En näe Petterin viestissä mitään viitteitä virallisiin arviohin tai suunnitelmiin, vaan pelkkiä arvailujua. Ilmalan tai Riihimäen kolmioraidetta tai ratapihan uudelleenjärjestelyä ei ainakaan ole otettu huomioon.
Yleisestihän on niin, että puhutaan sillä varmuudella, jonka tietämättömyys asioista antaa. Siksi moni autoilija pitää itseään autoilun asiantuntija, kun kerran on ajokortti ja auto. Tai toinen pitää itseään joukkoliikenteen asiantuntijana ja pätevänä esittämään ratkaisuja, kun omistaa matkakortin ja käyttää joukkoliikennettä. Itseoppineita ja itse itsensä päteväksi määritteleviä löytyy kyllä muiltakin sivistyksen aloilta. Ja valitettavasti näitä kaikkia pönkittää nettikulttuuri, joka tekee mahdolliseksi olla äänessä ilman mitään näyttöä pätevyydestä.
Toinen valitettava piirre ovat politisoituneet virkanimitykset. Niiden ansiosta pätevien paikoille pääsee pätemättömiä mutta sopivia, jotka sitten esiintyvät pätevinä asemansa auktoriteetilla. Ja valitettavaa on, että nämä sopivat johtavat virkamiehet keskustelevat toisten sopivien johtavien virkamiesten tai luottamusmiesten kanssa niin, etteivät kohtaa kritiikkiä ja jää kiinni pätemättömyydestään. Tai jos jäävät, asian paljastaa alemman tason virkamies tai vastaava, joka on valittu pätevyyden eikä sopivuuden perusteella. Tällöin tietenkin vedotaan siihen, että pätevän virkamiehen kriittinen vastaus ei tule kyllin korkealta taholta, joten kritiikillä ei ole mitään merkitystä.
Autoilijoiden ”asiantunteva” ratkaisu ruuhkiin ja pysäköintipaikkojen pulaan on tehdä lisää teitä. Ja siltoja ja tunneleita sitten, kun teille ei ole enää tilaa. Joukkoliikenteen ”asiantuntijoiden” yhtä typerät ratkaisut ovat lisätä nopeutta ja tihentää vuoroväliä pysäkkejä ja linjoja vähentäen. Ja tietenkin mieluiten tunneleissa, ettei autoilu häiritse joukkoliikennettä – vai ettei joukkoliikenne häiriste autoilua. Ja siihen päälle vielä lapsellinen unelma automaattisuudesta.
Kumpienkin unelmat ovat siitä käteviä, ettei koskaan eikä missään joudu niistä tilille. Aina voi väittää, että ruuhkien jatkuminen, pysäköintipaikkojen puute ja joukkoliikenteen kehno menestys johtuvat siitä, ettei kaikkea vaadittua ole tarpeeksi. Kun joku osoittaa esimerkin siitä, miten autottomalla kävelykeskustalla ja sen kävelykatujen turvallisen hitaalla nopeudella toimivalla raitioliikenteellä liikkeet menestyvät ja kaupunkilaiset ovat tyytyväisiä, se kuitataan merkityksettömänä erikoistapauksena. Ja lisäksi voi väittää, että kaikki olisi paljon paremmin, jos olisi auto- ja metrotunnelit. Eli kun ei niitä ole, se mikä on, ei todista mitään.
Vielä ikävämmäksi kaikki menee, kun toimittajatkin alkavat pitää itseään ”asiantuntijoina”, joilla on muka kompetenssia arvostella viranomaisten ja insinööritoimistojen työtä. Pahimmillaan edes perehtymättä arvosteltavaan työhön.
Tämä pääkirjoitus on siitä masentava esimerkki. Toimitus ei ole välittänyt tai osannut lukea edes arviointiraportin tiivistelmää, saati johtopäätöksiä. Aivan liikaa on tietenkin vaatimus, että olisi käyty läpi sisällysluettelo ja löydetty ja luettu luku ”Vaikutukset henkilökaukoliikenteeseen”.
HS kirjoittaa pääkirjoituksessaan:
HS pääkirjoitus sanoi:
...että Pisararata olisi vain Helsingin ja pääkaupunkiseudun hanke, mutta hanke pitää nähdä laajemmin. Tilan raivaaminen kaukojunille hyödyttää välillisesti koko maata. Se on parempi vaihtoehto kuin vähän liikennöityjen rataosuuksien perusparantaminen, jossa keskusta viime kaudella kunnostautui.
Ilman Pisararataa uhkana on, että Helsingin ratapihasta tulee vielä entistäkin tukkoisempi – varsinkin sen jälkeen, kun Kehäradan liikennöinti ensi kesänä käynnistyy. Jo nyt yhden junan myöhästyminen laukaisee usein ketjureaktion, joka vaikuttaa lähijunien lisäksi myös kaukojuniin ja siten koko maahan.
LiVi:n hankearvioinnissa kirjoitetaan:
LiVi Pisaran hankearvioiniti sanoi:
Pisararata ei vaikuta kaukojunaliikenteen tarjontaan. ...
Koska Pisararata ei vaikuta kaukojunaliikenteen tarjontaan, ei se merkittävästi vaikuta näiden junien käyttäjiin eikä käyttäjähyötyihin.
Voisiko asian selvemmin sanoa? Mutta kun suuren lehden toimittaja on jotain mieltä, niin asian täytyy olla niin.
Koomista tässä kaikessa vielä on, että juuri Pisara on ratkaisu, joka ketjuttaa yhden häiriön haittaamaan seudun koko lähijunaliikennettä. Ilman Pisaraa ja Kehärataa Rantaradan ja pääradan lähijunaliikenteet toimivat toisistaan riippumatta ja toisiaan häiritsemättä. Kehärata sekoittaa nämä keskenään puoliksi ja Pisara täydellisesti. Kaukojuniin kumpikaan ei vaikuta. Lähiliikenteen vaikutukset kaukojuniin loppouivat, kun VR ymmärsi pari vuotta sitten lopettaa lähijuarunkojen siirron Helsingissä aseman puolelta toiselle yli kaukoliikenneraiteiden. Tee-se-itse -asiantuntijan ymmärrys ei näytä tähänkään riittävän.
Antero
