Ainakin myös toisella Onnibus-verkostossa toimivalla yrityksellä, Zei Zei -linella on ollut velkomustuomio (ita?).
Tämä on aika tyypillistä allalla. Suomessa on linja-autoalalla yli 1200 yritystä, joista 208:lla on ollut kultalusikka suussa peritty sukuoikeus. 1000 yritystä on sukuoikeusjärjestelmän vuoksi rajattu matalakattaiseen tilausajotoimintaan, missä liiketoiminta ei ole useinkaan tervettä. Nämä kaksi Onnibus-yritystä (Zei Zei & Keskimatkat) ovat tyypillisiä sissitaistelijoista verrattuna Koiviston Auton ja Paunun kaltaisiin yrityksiin, joiden kolmannessa polvessa toimivat yrittäjäsukupolvet ovat yksinkertaisesti sattuneet syntymään parempaan perheeseen. Tilausajoyritykset pääsevät vuosikymmenien pimeän ajan jälkeen aikataulutettuun linjaliikenteeseen Onnibussin kaltaisten järjestelmien kautta. Se korjaa myös AKT:n mahdollisuuksia saada työntekijöiden työehtoihin rotia. Urheiluseuroja kuskaavissa tilausajoyrityksissä (ei toki kaikissa) on ollut villit käytännöt. Onnibus-liikenteessä ei ole mahdollista toimia samalla tavalla. Muutos on siten voitto myös AKT:lle.
Ei ole mielestäni kovin hohdokasta yritystoimintaa, että Koiviston Auton Antti Norrlin yrittää kaataa Köyliöläisen Zei Zei -linen Rauma-Loimaa- linjan valituksillaan "aiheuttaa jatkuvaa ja vakavaa haittaa".
Sukuoikeusyhtiöissä ja näiden omistamassa Linja-autoliitossa on vallassa kolmas, degeneroitunut sukupolvi, joilla ei ole yleensä korkeakoulututkintoa eikä taustalla mitään ansaittua menestystä. Kaikki saatu on suvulta perittyä ja sekin liiketoiminta on heidän aikanaan vain supistunut.
Hohdokasta ei myöskään ole se, että Martti Paunun tai Terhi Penttilän tämän vuosikymmenen ainoa innovointi on liittynyt valitusten tehtailuun. Heiltä emme saa patenttihakemuksia jai uusia ideoita, mutta valituksia ja muutosvastarintaa sitäkin enemmän. Kävi sitten näille vaikeuksissa kartelliparoneita vastaan taisteleville pienyrittäjille sitten mitä tahansa, yksi asia on varmaa: sukuoikeusyhtiöistä on 2020 jäljellä vain sukuhaudat, mikäli meno ei muutu.
Tulen henkilökohtaisesti pitämään huolen, että sukuoikeusparonien kartellit Tampereen seudulla ja muualla murskataan. Jos vanhat yhtiöt voittavat kilpailussa, niin ainakin ne voittavat ansaitusti.
Tämä on aika tyypillistä allalla. Suomessa on linja-autoalalla yli 1200 yritystä, joista 208:lla on ollut kultalusikka suussa peritty sukuoikeus. 1000 yritystä on sukuoikeusjärjestelmän vuoksi rajattu matalakattaiseen tilausajotoimintaan, missä liiketoiminta ei ole useinkaan tervettä. Nämä kaksi Onnibus-yritystä (Zei Zei & Keskimatkat) ovat tyypillisiä sissitaistelijoista verrattuna Koiviston Auton ja Paunun kaltaisiin yrityksiin, joiden kolmannessa polvessa toimivat yrittäjäsukupolvet ovat yksinkertaisesti sattuneet syntymään parempaan perheeseen. Tilausajoyritykset pääsevät vuosikymmenien pimeän ajan jälkeen aikataulutettuun linjaliikenteeseen Onnibussin kaltaisten järjestelmien kautta. Se korjaa myös AKT:n mahdollisuuksia saada työntekijöiden työehtoihin rotia. Urheiluseuroja kuskaavissa tilausajoyrityksissä (ei toki kaikissa) on ollut villit käytännöt. Onnibus-liikenteessä ei ole mahdollista toimia samalla tavalla. Muutos on siten voitto myös AKT:lle.
Ei ole mielestäni kovin hohdokasta yritystoimintaa, että Koiviston Auton Antti Norrlin yrittää kaataa Köyliöläisen Zei Zei -linen Rauma-Loimaa- linjan valituksillaan "aiheuttaa jatkuvaa ja vakavaa haittaa".
Sukuoikeusyhtiöissä ja näiden omistamassa Linja-autoliitossa on vallassa kolmas, degeneroitunut sukupolvi, joilla ei ole yleensä korkeakoulututkintoa eikä taustalla mitään ansaittua menestystä. Kaikki saatu on suvulta perittyä ja sekin liiketoiminta on heidän aikanaan vain supistunut.
Hohdokasta ei myöskään ole se, että Martti Paunun tai Terhi Penttilän tämän vuosikymmenen ainoa innovointi on liittynyt valitusten tehtailuun. Heiltä emme saa patenttihakemuksia jai uusia ideoita, mutta valituksia ja muutosvastarintaa sitäkin enemmän. Kävi sitten näille vaikeuksissa kartelliparoneita vastaan taisteleville pienyrittäjille sitten mitä tahansa, yksi asia on varmaa: sukuoikeusyhtiöistä on 2020 jäljellä vain sukuhaudat, mikäli meno ei muutu.
Tulen henkilökohtaisesti pitämään huolen, että sukuoikeusparonien kartellit Tampereen seudulla ja muualla murskataan. Jos vanhat yhtiöt voittavat kilpailussa, niin ainakin ne voittavat ansaitusti.