tähän mennessä luotuja malleja liikenteen järjestämisestä kovinkaan toimivina. Sääntelemätön liikenne ja hinnoittelu eivät ole toimivia väleillä, joissa on laajaa päivittäistä työssäkäyntiä. Vapaan kilpailun mukanaan tuoma ennakoimattomuus ja yhteisen lippujärjestelmän puute ei esimerkiksi ole päivittäisiä työ- ja opiskelumatkoja kulkiessa etu. Ja miten välittömän kaupunkiseudun ulkopuolinen, mutta kuitenkin merkittävää joukkoliikennevirtaa keskukseen tuottava kunta voi rahallisesti tukea kuntalaisen joukkoliikenteen käyttöä tulevaisuudessa? Onko esimerkiksi Ikaalinen joukkoliikenteen näkökulmasta osa Tampereen seutua? Mielestä merkittävästi enenmmän kuin entinen Kuru, joka kuitenkin kuuluu nykyisen viranomaisen toimialueeseen. Vastaavia esimerkkejä löytyy jokaiselta seudulta, joille joukkoliikenneviranomainen on perustettu. Pidempi seutuliikenne on siis nyt unohdettu vaikka siinä juuri on kasvupotentiaalia ja tarvetta kehittämiselle. Aina voidaan sanoa että laajennetaan PSA-viranomaisten toimialuetta, mutta mikä on sitten tällaisen laajan ylikunnallisen toimijan oikeutus demokratianäkökulmasta? Ja onko keskuskaupunkivetoisella organisaatiolla luontaista kannustinta järjestää pelkästään kehyskuntien välillä toimivia yhteyksiä paremmiksi. Nämä kun eivät palvele mitenkään suoraan keskusta. Näitä kysymyksiä ei ole juurikaan taidettu miettiä, mutta kehyskuntien näkökulmahan on aina ollut foorumilla lapsipuolen asemassa ilmeisesti johtuen foorumin jäsenpohjasta.
 
Minun on kovin vaikeaa perustella itselleni missä menee PSA-liikenteen ja toisaalta missä reittilupaliikenteen eli vapaan kilpailun välinen toiminnallinen raja. Monelle foorumin jäsenelle tämä rajanveto vaikuttaisi olevan oudonkin selvä, koska se ei nouse esiin keskusteluissa. Vaikeaa on siis perustella miksi kaupunkiseuduilla liikenne on järkevää järjestää yhteiskunnan todella tiukalla sääntelyllä, mutta näiden läheisyydessä ja samaan talousalueeseen kuuluvissa kunnissa taas yllättäen markkinaehtoisuus olisikin paras ratkaisu.

Itse asiassa tämä on minusta erittäin hyvä kysymys. Kuten tiedämme, PSA lähtee siitä, että julkisella vallalla on mahdollisuus järjestää runsaampia, parempia ja/tai edullisempia joukkoliikennepalveluita kuin markkinaehtoisesti syntyy. Suomessahan on vastikään laadittu koko joukko palvelutasoselvityksiä, sekä valtakunnallisesti että alueellisesti, joissa esitetään millaiset palvelut missäkin ovat tarkoituksenmukaisia. Sisällöllisesti niistä voisi olla hyvinkin montaa mieltä (esimerkiksi siitä miten kunnianhimoisia/pessimistisiä ne ovat), mutta ainakin selvitykset on tehty. Käsittääkseni ajatus on, että verrataan markkinaehtoisesti syntyvää tarjontaa näiden selvitysten osoittamaan tasoon. Missä markkinat eivät tuota riittävän tasokasta joukkoliikennettä, yhteiskunta hankkii sitä PSA:n hyväksymällä kilpailutusmallilla, joko brutto- versus nettomallilla, tai tilaaja-tuottaja -mallilla versus konsessiomallilla.

Aika paljon siis riippuu siitä minkä tasoista joukkoliikennepalvelua päättäjät haluavat. Jos halutaan tasokasta ja runsasta liikennettä niin sitten sitä saadaan, mutta siitä on oltava valmis maksamaan. Ja aika usein taitaa olla niin että ei haluta maksaa, joten pidetään tavoitetaso riittävän matalana, jotta joko markkinat hoitavat sen kokonaan tai sitten ostoliikennettä tarvitaan vain vähän.

En siis pidä tähän mennessä luotuja malleja liikenteen järjestämisestä kovinkaan toimivina. Sääntelemätön liikenne ja hinnoittelu eivät ole toimivia väleillä, joissa on laajaa päivittäistä työssäkäyntiä. Vapaan kilpailun mukanaan tuoma ennakoimattomuus ja yhteisen lippujärjestelmän puute ei esimerkiksi ole päivittäisiä työ- ja opiskelumatkoja kulkiessa etu.

Minusta olet hieman turhankin pessimistinen. Vapaa kilpailu tarkoittaa että muutoksia voi tehdä nopeasti (paitsi että laki edellyttää että vähintään kaksi vuotta on liikennöitävä), mutta liikennöitsijän etu ei ole rakentaa sellaista reitti- ja aikatauluhimmeliä, joka on epäselvä tai elää täysin hallitsemattomasti koko ajan. Sellainen karkottaa asiakkaat eikä rahaa tule. Toki jonkun reitin/vuoron loppuminen olisi vaikea tilanne, mutta eipä se vähemmän vaikea ole nykymallissa. Ja jos yhteiskunta on sitä mieltä, että jokin yhteys on elintärkeä, se voi ottaa sen järjestettäväkseen, jos tällainen uhka on.

Pidempi seutuliikenne on siis nyt unohdettu vaikka siinä juuri on kasvupotentiaalia ja tarvetta kehittämiselle. Aina voidaan sanoa että laajennetaan PSA-viranomaisten toimialuetta, mutta mikä on sitten tällaisen laajan ylikunnallisen toimijan oikeutus demokratianäkökulmasta? Ja onko keskuskaupunkivetoisella organisaatiolla luontaista kannustinta järjestää pelkästään kehyskuntien välillä toimivia yhteyksiä paremmiksi. Nämä kun eivät palvele mitenkään suoraan keskusta. Näitä kysymyksiä ei ole juurikaan taidettu miettiä, mutta kehyskuntien näkökulmahan on aina ollut foorumilla lapsipuolen asemassa ilmeisesti johtuen foorumin jäsenpohjasta.

Hyviä kysymyksiä, mutta en näe että tilanne ainakaan huononee nykytilaan verrattuna.
 
Reittilupaliikenteen kytkeminen muuhun liikenteeseen lienee kaikille epäselvää toistaiseksi. Taksa- ja lippukysymykset ovat olennaisia siellä, missä matkustajia on muutama ja heidän palvelunsa hoituu kätevästi reittiliikenteen avulla. Ei liene tarpeen lähettää kahta taksia hakemaan kymmentä koululaista paikasta, josta tulee sopiva reittivuoro. Toisaalta taas 15 km:n asiointimatkalle kaupunkikeskukseen ei voida olettaa lippuja ostettavan netistä alkaen 3 euroa.

Tänäänkin viimeinen bussivuoro Haminasta Virojoelle lähtee kello 18:15 edellisen lähtiessä klo. 16:00. Myöhempi vuoro on reittilupavuoro, jossa mm. seutu- ja kaupunkiliput eivät kelpaa maksuvälineenä. Liikennetarvetta lienee on, mutta tuskin rahaa ostaa päällekkäistä ostovuoroa, jossa kaikki liput kelpaavat. Siirtymäajan sopimusten päättyessä vastaava liikennetarjonta on arkipäivää kaikilla kaupunkiseuduilla, mikäli lippuasioita ei saada ajoissa kuntoon.
 
Mihinkäs nuo lausunnot oikein annetaan? Eihän ne suoraan Onnibussille mene ja jos menevät niin miksi? Lausunnot on annettu 3.8 ja parin päivän päästä ne ovat jo tällä foorumilla räävittävänä, ei viranomaiset ennen ole niitä jakaneet, mutta tyyli on ilmeisesti muuttunut totaalisesti...
Jotenkin sanon vaan, että haisoo hiukkasen jollekin. Tosin olen ymmärätnyt tässä ulkopuolisena, mutta muuten vaan uteliaana, että kaikki mitä Onnibussilla tehdään on taputusten arvoista, ei mikään ole ihmeellistä.
 
Mihinkäs nuo lausunnot oikein annetaan? Eihän ne suoraan Onnibussille mene ja jos menevät niin miksi? Lausunnot on annettu 3.8 ja parin päivän päästä ne ovat jo tällä foorumilla räävittävänä, ei viranomaiset ennen ole niitä jakaneet, mutta tyyli on ilmeisesti muuttunut totaalisesti...

Jos hallinto-oikeuteen tehdään valitus, kyllä ne lausunnot sieltä saa ihan pyytämällä.

http://www.oikeus.fi/41988.htm
 
Mihinkäs nuo lausunnot oikein annetaan? Eihän ne suoraan Onnibussille mene ja jos menevät niin miksi? Lausunnot on annettu 3.8 ja parin päivän päästä ne ovat jo tällä foorumilla räävittävänä, ei viranomaiset ennen ole niitä jakaneet, mutta tyyli on ilmeisesti muuttunut totaalisesti...
Jotenkin sanon vaan, että haisoo hiukkasen jollekin. Tosin olen ymmärätnyt tässä ulkopuolisena, mutta muuten vaan uteliaana, että kaikki mitä Onnibussilla tehdään on taputusten arvoista, ei mikään ole ihmeellistä.

Erikoisia vihjauksia. Eikös Suomessa viranomaisen toiminta ole lähtökohtaisesti julkista? Jos tiedustelee viranomaisen kirjaamosta asiakirjoja niin on oikeutettu saamaan ne ellei niitä ole luokiteltu erikseen salassapidettäviksi. Itsekin olen pari kertaa tiedustellut julkisia asiakirjoja ja saanut ne, tosin vasta muutaman yrityksen jälkeen onnistuttuani kuvaamaan riittävän yksityiskohtaisesti mitä haluan. Juridisia yksityiskohtia tarkemmin tuntematta otaksuisin myös että Onnibus on osallinen omien lupa-asioidensa käsittelyyn ja normaalisti oikeutettu saamaan tiedoksi muiden osapuolten antamat lausunnot? Miksi ne lausunnot sitäpaitsi pitäisi salata? Ei niissä liene liikesalaisuuksia mukana? Ja niiden varjolla yritetään ylläpitää monopolia markkinatalousyhteiskunnassa, mikä ei todellakaan ole ao. yritysten yksityisasia tai liikesalaisuus.
 
Tosin olen ymmärätnyt tässä ulkopuolisena, mutta muuten vaan uteliaana, että kaikki mitä Onnibussilla tehdään on taputusten arvoista, ei mikään ole ihmeellistä.

Olet toki täysin vapaa antamaan taputuksia mille tahansa bussiyhtiölle. Mutta jos monet muut kirjoittajat haluavat antaa niitä Onnibusille, miksi pitäisi niitä jotenkin rajoittaa? Olet toki täysin vapaa myös arvostelemaan Onnibusin toimintaa, jos katsot sen tarpeelliseksi. Mutta miksi pitäisi keksiä arvostelua vain pelkästä arvostelun ilosta?
 
Olet toki täysin vapaa antamaan taputuksia mille tahansa bussiyhtiölle.

Tämä onkin hyvä haaste. Kehu bussiyhtiö päivässä! Kertokaa kaikki esimerkkinne innovatiivisesta toiminnasta eri liikennöitsijöiden bisneksissä.

Jos innovatiivisuutta löytyy, sen hienompaa. Pahaa vain pelkään että esimerkkejä ei liene kovin monta Onnibusin ulkopuolella...
 
Tänäänkin viimeinen bussivuoro Haminasta Virojoelle lähtee kello 18:15 edellisen lähtiessä klo. 16:00. Myöhempi vuoro on reittilupavuoro, jossa mm. seutu- ja kaupunkiliput eivät kelpaa maksuvälineenä. Liikennetarvetta lienee on, mutta tuskin rahaa ostaa päällekkäistä ostovuoroa, jossa kaikki liput kelpaavat. Siirtymäajan sopimusten päättyessä vastaava liikennetarjonta on arkipäivää kaikilla kaupunkiseuduilla, mikäli lippuasioita ei saada ajoissa kuntoon.

Koska paperi-Hesari on tätä(kin) aihetta sivunnut viime päivinä, niin linkitetään tämä juttu tänne:

http://yle.fi/uutiset/kahden_yhtion_bussit_ajavat_perakanaa_mutta_eri_hinnalla/6231725

Onnibussi ja Vuorela ovat kärmeissään Matkahuollolle, kun Matkahuolto valitsee kumppaneitaan, ketkä saavat kuskata autoissa kulkevaa rahtia. Onnibussi ei saa kuljetettavakseen Tre-Pori-reitillä rahtia ja Vuorelankin kohdalla homma menee siten, että esim. Virojoelle menevä paketti laitetaan Savonlinjan taikka Pölhölän kyytiin, jotka kuskaavat paketin Haminaan ja jossa sitten Vuorelan kuski kerää Virojoen paketit kyytiinsä. Ihan kun niitä ei voisi jo Helsingissä lastata Vuorelan autoon. Kostaako MH sitä, ettei Vuorela ole EB-porukkaa?

Joka tapauksessa aika erikoista käyttäytymistä käytännössä määräävässä asemassa olevalta toimijalta.
 
Tässä ketjussa puhutaan enimmäkseen PSA:sta ja reittiluvista joten seuraava kommentti lienee sopiva:
Minun on kovin vaikeaa perustella itselleni missä menee PSA-liikenteen ja toisaalta missä reittilupaliikenteen eli vapaan kilpailun välinen toiminnallinen raja. Monelle foorumin jäsenelle tämä rajanveto vaikuttaisi olevan oudonkin selvä, koska se ei nouse esiin keskusteluissa. Vaikeaa on siis perustella miksi kaupunkiseuduilla liikenne on järkevää järjestää yhteiskunnan todella tiukalla sääntelyllä, mutta näiden läheisyydessä ja samaan talousalueeseen kuuluvissa kunnissa taas yllättäen markkinaehtoisuus olisikin paras ratkaisu.

En siis pidä tähän mennessä luotuja malleja liikenteen järjestämisestä kovinkaan toimivina. Sääntelemätön liikenne ja hinnoittelu eivät ole toimivia väleillä, joissa on laajaa päivittäistä työssäkäyntiä. Vapaan kilpailun mukanaan tuoma ennakoimattomuus ja yhteisen lippujärjestelmän puute ei esimerkiksi ole päivittäisiä työ- ja opiskelumatkoja kulkiessa etu. Ja miten välittömän kaupunkiseudun ulkopuolinen, mutta kuitenkin merkittävää joukkoliikennevirtaa keskukseen tuottava kunta voi rahallisesti tukea kuntalaisen joukkoliikenteen käyttöä tulevaisuudessa? Onko esimerkiksi Ikaalinen joukkoliikenteen näkökulmasta osa Tampereen seutua? Mielestä merkittävästi enenmmän kuin entinen Kuru, joka kuitenkin kuuluu nykyisen viranomaisen toimialueeseen. Vastaavia esimerkkejä löytyy jokaiselta seudulta, joille joukkoliikenneviranomainen on perustettu. Pidempi seutuliikenne on siis nyt unohdettu vaikka siinä juuri on kasvupotentiaalia ja tarvetta kehittämiselle. Aina voidaan sanoa että laajennetaan PSA-viranomaisten toimialuetta, mutta mikä on sitten tällaisen laajan ylikunnallisen toimijan oikeutus demokratianäkökulmasta? Ja onko keskuskaupunkivetoisella organisaatiolla luontaista kannustinta järjestää pelkästään kehyskuntien välillä toimivia yhteyksiä paremmiksi. Nämä kun eivät palvele mitenkään suoraan keskusta. Näitä kysymyksiä ei ole juurikaan taidettu miettiä, mutta kehyskuntien näkökulmahan on aina ollut foorumilla lapsipuolen asemassa ilmeisesti johtuen foorumin jäsenpohjasta.
Hyvä kysymys. Huomaa kuitenkin, että toimivaltaisten kaupunkiseutujen rajat ylittävässä liikenteessä toimivaltainen joukkoliikenneviranomainen on ELY. Ikaalisten liikenteestä siis päätetään Pirkanmaan ELY:ssä. Pirkanmaan ELY on myös päättänyt soveltaa PSA:ta.

Reittilupaliikenteen kytkeminen muuhun liikenteeseen lienee kaikille epäselvää toistaiseksi. Taksa- ja lippukysymykset ovat olennaisia siellä, missä matkustajia on muutama ja heidän palvelunsa hoituu kätevästi reittiliikenteen avulla. Ei liene tarpeen lähettää kahta taksia hakemaan kymmentä koululaista paikasta, josta tulee sopiva reittivuoro. Toisaalta taas 15 km:n asiointimatkalle kaupunkikeskukseen ei voida olettaa lippuja ostettavan netistä alkaen 3 euroa.

Tänäänkin viimeinen bussivuoro Haminasta Virojoelle lähtee kello 18:15 edellisen lähtiessä klo. 16:00. Myöhempi vuoro on reittilupavuoro, jossa mm. seutu- ja kaupunkiliput eivät kelpaa maksuvälineenä. Liikennetarvetta lienee on, mutta tuskin rahaa ostaa päällekkäistä ostovuoroa, jossa kaikki liput kelpaavat. Siirtymäajan sopimusten päättyessä vastaava liikennetarjonta on arkipäivää kaikilla kaupunkiseuduilla, mikäli lippuasioita ei saada ajoissa kuntoon.
Reittiliikenne ja PSA-liikenne voidaan kytkeä yhteen siten, että reittiluvan haltija tekee viranomaisen kanssa yhteistariffisopimuksen samaan tapaan kuin Tampereen sisäisessä liikenteessä 90-luvun puolivälistä asti. Tarkemmin en tunne, miten kausilippujen clearing on sovittu, mutta reittilupaliikenteessä kaikkinainen lipputuki on kielletty – tulkinnanvaraista lienee lähinnä se, voidaanko kausilippumatkustajan nousuista veloittaa arvolipun hinta, vai jaetaanko kausilipuista saatu kokonaispotti kaikkien kausilippunousujen kesken.
 
Takaisin
Ylös