Joukkoliikennelain hengen mukaan reittiliikenteessä etenkin siirtymäsopparien (sukuoikeuksien) loppumisen myötä näin on. Viranomainen on jatkossa poliisi, joka ei puutu toimintaan ennen kuin joku yrittää tulla reittiliikenteellä kilpailemaan PSA-liikenteen kanssa. Tällöinkin sillä on jonkinasteinen harkintavalta jatkuvan ja pysyvän haitan puitteissa sallia tai kieltää liikenne.
Ja tästä syystä mielestäni pitää kysyä mitä virkaa koko lupaprosessilla on. Siitä voitaisiin yhtä hyvin luopua ja vapauttaa reittiliikennemarkkinoille tulo kokonaan.
Sen verran myönnän kyllä, että prospektiivisen liikennöitsijän kannalta hyväksytysti läpäisty lupaprosessi tuo jonkinasteista oikeussuojaa. Jos myöhemmin joku vetoaa siihen, että liikenne ei olisikaan jonkun pykälän / perusteen mukaan sallittua, voi aina vedota siihen, että toimivaltainen viranomainen on asian jo tutkinut ja luvan myötäessään todennut, että lainmukaista estettä ei ole. Silloin oletetun virheen olisi tehnyt viranomainen eikä liikennöitsijä.
Mutta on muitakin keinoja saavuttaa vastaava oikeussuoja. Liikenne joka ei mitenkään voi loukata PSA-liikenteen etuoikeutta voisi olla täysin järkevää aloittaa mitään lupaprosessia. Sen sijaan jos on riski tulkinnasta koskien PSA-liikenteen vaikutuspiiriä ja sitä mikä voi loukata tuota, prospektiivinen liikennöitsijä voisi pyytää toimivaltaiselta viranomaiselta sitovan lausunnon siitä, että aiottu liikenne ei loukkaa PSA-liikenteen oikeuksia. Viranomainen antaisi joko puoltavan tai kieltävän lausunnon pyynnön mukaisesta liikenteestä, ja tässä annettu tulkinta sitoisi jatkossa viranomaista. Kyseessä ei olisi lupa, koska liikennöitsijä voisi kielteisenkin lausunnon jälkeen aloittaa aiotun liikenteen omalla vastuulla tietoisena siitä, että
saattaa päätyä oikeuteen vastaamaan PSA-liikenteen haittaamisesta.
Menettely olisi hallinnollisesti lupaprosessia kevyempi ja kuormittaisi vähemmän viranomaista. Liikenteen voisi aloittaa myös samalla kun jättää lausuntopyynnön. Jos lausunto on kielteinen, liikennöitsijä voisi etunsa turvatakseen päättää liikennöinnin saatuaan sen tiedoksi, jolloin tuskin PSA-liikennekään ehtisi kärsiä kohtuuttomasta eikä vahingonkorvausvelvollisuutta syntyisi. Ja tuskin siitä rangaistustakaan silloin määrättäisiin, vaikka toki laissa siihenkin pitäisi olla mahdollisuus.
Tämä olisi täysin linjassa esim. sen kanssa, miten verottajalta voi pyytää sitovaa ennakkopäätöstä verokohtelusta, ja tuon päätöksen varassa voi sitten toimia ilman pelkoa että tulkinta yhtäkkiä poikkeaakin oletetusta.
Luonnollisesti lupamenettelystä luovuttaessa pitäisi luopua myös sääntelystä, jonka mukaan reittiä pitää sitoutua ajamaan vähintään kaksi vuotta. Miksi pitäisi? Tämäkin on vain alalletulon kynnys, jonka on tarkoitus suojella siellä jo olevia firmoja. Matkustajan edun kanssa sillä on vain niukasti tekemistä, jos mitään, vaikka niin väitetäänkin. Ei minua matkustajana hirveästi lohduta tietää että firma pakotetaan ajamaan tappiollista vuoroa vielä kahden vuoden kausi loppuun, kun toisaalta tähän liittyvä ylimääräinen taloudellinen riskitekijä rajoittaa sellaisten uusien reittien syntymistä, joista saattaisi olla minulle hyötyä.