Onnibus - Uusi pikavuoroyritys

Sitten aletaanki pikku hiljaa odottelemaan, että koska bus4you:n kaltaiset koiviston kaatajat valtaavat suomesta tilaa. :) Pääsuuntiin varmaan ainakin olisi kysyntää. Ei siitä haittaa olisi myöskään Helsinki-Rovaniemi, Helsinki-Kuopio-Oulu tai Turku-Vaasa-Oulu reiteillä. Voisi olla sitten todelliseksi kilpailijaksi jo yöjunalle jos istuimet vastaavat lentokoneen businessluokkaa jo..

Mitenhän monta tuollaista lentokoneen bisnesluokan istuinta mahtuisi linja-autoon... jotain ehkä kahdeksan kappaletta, jos oikein ahtaa. Sellaisessa sitten istuisi tai makaisi tuntitolkulla vailla järkevää jaloittelumahdollisuutta. En näin äkkiseltään pidä onnistuneena konseptina. :)
 
Kun Ruotsissa 90-luvun puolivälissä vapautettiin pikavuoroliikenne, ja silloinen Stagecoach rynni valtaamaan markkinat 75:llä uudella VanHoolilla, siellä käytiin sama asemasota kuin meillä nyt. Siellä kun linja-autoasemat ovat Länstrafiken-yhtiöiden omistamia, eikä heillä ollut minkäänlaista intressiä pikavuoroliikenteen kehittämiseen, lähinnä päinvastoin. Olihan siellä ehtona että pikavuoromatkan täytyy olla lääninrajan ylittävä, läänin sisäinen liikenne kun oli heidän pisnestään.
Sittemmin siellä tilanne on järkevöitynyt, ja tänäpäivänä monessa läänissä asemien lähtölaitureihin pääsee pikavuoroillakin. Tosin, poikkeuksia on vieläkin. Esimerkiksi UL ei vieläkään näe syytä antaa laituritilaa, ja Uppsalassa pikavuorojen pysäkit sijaitsevatkin katujen varsilla. Eikä edes kaikkien yhtiöiden pysäkit samalla kadulla.

Varmaan yksi Euroopan heikoimmista pikavuorojen lähtöpaikoista sijaitsee Kööpenhaminassa. Siellä "terminaalina" toimii syrjäinen, lähes valaisematon Ingerslevsgade.

Luulisin kuitenkin että Matkahuolto olisi antanut laituritilaa näille uusille vuoroille joita nyt haetaan. Syy miksi ei asemille haluta ajaa, lienee kaiketi että pelataan varman päälle. Ollaan rakennettu reitit siten ettei kukaan voisi väittää niiden kulkevan juuri "meidän" reitin kanssa päällekkäin.

---------- Viesti lisätty kello 17:10 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 17:03 ----------

Mitenhän monta tuollaista lentokoneen bisnesluokan istuinta mahtuisi linja-autoon... jotain ehkä kahdeksan kappaletta, jos oikein ahtaa. Sellaisessa sitten istuisi tai makaisi tuntitolkulla vailla järkevää jaloittelumahdollisuutta. En näin äkkiseltään pidä onnistuneena konseptina. :)

Noh, ehkä Aliksi.K. nyt kuitenkin noilla lentokoneen businessluokka lähentelevillä istuimilla tarkoitti jotain tämän suuntaista:
http://www.businessline.ee/index.php?page=114&
 
Mutta sillä ei ole mitään relevanssia tässä asiassa, koska näillä firmoilla ei ole mitään rahallista rajapintaa asiakkaaseen.
Ei olekaan rahallista rajapintaa, mutta ne asiakkaat joutuu silti siinä samassa kyydissä kulkemaan ja siitä kyydistä maksamaan. Toimintakulttuuri näkyy hyvässä ja huonossa ihan yhtälailla vaikka välissä onkin joku organisaatio, joka raamit toiminnalle on sanellut.


B2B-kauppa on myös niin luonteeltaan erilaista, ettei siitäkään saa mitään järkevää vertailukohtaa.
Ei se itseasiassa ole kovin erilaista jos ajatellaan yksityisen ihmisen tavaran kuskausta tai jonkun firman. Tai sitten jonkun yrityksen ostamia henkilökuljetuksia vs. yksityisen hankkimia matkoja

---------- Viesti lisätty kello 23:11 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 23:08 ----------

Mutta oliko tämä ulkomaisen toimijan vika?
Se on totta, että myyjiä kyllä löytyy vaikka millaiselle sekundalle jos sille on ostajia. ”Halvin tarjous voittaa” toteutuu ikävän usein. Eikä minustakaan siinä halvimmassa tarjouksessa toki ole mitään vikaa, jos sillä oikeasti saadaan mitä on haluttu ja silti toiminta on myös tuottajalla yleisesti asiallisella tasolla. Näinhän ei vaan kovin usein ole. Ikäkriteeri on ihan hyvä periaate, tosin kyllä auton saa 6 vuoden aikanakin raadoksi, jos käyttö on mitä on ja huollot tehdään vasta sitten kun auto ei enää muuten liiku. Asiallisella kunnossapidolla tuplasti vanhempikin ajopeli pysyy kunnossa, joten laatukriteerit voisi asettaa ehkä toisinkin ilman, että matkustajat nyrpistelee rotiskobusseille. Mikä sitten tulee taloudellisimmaksi on sitten toinen juttu. No, pääasia toki, että pyrkimyksiä laatuun on ja toki onhan täällä meilläkin omat kriteerit mm. iän suhteen

Yleensä halpa on myös huonoa. Niinpä pitää kysyä, miksi kuitenkin halpa hinta aina kelpaa?
Tämä onkin hyvä kysymys. No, joskus halvan ja hyvän suhde opitaan kantapään kautta. Mahdollisimman halvan euron kuvat silmissä tarjouspyyntöjä väsäävät eivät juuri osaa ottaa huomioon, että halvin tarjous merkitsee yllättävän usein isohkoja välillisiä kustannuksia ja ongelmia hieman tuonnempana. Ja tämähän pätee aivan yhtälailla myös yksityishenkilöiden kulkemisiin ja kuljetuksiin. Halvan hinnan perässä pimeään taksiin nousu voi käydäkin todella kalliiksi ja esimerkiksi muuttokuorman tuhoaminen taitamattomissa käsissä aiheuttaa sekin harmaita hiuksia ja rahanmenoa.

Loppuun tiivistettäköön, että edullista hintaa tarjoavat ja asiansa hoitavat yritykset ovat tietysti postiviinen asia. Niitä mainittuja lieveilmiöitä sen sijaan en kaipaa, olivat sitten kotimaista tai ulkomaista alkuperää.
 
Viimeksi muokattu:
Ei olekaan rahallista rajapintaa, mutta ne asiakkaat joutuu silti siinä samassa kyydissä kulkemaan ja siitä kyydistä maksamaan. Toimintakulttuuri näkyy hyvässä ja huonossa ihan yhtälailla vaikka välissä onkin joku organisaatio, joka raamit toiminnalle on sanellut.

Ei, vaan siinä on maailman ero (miten suomentaisi anglismin "world of difference"?), saako se bussiyhtiö rahaa niiltä matkustajilta. HSL:n tapauksessa se bussiyhtiö kuljettaa niitä matkustajia vain, koska se on pakko ja kuuluu sopimukseen, josta bussiyhtiö saa rahansa. Kaukoliikenteen vapaassa kilpailussa bussiyhtiö kuljettaa niitä matkustajia, koska matkustajat haluvat niin. Se todellakin kehittää täysin eri toimintakulttuurin yrityksiä. Edellinen on tuotantolähtöinen B2B-yritys, jälkimmäinen markkinointilähtöinen B2C-yritys. Edellinen optimoi tuotannon tehokkuutta, jälkimmäinen pyrkii palvelemaan matkustajia. Edelliselle matkustajien palvelupyrkimyksen hoitaa HSL. Edelliselle ei ole lisämatkustajista muuta kuin haittaa, jälkimmäiselle lisämatkustajat ratkaisevat yrityksen pystyssäpysymisen.

---------- Viesti lisätty kello 14:34 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:31 ----------

Ei se itseasiassa ole kovin erilaista jos ajatellaan yksityisen ihmisen tavaran kuskausta tai jonkun firman. Tai sitten jonkun yrityksen ostamia henkilökuljetuksia vs. yksityisen hankkimia matkoja

Olet erittäin väärässä. B2B-kaupassa, varsinkin rahdin B2B-kaupassa vastapuolena on isoja yrityksiä, joilla on ammattilaisia ostajia. Yksittäinen kuluttaja ostamassa bussilippua on luonteeltaan ihan erilainen, ostaa eri paikasta, eri aikaan, eri tuntemuksin, eri tarkoitukseen ja hakee erilaisia laatuasioita.

Ja sinä et vertaillut yllä yrityksen ostamia henkilökuljetuksia yksityisen hankkimiin matkoihin, vaan yrityksen ostamia rahtipalveluja yksityisten ostamiin matkoihin. Sinä hait vertailua juuri B2B-rahtialasta B2C-matkustajakuljetukseen.
 
Ei, vaan siinä on maailman ero (miten suomentaisi anglismin "world of difference"?), saako se bussiyhtiö rahaa niiltä matkustajilta.
Kritisoimani toimintakulttuuri näkyy silti, olkoonkin välissä tilaajaorganisaatio. Tietysti palvelun tilaaja määrittää sopimuksessaan toiminnan raamit ja se toki sellaisenaan antaa leiman asiakkaiden saatavilla olevalle palvelulle. Kuitenkin, jos joku yritys tällaisessa tuotantomallissa ajattaa vaikkapa liikenteeseen kelpaamattomia sotkuisia autoja ja joku toinen taas ei, niin kertoohan se aika paljon juurikin näiden kahden firman toimintakulttuurista. Aivan sama jos joku firma tällaisessa mallissa pyrkii ajamaan kalustoaan matkustajaystävällisyyteen ja polttoainetaloudellisuuteen keskittyen huomioiden samalla kaluston mahdollisimman oikean käytön ja joku toinen taas ei jaksa koko hommaan laittaa paukkuja ajatellen homman toimivan ilmankin ja ilman (suoria) lisäkustannuksia.
Tuo asiakkaita palveleva kaukoliikenteen firma voi aivan samoin panostaa matkustajaystävällisyyteen toiminnassaan tai sitten voi ajatella omien kustannusten minimoimisen kaikessa olevan avain onneen. Molemmissa malleissa väärät toimintatavat voivat lopulta tulla ja todennäköisesti myös tulevat kalliiksi. Ja firman kannalta ehkä ei-toivottavin lopputulos ennen pitkää on se, ettei töitä enää ole. Toisessa tapauksessa tilaaja ei halua vahingosta viisastuneena enää tilata ja toisessa tapauksessa kuluttaja-asiakkaat äänestävät jaloillaan.
Kyllä toimintakulttuurilla on väliä, toimitaanpa missä mallissa ja millä alalla tahansa.

Olet erittäin väärässä. B2B-kaupassa, varsinkin rahdin B2B-kaupassa vastapuolena on isoja yrityksiä, joilla on ammattilaisia ostajia. Yksittäinen kuluttaja ostamassa bussilippua on luonteeltaan ihan erilainen, ostaa eri paikasta, eri aikaan, eri tuntemuksin, eri tarkoitukseen ja hakee erilaisia laatuasioita.

Ja sinä et vertaillut yllä yrityksen ostamia henkilökuljetuksia yksityisen hankkimiin matkoihin, vaan yrityksen ostamia rahtipalveluja yksityisten ostamiin matkoihin. Sinä hait vertailua juuri B2B-rahtialasta B2C-matkustajakuljetukseen.

En ole väärässä.
ja juu nimenomaan otin esimerkin rahtipisnestä sivuten. Kuljetusalalla on tietysti iso määrä asiakkaita ja toimijoita; hankintakriteereissäkin on siksi vaihtelua vaikka muille jakaa. Halpa hinta tarjouksessa on silti ikävän usein sielläkin se pääasiallinen hankintakriteeri . Sitten niissä huonommissa lopputuloksissa laaduton toimija aiheuttaa tilaajalle suuria välillisiä kustannuksia ja taas omia toimitusongelmia, joiden rinnalla sen ”halvin tarjous voittaa”- kuljetussopparin säästö näyttää naurettavalta pikkusummalta.
Avainasemassa on juurikin ostotoiminta ja tokihan ostajat ovat ammattilaisia tai sanotaanko joissain tapauksissa, että ainakin työkseen sitä tekevät. Tätä ostotoimintaa tai tarjouspyyntöjen väsäämistä tai miksi sitä halutaankin kutsua on kuitenkin monenlaista ja monentasoista. Joissain yrityksissä asiaan vaikuttaa laatuun pyrkimisen lisäksi myös halu toimia vastuullisesti(imago) ja tilataan siksi ainoastaan ”kunnollisilta yrityksiltä”. Jos kuitenkin keskityn mahdollisimman toimivan palvelun ostamiseen panostavaan toimintaan, onnistuu moni yritys tässä hommasa asiantuntevan, kokeneen ja ajan tasalla olevan porukkansa ansiosta. Kuitenkin turhan monessa paikassa lätkitään palaveripöytäkirjoihin alan hienoja termejä ulkomuistista suoraan oppikirjoista, mutta samalla panostetaan aivan vääriin hevosiin ja tingitään ”turhasta” rahvaanomaisesti sanottuna sen halvan hinnan toivossa. Asian kirkastumista vielä haittaa se, että monesti nämä flopit kuljetuspalvelun laadussa eivät tapahdu sopimuksen ensimmäisillä kuljetuksilla vaan toiminta voi jatkua ”ok”-tasolla pitkäänkin.
Sitten kun lipsumista tapahtuu niin se maksaa ja yleensä lähtökohtaisesti enemmän kuin mitä on siihen mennessä ehditty säästää halvassa hankintahinnassa.
On tapauksia, joissa oppi on mennyt perille ns. kantapään kautta ja ostotoiminta on ajan myötä oppinut virheistään. Jotkut taas ovat osanneet välttää sudenkuopat jo ennakkoon. Onko se sitten ammattimaisuutta vai mitä. Toiminnan siis pitäisi olla rationaalista hankintaa, mutta aina se ei sitä ole vaikka tekijät niin haluaisivatkin itsestään sanoa.

Kuluttajien ostamissa kuljetuspalveluissa rationaalinen harkitseva hankintatoimi on aika kaukana, mutta niissäkin jotkut olettavat voivansa hankkia mahdollisimman halvalla hyvää palvelua. Oletuksena tietysti heilläkin on, että palvelu toimii, ollaan ajallaan omassa määränpäässä, ei jouduta onnettomuuksiin matkalla eikä jouduta liftaamaan kulkupelin hajottua matkalle huollon puutteessa. Tämä on aivan samanlainen oletus kuin noilla sielunkumppaneilla yritysten ostotoiminnassa, joilla pääasiallisena kriteerinä on niinikään halpa hankintahinta. Totean uudelleen, että kun joku yritys onnistuu toteuttamaan muita edullisen hinnan kuluttajalle vaikkapa pitämällä autonsa viimeistä penkkiä myöten täynnä kokoajan ja silti hoitaa velvoitteensa asiallisesti, on tämä tietysti erittäin kannatettava asia. Näinhän ketjun aiheena oleva yritys käsittääkseni aikookin toimia. Valitettavan usein näin ei asia kuitenkaan ole ollut.
Voihan epäonnistumisia tietysti sattua myös näille toiminnan laatuun panostaville firmoille, mutta vähemmän. Tähän taas vaikuttaa mm. asiallinen, kunnossa oleva kalusto, motivoituneet ammattikuljettajat, ajoaikojen noudattaminen, ajan tasalla oleva ajojärjestely, toimivat kommunikaatiokanavat kaikille ketjun osapuolille , toimitusvarmuus, ym. Ei nämä ole ilmaisia asioita ylläpitää.
Mahdollisen vahingon sattuessa toimintamallit aineellisen haitan minimoimiseksi ovat nekin usein olemassa eikä vain sopimuspaperissa ja vakuutus- ym.asiat on lähtökohtaisesti kunnossa.

Pahoittelut keskustelun viemisestä sivutielle, mutta onhan tässä silti himpunverran sivuttu myös alkuperäistä aihetta.
 
ja juu nimenomaan otin esimerkin rahtipisnestä sivuten. Kuljetusalalla on tietysti iso määrä asiakkaita ja toimijoita; hankintakriteereissäkin on siksi vaihtelua vaikka muille jakaa. Halpa hinta tarjouksessa on silti ikävän usein sielläkin se pääasiallinen hankintakriteeri . Sitten niissä huonommissa lopputuloksissa laaduton toimija aiheuttaa tilaajalle suuria välillisiä kustannuksia ja taas omia toimitusongelmia, joiden rinnalla sen ”halvin tarjous voittaa”- kuljetussopparin säästö näyttää naurettavalta pikkusummalta.
Avainasemassa on juurikin ostotoiminta ja tokihan ostajat ovat ammattilaisia tai sanotaanko joissain tapauksissa, että ainakin työkseen sitä tekevät. Tätä ostotoimintaa tai tarjouspyyntöjen väsäämistä tai miksi sitä halutaankin kutsua on kuitenkin monenlaista ja monentasoista. Joissain yrityksissä asiaan vaikuttaa laatuun pyrkimisen lisäksi myös halu toimia vastuullisesti(imago) ja tilataan siksi ainoastaan ”kunnollisilta yrityksiltä”. Jos kuitenkin keskityn mahdollisimman toimivan palvelun ostamiseen panostavaan toimintaan, onnistuu moni yritys tässä hommasa asiantuntevan, kokeneen ja ajan tasalla olevan porukkansa ansiosta. Kuitenkin turhan monessa paikassa lätkitään palaveripöytäkirjoihin alan hienoja termejä ulkomuistista suoraan oppikirjoista, mutta samalla panostetaan aivan vääriin hevosiin ja tingitään ”turhasta” rahvaanomaisesti sanottuna sen halvan hinnan toivossa. Asian kirkastumista vielä haittaa se, että monesti nämä flopit kuljetuspalvelun laadussa eivät tapahdu sopimuksen ensimmäisillä kuljetuksilla vaan toiminta voi jatkua ”ok”-tasolla pitkäänkin.
Työhistoriastani johtuen tunnen joitakin rekka-alalla työskenteleviä ihmisiä, niin autonkuljettajia kuin toimiston väkeäkin. Viime syksynä tuli juteltua erään ympäri Euroopppaa liikennöivän kuljetusliikkeen omistajan kanssa. Neuvottelut rahtiasiakkaiden kanssa olivat viime aikoina menneet kuta kuinkin näin:
Kuljetusliike: tarjoaisimme teille kuljetuspalveluita tähän hintaan. Kaikki kuljettajamme ovat kieli- ja ammattitaitoisia suomalaiskuljettajia. Toivon että voisimme jatkaa monivuotista yhteistyötämme jatkossakin.
Rahtiasiakas: tuota noin, olemme saaneet halvemman tarjouksen muualta...
Kuljetusliike: olette kuitenkin olleet erittäin tyytyväisiä toimintaamme...?
Rahtiasiakas: niin niin, mutta se hinta...

Mainittakoon, että joidenkin tällaisten keskusteluiden jälkeen kuljetusliikkeen omistaja pisti pillit pussiin ja myi yrityksensä isomalle kuljetusliikkeelle. Omistaja on ollut erittäin tyytyväinen päätökseensä. Jätti kuulemma mielihyvin temmellyskentän halvemmille toimijoille, joiden kotimaa on useimmissa tapauksissa 2000-luvulla EU:n jäseneksi tulleessa valtiossa.
Tiedän omasta kokemuksesta, että rekkarahtien hinnoissa ei ole mitään ilmaa, vaan pikemminkin ilmavajausta. Monet, etenkin Suomesta lähtevät vientikuormat viedään perille p**snetolla. Voit leivän päälle otetaan sitten Suomeen tulevasta tuontikuormasta, joissa on ollut jopa katettakin. Suomalaisilla kuljetusyrityksillä ei siis enää ole pelivaraa lähteä kilpailemaan hinnoilla.
Halvan hinnan perässäjuokseminen ei aina kannata, etenkään kuljetussopimuksissa, joihin sisältyy muutakin kuin kuorman vieminen paikasta A paikkaan B. Esimerkkinä olkoon vaikkapa lämpötilasäädellyt kuljetukset tai kuorman arvokkuuden takia tehtävä kuljetusvalvonta. Uuden toimijan opastaminen kuljetussopimuksen mukaiseen toimintaan saattaa viedä aikaa ja voimavaroja. Ja mikäli tietämättömyyden tai muiden seikkojen takia tulee laatupoikkeamia, kuljetuksen hinta ei välttämättä ole enää loppupeleissä halpa.

Mutta tosiaan: olen Miklen kanssa samaa mieltä siinä, että suomalaisten rahtiasiakkaiden ammattitaito on ostajan roolissa erittäin hyvää. Kaikki firman kirjoissa ja kansissa olevat periaatteet tuppaavat vain unohtumaan siinä vaiheessa, kun puhutaan eur-summasta...
(Ja pahoittelut myös omasta puolestani sivuraiteelle ajautumisesta.)
 
Käväsin testaamassa Onnibussia viikonloppuna. Idea on hyvä, ei siinä mitään. Se mutta tulee siinä, kun ko. yrityksellä on ainoalla reitillään markkinamonopoliasema tällä hetkellä. En oikein ymmärrä, että mikseivät suoraan mene mh:n taksojen mukaan ja kerää enemmän rahaa. Vai kilpailevatko junaa vastaan? Matkustajia tuntui olevan kyllä, eli ilmeisesti matkustajien keskuudessa otettu ihan hyvin vastaan. Kalusto nyt oli mitä oli, käytetty Volvo 9700 ehkä olisi ollut parempi kun tuo Bova, mielipidekysymyksiä. Tällä hetkellähän Onnibus on, kuten todettua parin miehen nyrkkipaja. Sittenhän vasta näkee, miten yritys oikeasti pärjää kun avataan uudet reitit, jos avataan, riippuen siitä saavatko liikenneluvat. Kovin kauaa polkuhinnoilla ei firmaa pyöritetä, kun samaan aikaan pitää maksaa "oikeille" kuljettajille palkkaa. Mielenkiinnolla odotan tulevaisuutta :)
 
Aleksi K: Sinulla on tainnut mennä perusidea Onnibusista ohi. Onnibusin liikeidea on nimenomaisesti kerätä enemmän rahaa bussivuoroa kohti Matkahuoltoa alhaisemmilla taksoilla. Ajatus on siis se, että kun Matkahuollon ja VR:n liikenteessä käyttöaste on nykyhinnoilla 30-40%, joista 70% 50% alennuksilla. Onnibus tähtää 70% käyttöasteeseen hintatasolla, joka on noin sama kuin ne 50% alennukset.
Yksinkertainen laskuesimerkki. Kumpi on enemmän:

50 paikkaa, käyttöaste 30%, nimellishinta 20 e / matka, joista 2/3 50% alennuksella (=10 e) = 10 x 10 e + 5 x 20 e = 200 e.

50 paikkaa, käyttöaste 70%, keskihinta 10 e/matka = 35 x 10 e = 350 e.
 
Mitenhän mahtaa mennä noiden uusien reittien avaukset? Vielä ei näytä kuuluneen linjaliikenneluvista mitään ja Onnibusin kannalta olisi varmaan hyvä alkaa jo saada myyntiin noi Tampere - Helsinki ja Raisio - Turku - Helsinki vuorot. Samalla mietin, että mitenhän aikovat myydä noita pätkälippuja esimerkiksi Raisiosta Turun lentoasemalle, jonne ei siis nykyisellään ole ainuttakaan vaihdotonta tai edes kohtuullisen vaihtomatkan kautta saatavaa joukkoliikenneyhteyttä?

Ja mitä näillä liikennealueilla tapahtuukaan, elämme varmasti piakkoin mielenkiintoisia aikoja. Nimittäin mielenkiintoista on sekin, että miten Onnibusin tulo vaikuttaa jo nyt operoitavien vuorojen kulkuun? En kyllä usko niin totaalista lopettamista, kun kävi Pori-Tampere reitillä, mutta jotain muutoksia on helppo kuvitella tapahtuvan.

Lisäksi on mielenkiintoista seurata, herääköhän myös Matkahuolto pikkuhiljaa tuohon kysyntäperusteiseen hinnoitteluun, kuten on nyt uudistuva VR jo alkanut osittain tekemään.
 
Mitenhän mahtaa mennä noiden uusien reittien avaukset?

Yksi askel luvan myöntämisen suuntaan oli, kun KSV antoi ELY-keskukselle myönteisen lausunnon Mannerheimin ratastajapatsaan viereisten pysäkkien käytöstä. Tilausajopysäkkien käyttö olisi ollut yksi peruste, johon vedoten luvat olisi voinut yrittää jättää myöntämättä.
 
Itse tosiaan toivon kilpailua ja vaihtoehtoja Helsinkiin mennessä. Onnibus kelpaa konseptina oikein hyvin ja siksi toivon asian onnistumista. 4.6. olisi muuten erinomainen päivä aloittaa liikenne, tuolloinhan Helsingissä on sonisphere, jolloin varmasti julkiset liikennevälineet ovat varmasti koetuksella.
 
Onnibus on tuonut myös tekstiviestiliput. Jatkossa lippuja saa netistä kolmella eri tavalla, eli sähköpostiin, tekstiviestinä tai itse kirjoittaen. Onnibusilla on kyllä selkeästi yksinkertaisempi, mutta silti asiallinen, verkkokauppa kun mitä VR:llä tai Matkahuollolla on. Lisäreittejä odotellessa...

Tässä vielä linkki Onnibusin omaan tiedotteeseen: http://www.onnibus.fi/matkaliput-puhelimeen-tekstiviestina/
 
Takaisin
Ylös