Mikko Laaksonen
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 2,789
Tässä onkin se ero, että nykyajan näkökulmasta katsottuna Turussa olisi voinut olla raitioteillä hieno tulevaisuus, koska siellä on yhä laaja bussiliikenne. Sen sijaan on päivän selvä asia, ettei suurinta osaa 60-luvun Lättävuoroista olisi voitu säilyttää, kun jopa halvempi bussiliikenne on jouduttu maaseudulta suurimmaksi osaksi lopettamaan.
Tässä joutuu taas vääntämään rautalangasta.
Turun seutu on hyvä esimerkki siitä, mihin virheellinen joukkoliikennepolitiikka ja vielä virheellisempi joukkoliikennepolitiikka johtaa.
Historiallisesti joukkoliikenteen käyttö oli ennen joukkoliikenteen alasajon aloittamista samaa luokkaa Turun kunnan sisällä sijaitsevissa esikaupungeissa ja naapurikunnissa sijaitsevissa esikaupungeissa.
Turussa lakkautettiin raitioliikenne, jonka seurauksena meillä on nyt noin 1/2 - 1/3 siitä matkustajamäärästä, joka täällä olisi, jos raitiotietä olisi kehitetty niiden suunnitelmien mukaan, jotka 1950/60-luvun taitteessa olivat olemassa.
Naapurikunnissa, joista raidejoukkoliikenne on lopetettu, ja linja-autoliikenne taantunut linjalupajärjestelmän seurauksena, joukkoliikenteen käyttö puolestaan on 1/2 - 1/3 Turun tasosta.
Paikallisjunista olisi voitu Turun naapurikunnissa kehittää joukkoliikenteen runkoverkko samaan tapaan kuin Helsingissä. Tällöin käyttökin olisi samaa tasoa kuin Helsingin naapurikunnissa.
(...) halvempi bussiliikenne (...)
Jaksat vieläkin jauhaa bussiliikenteen "halpuudesta".
Bussiliikenne ei yleensä ole raideliikennettä edullisempaa liikennöidä seuraavista syistä:
- Pääomakustannukset matkustajapaikkaa kohden ovat samat, kun kuoletusaika lasketaan todellisen käyttöiän mukaan
- Huolto-, energia-, ja henkilöstökustannukset ovat raideliikenteessä matkustajapaikkaa kohden alhaisempia
- Matkustajakertymä on bussiliikenteessä merkittävästi alhaisempaa
Paikallisjunaliikenteen alasajo on ollut merkittävä osa joukkoliikenteen alasajoa.
Normaali, useassa paikassa toistettu joukkoliikenteen alasajon kehityskulku on:
- Raideliikenne korvataan "halvemmilla" busseilla
- Matkustajamäärät alenevat rajusti muutoksen seurauksena
- Bussiliikenteestä tulee raideliikennettä kannattamattomampaa
- Palveluita leikataan, matkustajamäärä alenee ja tuki nousee
- Lopulta joukkoliikennepalvelut lakkaavat kokonaan
Kaupunkiseutujen liikenteeseen laiskasti kiihtyvä Dm6/7 ei ollut kovinkaan kilpailukykyistä kalustoa enää henkilöautojen yleistyessä eikä ihme. Se oli alun perin tarkoitettu nimenomaan vähäliikenteisille radoille.
Hah hah! Lättähattuhan oli nimenomaan koko rataverkolle tarkoitettu yleiskalusto. Sillähän liikennöitiin myös kaikkien suurten ja keskisuurten kaupunkien lähiliikennettä.
Lättien kiihtyvyyttä saatiin Lättähattu - kirjan mukaan korjattua mm. kokoamalla runko tavallista useammista moottorivaunuista.
Siihen ei tarvitse hakea analyysiä Englannista tai Yhdysvalloista asti.
Mutta kun haettiin. Suomen liikennepolitiikasta suuri osa kopioitiin varsinkin 1960-luvulla yhdysvaltalaisista manuaaleista. Tämä on dokumentoitu usealla muulla alalla tutkimuksista, ja VR:n historiikin 1962 - 1987 perusteella ei ole syytä olettaa, että rautateiden osalta olisi toimittu toisin. Valitettavasti rautatiealaa koskevat perustutkimukset ovat vielä kesken, joskin työn alla.
VR:n toimintatapa on mielestäni ollut oikea ottaen huomioon ne resurssit ja velvoitteet, jotka sille on yhteiskunnan taholta annettu. (...) suurin syy oli käsitykseni mukaan valtion kyvyttömyys tehdä pitkän aikavälin päätöksiä paikallisliikenteen tukitasosta.
En yhdy käsitykseesi, koska VR Oy ja sen edeltäjät ovat selkeäst suurelta osin itse määritelleet itseään koskevaa toimintapolitiikkaa. Muita vaihtoehtoja ei ole esitetty eikä valmisteltu.
Rautatiepolitiikkaan on toki vaikuttanut myös vääristynyt alue- ja ay-politiikka. Mutta se ei olisi estänyt VR Oy:tä ja sen edeltäjiä määrittelemästä muuta toimintaansa toisin ja tuottoisalla tavalla.