Onnibus - Uusi pikavuoroyritys

Kerrot siis että ei missään vaiheessa edes ollut tarkoitus noudattaa voimassaolevaa lainsäädäntöä?
Itse kannatan sitä, että noudatetaan lakia. Jos aloitetaan liikenne, se aloitetaan laillisesti ja ajetaan voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

Lain rikkominen ei tietenkään ole ollut varsinainen tarkoitus, mutta sen sijaan on punnittu mitä siitä seuraa, jos liikenne joudutaan lopettamaan. Ja aloitettu liikenne silläkin uhalla, että matkustajakato saattaa johtaa liikenneluvan rikkomiseen. Monestakin yritystoiminnasta saattaa seurata sopimusrikkomuksia, jopa viranomaisen kanssa tehtyjen sopimusten. Viranomaisen antaman liikenneluvan rikkominen ei ole edes rikos. Pitää myös pohtia, mikä on lain hengen ja tarkoituksen mukaista ja miksi ne pykälät on säädetty. Ne on säädetty näkökulmasta riippuen suojelemaan vanhoja liikennöitsijöitä ja näiden reittejä tai matkustajia. Ei ole missään osoitettu, että liikenteen lopettaminen rikkoi matkustajien oikeuksia. Yhtään matkustajaahan ei ole kuljetettu eikä yhtään lippua myyty joukkoliikenneluvan vastaisesti.

Olen varma, että tältä foorumilta ei löydy keskustelijaa, joka aina ja joka tilanteessa kannattaisi, että lakia noudetaan pilkulleen. Ja myös noudattaisi. Siksi jäljelle jää vain vaihtoehto, jossa jokainen noudattaa lakia vain silloin, kun se soveltuu itselle parhaiten ja jossa se itse koetaan mielekkääksi (joko itsensä tai yhteiskunnan tai jonkun muun ryhmän kannalta).

Ei myöskään ole missään osoitettu, että lakia edes olisi rikottu. Laissahan lukee, että liikenne voidaan lopettaa, mikäli siitä seuraisi liikenteenharjoittajalle erittäin suuria vaikeuksia. Vai onko antaa jokin viranomaisen päätös, jonka mukaan näin on tapahtunut?

Itse taas kannatan sitä, että yritetään mahdollisuuksien mukaan palvella joukkoliikennematkustajia mahdollisimman hyvin eikä ainoastaan haeta varmoja voittoja. Edes yritetään ja lopetetaan sitten, jos epäonnistutaan ja niellään seuraukset. Eikö muka von Knorring tehnyt juuri näin? Yritti, lopetti ja kärsii seuraukset.

Ja itse olen myös sitä mieltä, että järjettömiä lakeja täytyy yrittää aktiivisesti muuttaa. Kuten jo edellä sanoin, näistä tapauksista voi myös keskustella ottamatta niihin itse tapauksiin kantaa ja niiden avulla vain osoittaa, miksi lakia olisi syytä muuttaa. Siitäkin huolimatta, että kyseinen pykälä voi myös tapaoikeudessa osoittautua kuolleeksi kirjaimeksi.

Lakihan ei ole muutenkaan laki ennen kuin sitä on tulkittu. On kovin harhaanjohtavaa edes yrittää ajatella mustavalkoisesti 0 = lakia ei rikottu, 1 = lakia rikottiin.

Mutta kuitenkin bottom line on, että minun sympatiani ainakin saa se, joka sanoo että olkoon laki mitä tahansa, niin omalla kustannuksella en tyhjiä busseja kahta vuotta ajata. Itse asiassa suuret ihmisoikeusrikkomuksetkin ovat olleet yleensä aina laillisia. Sitten lakia on joku uskaltanut rikkoa, ja sitten sitä on lopulta muutettu.

Tämä on paljon pienempi asia, mutta silti verrannollinen. Monet lainmuutokset lähtevät lain rikkomisesta. En usko, että tältä foorumilta löytyy myöskään yhtään keskustelijaa, joiden mielestä juridinen tuomio on aina viimeinen sana myös asioiden eettisestä puolesta. Siksi on joko kovin sinisilmäistä kirjoittajilta (tai sitten yrittävät vedota sinisilmäisiin lukijoihin), jos vetoavat siihen että Onnibussin toiminta olisi väärin ja joukkoliikenteen tulevaisuudelle huonoksi, jos jonkin Onnibus-yhtiön epäillään rikkoneen jotain joukkoliikennelain pykälää. Minusta on paljon hedelmällisempää pohtia asioita siltä kannalta, miten jokin asia vaikuttaa joukkoliikenteeseen eikä sitä, onko lain kirjainta rikottu.

Lakeja muutetaan, jos ne suosivat joitakin eturyhmiä suhteettomasti ja jos ne jarruttavat joukkoliikenteen kehittämistä. Uusi joukkoliikennelaki on hyvin tuore, ja jos sen noudattaminen vaatisi yritysten ajaa konkurssiin asti tyhjiä busseja tai sitten olla tarjoamatta uusia yhteyksiä ollenkaan, vika on laissa eikä sen rikkojissa. Olisi ihan eri asia, jos uutta lakia oltaisiin jo menestyksellä noudatettu kymmenen vuotta. Niin ei ole, vaan nyt eletään siirtymäkautta, jossa itse lakiinkin tulee suhtautua erittäin kriittisesti. Ei sinisilmäisesti, että laki on mitä on ja pysyy.

Eivät nämä vanhat bussiyhtiötkään minusta uutta lakia mitenkään kunnioita, kun jotkut jopa tekevät täysin lain vastaisia tarjouksia. Satakunnan liikennehän yritti täysin lain vastaisesti saada omaa yksinoikeuttaan Poriin jatkettua, mutta viranomainen ei onneksi suostunut. Miksei niitä muisteta mainita, kun näistä lainrikkomisista puhutaan?
 
Satakunnan liikennehän yritti täysin lain vastaisesti saada omaa yksinoikeuttaan Poriin jatkettua, mutta viranomainen ei onneksi suostunut. Miksei niitä muisteta mainita, kun näistä lainrikkomisista puhutaan?

Mitä lainvastaista on siinä että tekee virheellisen hakemuksen ja jonka viranomainen palauttaa bumerangina? Sitten se olisi lain vastaista jos samalla vääriin tietoihin perustuen harhauttaisi luvan myöntäjää että tämä luvat myöntäisi.
 
Mitä lainvastaista on siinä että tekee virheellisen hakemuksen ja jonka viranomainen palauttaa bumerangina? Sitten se olisi lain vastaista jos samalla vääriin tietoihin perustuen harhauttaisi luvan myöntäjää että tämä luvat myöntäisi.

Kyllä, tämä tosiaan jäi vain lain rikkomisen yritykseksi. Satakunnan Liikenne kuitenkin täysin tarkoituksella yritti toimia lain vastaisesti. Tämä ei toki minusta ole millään tavoin olennaista tässä keskustelussa, mutta se on ihan yhtä olennaista kuin pohtia sitäkin, onko Kesälahden Linja rikkonut lakia vai ei. Molemmat ovat minusta yhtä merkityksellisiä asioita tässä. Ei ole osoitettu, että Satakunnan Liikenne olisi rikkonut lakia, mutta ei ole missään myöskään osoitettu, että Kesälahden Linja olisi rikkonut.

Tarkoitukseni on lähinnä osoittaa, että jos aletaan pohtia juridisia lillukanvarsia ja huutaa "Laki!" joka kerta kun epäilläänkin, onko jokin toiminta mahdollisesti jollain tavoin lain vastaista, voidaan samaa alkaa huutaa myös silloin, kun vanhat bussiyhtiöt yrittävät kiertää uutta joukkoliikennelakia, ja yrittävät toimia sen kirjaimen, hengen tai tarkoituksen vastaisesti. Tällöin voidaan myös hyvällä syyllä jokainen lainvastaiseksi todettu hakemus katsoa ihan samaan sarjaan, vaikkei hakemusta olisikaan hyväksytty.
 
Sinänsä ylipäänsä on outoa, että SatLi ei lähtenyt kilpailemaan Onnibussin kanssa Tampereen ja Porin väliselle reitille. Siinä kun olisivat saaneet Onnikan aisoihin, ei Onnibus olisi mikään "ongelma" tällä hetkellä. Olisi ylipäänsä mielenkiintoista tietää todelliset syyt SatLin päätökseen olla kilpailematta suorilla reiteillä tuolla välillä. Se kun olisi ollut täysin mahdollista uuden mallin mukaisen luvan kanssa.
 
Kannattaa myös huomata se ero, että Onnibus-brändi on vastuussa vain kuluttajille, ja kuluttajat osaavat kyllä tahratun maineen sanaa levittää nykyaikana pitkälle ja nopeasti. Jos ei näin ole tapahtunut, kuluttajat lienevät täysin tyytyväisiä. Päinvastaista on kyllä ollut huomattavissa. Juridisessa vastuussa liikenneluvan rikkomisesta taas on vain ja ainoastaan Onnibus-verkkoon kuuluva yhtiö. Tämä ei toki tarkoita, että Onnibussin kannattaisi toimia lain vastaisesti; ennemminkin päinvastoin. Kuluttajien maineriski on Onnibussille paljon isompi kannustin toimia lain mukaan kuin yksinoikeuksilla turvatuille yhtiöille.

Sama brändin mainevastuu ja yhtiöiden juridinen vastuuhan pätee yhtä lailla ExpressBussiin. Ainoa ero on, että ExpressBus ei myy itse lippujaan, joten Onnibussilla on myös vastuu yksittäisten matkojen korvaamisesta, kun ExpressBussilla se vastuu rajoittuu vain liikennöivään yhtiöön. Mutta sitähän ei tarvinnut Kesälahden Linjankaan kanssa tehdä, kun kaikki myydyt ja myynnissä olevat vuorot kerran ajettiin.
 
Imatran linjan lopettamista pidetään kylmän kapitalistisena päätöksenä, vaikka tosiasiassa sen liikennöiminen edes kahdeksaa viikkoa oli syöstä useamman yrityksen konkurssiin. Loppujen lopuksi tuli vain yksi ruumis, Kesälahden Linjan liiketoiminta. Yrityskään ei varsinaisesti mennyt konkurssiin, mutta raskaasti tappiollinen linja söi kaikki edellytykset myös tilausajotoiminnan jatkolta.

Tuolla kahden vuoden määräajalla ei ollut käytännössä mitään merkitystä kun ankarin mahdollinen rangaistus - kuoleman tuomio - oli joka tapauksessa jo määrätty.

Jokainen uusi linja on meille valtava riskinotto. Kuolemanlaakson syvyys ja pituus ei ole ennakolta tiedossa. Loppujen lopuksi on aika hyvä tuuri että vain Imatra floppasi. Ja jälkiviisaana voi todeta, että kilpailuasema junaan nähden olisi pitänyt ymmärtää jo etukäteen.

Kuvitelkaa joukkoliikennealan tilanne ilman meitä. Paronit olisivat saaneet kenties kiristettyä itselleen laittoman yksinoikeuden Porin ja Tampereen välille. Siitä olisi todennäköisesti syntynyt LAL:n tavoitemalli 2014 alkaen päättyviin lupiin. Ei olisi EB:n tarkan tikettejä eikä muitakaan tarjouksia. Tampereella Paunu ja Länsilinjat jakaisivat kartellissa PSA-markkinat. Ministeri olisi joutunut taipumaan jokaiseen LAL:n vaatimukseen kun mitään indikaatiota markkinaehtoisesta liiketoiminnasta ei olisi.

Kun vaimoni isänpäiväsunnuntaina 2011 pyynnöstäni soitti Masi Paunulle ja pyysi hakemaan lupaa Porintielle ja sai vastauksen että "toisten varpaille ei astuta", minulla ei ollut kertakaikkiaan muuta vaihtoehtoa kuin soittaa seuraavana päivänä minulle tuntemattomalle Pekka Mötölle ja ehdottaa uutta, aivan ennenkuulumatonta afääriä, joka on kirjoittanut viimeisen puolitoistavuotta toimialan historiaa.

Kuinka helpolla paronit olisivat päässeetkään, kun olisivat edes näön vuoksi hakeneet luvat Porintielle...
 
Jokainen uusi linja on meille valtava riskinotto. Kuolemanlaakson syvyys ja pituus ei ole ennakolta tiedossa.

Tälle keskustelulle minusta muutenkin on leimallista, ettei moni tunnu ymmärtävän, että uuden liiketoiminna luominen tarkoittaa aina riskiä. Se myös tarkoittaa jopa riskiä siitä, ettei lainaa pystytä aina maksamaan takaisin, ja sitten mennään konkurssiin. Suomalaisessa kulttuurissa tämä tarkoittaa mitä suurinta häpeää, mutta se on täysin väärin. Koko rahan lainaamisen ajatus on, että lainan antajalla ei ole sataprosenttista varmuutta saada lainaa takaisin. Se hinnoitellaan lainan korkoon, ja lainaa annetaan vain sellaisin ehdoin, että maksukyvyttömyys siedetään. Vain mafia perii aina lainansa loppuun asti. Rahaa lainataan toisille siksi, että saadaan samalla mahdollisuus saada enemmän rahaa takaisin. Lainan ero osakesijoittamiseen on vain se, että riski ja siten myös korko ovat pienempiä. Idea on, että yritetään riittävän monta kertaa, jotta riittävän monta kertaa onnistutaan. Osakesijoittamisessa (aloittaviin yrityksiin) epäonnistutaan useammin, mutta netotaan sitten onnistumisista kunnolla. Lainasijoittamisessa onnistutaan vähän useammin, mutta saadaan sitten vähemmän takaisin. Mutta aina ei saada, ja se ei ole koskaan vain lainan saajan vika eikä vastuu.

Bottom line: liiketoiminnan ei ole tarkoitus onnistua aina. Jos se onnistuu aina, on yritetty ihan liian vähän. Liiketoiminnan kasvu vaatii yrittämistä, epäonnistumista, konkursseja, ja se pätee bussiliikenteeseen ihan siinä missä mihin tahansa muullekin kasvavalle alalle. Tällainen ajatusmaailma vain taitaa olla suurimmalle osalle suomalaisista bussiyrittäjistä ihan liian vieras.

Mutta tarkoitus toki on, että riskit tehdään inhimillisen kokoiseksi. Siinä apuna on esim. valtio ja kunnat ostoliikenteellään, koska niillä on varaa ottaa suurempia riskejä kuin bussiyhtiöillä.

Mutta ajatus, että lakiin leivotaan pykäliä, jotka tahallaan kasvattavat riskiä, ei ole alan kasvulle hyväksi. Kahden vuoden liikennöintipakko kasvattaa bussiyhtiön riskiä täysin suhteettomasti verrattuna siihen, mitä se pienentää kuluttajien riskiä (käytännössä ei mitään).

---------- Viestit yhdistetty klo 21:10 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 21:00 ----------

Lisäksi voisin myös muistuttaa siitä, että mikä on kahden vuoden liikennöintipakon noudattamisen todennäköisin seuraus: Vain ne pärjäävät ja kasvavat, joilla on paljon pääomaa. Toisin sanoen ulkomaisten pääomasijoittajien suuret yritykset tulevat valtaamaan Suomen pikavuoromarkkinat. Onko tämä tosiaan se, mitä halutaan ja tavoitellaan?
 
Onko Onnibus ilmoittanut aikataulunsa päivän kerrallaan?

Tietääkseni/käsittääkseni alkuperäisessä lupahakemuksessa aikataulujen tarkistus/määrityspistettä haettiin joka kuukauden ensimmäiselle päivälle. Tämä on todella usein verrattuna tyyppilliseen 2-3 kertaa vuodessa malliin ja ei ainakaan näin matkustajan näkökulmasta ajatellen luo liikenteen jatkuvuudelle ja pysyvyydelle kovin suurta luottamusta jos kulkemista ei voi varmasti suunnitella kuin kovin lyhyeksi ajanjaksoksi kerrallaan. Käsitin, että lupaviranomainen olisi edellyttänyt "normaalimpaa" aikataulujen tarkistus/määrittelyaikoja, asianomaiset voinevat vahvistaa/kiistää tämän käsityksen?
 
Käsitin, että lupaviranomainen olisi edellyttänyt "normaalimpaa" aikataulujen tarkistus/määrittelyaikoja, asianomaiset voinevat vahvistaa/kiistää tämän käsityksen?

Miksi vapaassa markkinataloudessa ylipäätään tarvitsee kenenkään määritellä milloin ja miten aikatauluja vaihdetaan? Ei laki määrää sitäkään että K- ja S-kaupat saisivat vaihtaa makaronipussin hintaa vain keskiviikkoisin. Nehän saavat vaihtaa sitä vaikka kerran tunnissa, kunhan hintamerkinnät hyllyn laidassa ovat kunnossa. Mitä tämä vaikuttaa ihmisten kykyyn suunnitella kulutustaan pitkäjänteisesti?

Todellisuudessa yritys joka toimii epäluotettavasti ja epäennakoitavasti menettää asiakkaansa ihan normaalien markkinalainalaisuuksien mukaan. Ei sitä tarvitse erikseen säädellä lailla. Yrityksen ja asiakkaan molempien etu on riittävä pitkäjänteisyys. Eri asia on rajoittaa kaikkia muutoksia niin drastisesti, että siitä tulee suuri taloudellinen riski. Näin on nykyinen joukkoliikennelaki kirjoitettu, eikä siinä oikeasti ole päätä eikä häntää. Ainoa tarkoitus on rakentaa uusille tulokkaille mahdollisimman korkea markkinoilletulokynnys, mikä palvelee vain ja ainoastaan vanhojen firmojen etua.
 
Idea siinä että aikatauluja ei saa muutella miten lystää ja aloittaa ja lopettaa linjan ajaminen miten sattuu on se että matkustajat voivat luottaa siihen että se bussivuoro joka on ilmoitettu kulkevaksi myös kulkee. Näin sitä on perusteltu, ei ole siis minun kantanani asiaan vaan tuolla sitä on perusteltu ihan yleisesti.

Minusta täysin vapaa villin lännen meininki ei ole hyvä, se syö matkustajia ja luottamusta bussilla kulkemiseen millä vain yhtiöllä jos koskaan ei voi luottaa bussin kulkevan vielä kahden viikon päästäkin. Esim. Jos yksi yhtiö lopettaa linjan yhtäkkiä niin ihmiset kokevat että eivät enää halua mennä bussilla kun ei voi luottaa ja valitsevat muun tavan kulkea.

Sen sijaan että kokeillaan kepillä jäätä niin pitäisi etukäteen selvittää onko linjalle matkustajia, tämän voi tehdä esim. ovelta ovelle kyselyillä, sekä puhelin ja sähköposti kyselyinä.

Toki sitä saa vapaasti alotella ja lopetella linjoja ja säädellä aikatauluja miten lystää, mutta se luo sekavan ja kiikkerän kuvan koko hommasta. Lentoliikenteessä on jo tämmöistä koska vuoroja aloitetaan ja lopetellaan pian perustamisen jälkeen jolloin ihmiset menettävät lentonsa, tämä lisää pakosti epäluottamusta.

Esimerkiksi itse haluan tietää kulkeeko se bussi jolla aion mennä todella silloin kun sen pitäisi, vai pitääkö varautua kokoajan siihen että se ei enää kuljekkaan kun aioin sillä mennä vaikka parin viikon päästä sen perustamisen jälkeen.
 
Idea siinä että aikatauluja ei saa muutella miten lystää ja aloittaa ja lopettaa linjan ajaminen miten sattuu on se että matkustajat voivat luottaa siihen että se bussivuoro joka on ilmoitettu kulkevaksi myös kulkee.

Ja niinhän se Kesälahden Linjan linjakin kulki juuri sen verran kuin oli ilmoitettukin.
 
Lisäksi voisin myös muistuttaa siitä, että mikä on kahden vuoden liikennöintipakon noudattamisen todennäköisin seuraus: Vain ne pärjäävät ja kasvavat, joilla on paljon pääomaa. Toisin sanoen ulkomaisten pääomasijoittajien suuret yritykset tulevat valtaamaan Suomen pikavuoromarkkinat. Onko tämä tosiaan se, mitä halutaan ja tavoitellaan?
Toisaalta näyttää siltä, että nämä ulkomaiset jätit eivät ole kovin kiinnostuneita Suomen pienistä markkinoista. Aika näyttää kiinnostuvatko ne, mutta lähes aina nekin menevät sinne missä on odotettavissa mahdollisimman suuri tuotto liiketoiminnalle. Suomen markkinoiden volyymi ei taida ihan ihan tätä kokoluokkaa olla välttämättä.

Onhan se tietenkin parempi mikäli homma säilyy kotimaisissa käsissä, mutta mielestäni millään taholla ei kuuluisi olla palveluiden tuottamiseen yksinoikeutta.
 
Takaisin
Ylös