Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Vs: Runkoverkkoon kuulumattomien ratojen tulevaisuus
Yhteiskuntatalouden kannalta asia on päin vastoin. Kun lasketaan keittiön pöydällä olevan maitopurkin kustannus - laskemalla yhteen mitä siitä on maksettu erittelemättä sitä, kuka maksoi - maitopurkki tulee sitä kalliimmaksi, mitä suuremmasta kaupasta eli mitä etäämmältä se on siihen pöydälle haettu.
Syksyllä uutisoitiin tutkimusta kaupan kannattavuuden kehityksestä. Ja todettiin, että kannattavuuden kehitys on perustunut siihen, että kauppa on onnistunut siirtämään kustannuksensa asiakkaalle.
Siksi toiseksi kaupan koko ei ole parantuvan valikoiman tae. Samaa tavaraa on tarjolla vain leveämpinä hyllyinä. Kaupan tavoite on jatkuvasti supistaa valikoimaa - tosin optimoinnin nimikkeellä, se ei kuulosta yhtä pahalta. Ja toisaalta, ihmisten kulutustottumukset keskittyvät varsin suppeaan valikoimaan. Pieni lähikauppa kykenee helposti kattamaan oman asiakskuntansa haluaman valikoiman, ja vain harvemmin tarvittavat erikoistuotteet täytyy hakea esim. kaupungin keskustan erikoismyymälöistä - kuten nykyäänkin.
1960-luvulta päivittäinen matkamäärä on noussut karkeasti kahdesta kolmeen. Nousu on tullut ryhmään asiointi ja kulkumuotoon henkilöauto. Tämä kertoo ja se johtuu yhdyskuntarakenteen muutoksesta joukkoliikenne- ja kävely-yhdyskunnasta autoiluyhdyskuntaan.
Kun kävelyetäisyydellä olleet palvelut on hävitetty ja joukkoliikennettä tietoisesti heikennetty, asiointi on pakko hoitaa erillisenä matkana ja autolla eikä esim. kotimatkan yhteydessä, kuten Janihyvärinen omassa viestissään kuvaili.
Antero
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kaupan liiketoiminnan näkökulmasta yksittäisen liikkeen koolla ei ole ylärajaa. Mitä suurempi yksikkö, sen pienemmät ovat kaupan maksamat kulut asiakasta kohden. Esimerkiksi kuljetuskustannukset sekä hävikki siirtyvät asiakkaan maksettaviksi.On kuitenkin muistettava, että nykyaikaisen yhteiskunnan erikoistuneet palvelut vaativat paljon käyttäjiä. Ei niitä pystytä ylläpitämään pienelle asiakaskunnalle.
Aikaisemmin ruokakauppa oli pieni putiikki, nykyisin market. Pelkkä putiikki riitti aikaisemmin ihmisille ruokakaupaksi, nyt pitää joka kaupassa olla Stockmannin herkun 80-luvun valikoima.
Yhteiskuntatalouden kannalta asia on päin vastoin. Kun lasketaan keittiön pöydällä olevan maitopurkin kustannus - laskemalla yhteen mitä siitä on maksettu erittelemättä sitä, kuka maksoi - maitopurkki tulee sitä kalliimmaksi, mitä suuremmasta kaupasta eli mitä etäämmältä se on siihen pöydälle haettu.
Syksyllä uutisoitiin tutkimusta kaupan kannattavuuden kehityksestä. Ja todettiin, että kannattavuuden kehitys on perustunut siihen, että kauppa on onnistunut siirtämään kustannuksensa asiakkaalle.
Siksi toiseksi kaupan koko ei ole parantuvan valikoiman tae. Samaa tavaraa on tarjolla vain leveämpinä hyllyinä. Kaupan tavoite on jatkuvasti supistaa valikoimaa - tosin optimoinnin nimikkeellä, se ei kuulosta yhtä pahalta. Ja toisaalta, ihmisten kulutustottumukset keskittyvät varsin suppeaan valikoimaan. Pieni lähikauppa kykenee helposti kattamaan oman asiakskuntansa haluaman valikoiman, ja vain harvemmin tarvittavat erikoistuotteet täytyy hakea esim. kaupungin keskustan erikoismyymälöistä - kuten nykyäänkin.
Höpinää. Tutustu vaikka henkilöliikennetutkimukseen (löytyy netistä) tai Helsingin tilastoihin liikkumistottumuksista.Ihmisen liikkumisen tarpeet ovat elintason nousun myötä myös moninkertaistuneet. Aikaisemmin riitti yhteys muutaman kerran päivässä. Nyt kotoa pitäisi joukkoliikenteellä päästä ihmisten ilmoille ja takaisin joka päivä 7-23 puolen tunnin välein ja suunnilleen kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, etteivät tarpeellisimmat palvelut ole valmiiksi kävelyetäisyydellä.
1960-luvulta päivittäinen matkamäärä on noussut karkeasti kahdesta kolmeen. Nousu on tullut ryhmään asiointi ja kulkumuotoon henkilöauto. Tämä kertoo ja se johtuu yhdyskuntarakenteen muutoksesta joukkoliikenne- ja kävely-yhdyskunnasta autoiluyhdyskuntaan.
Kun kävelyetäisyydellä olleet palvelut on hävitetty ja joukkoliikennettä tietoisesti heikennetty, asiointi on pakko hoitaa erillisenä matkana ja autolla eikä esim. kotimatkan yhteydessä, kuten Janihyvärinen omassa viestissään kuvaili.
Antero