Niin, ja Pisarahan ei johda lähijoukkoliikennepalvelun heikentymiseen pysyvästi? Pisaran kanssa liityntä on tehtävä pakolla, sillä rinnakkaiseen liikenteeseen ei ole varaa. Pisaralla on massiivinen määrä ylikapasiteettia. Lisäksi keskustan päässä tulee paljon lisää vaihtoja huonontuneeseen pintaliikenteeseen.
Juuri näin. Tunneli-innokkailta puuttuu näkemys ja ymmärrys kokonaisuudesta ja siitä, että kaikessa henkilöliikennesuunnittelussa on aina kaksi vakiota, vuorokauden pituus ja ihmisen kävelymatka.
Tunnelin etu on, että reitin linjausta ei tarvitse kytkeä maanpinnan maaston ja katuverkon muotoihin, jolloin päästään aina vakionopeudella mistä hyvänsä pisteestä toiseen. Linjanopeuden määrittää siten ainoastaan pysäkkien tiheys. Mutta kuten vaikka esimerkki matkasta Kaivokatu–Sörnäinen osoittaa, tunnelin linjanopeusetu ei riitä kompensoimaan edes tasonvaihtoon menevää hukka-aikaa, saati että linjanopeus kompensoisi pidentyneet kävelymatkat maanpinnalla tai liityntäliikenteen matka-aikahaitan. Liitynnän matka-aikahaitta lisäksi kasvaa kun tunnelin linjanopeutta yritetään kasvattaa pysäkkiväliä harventamalla.
Haitoistaan huolimatta tunnelit ovat pakkoratkaisu silloin, kun maankäytön tehokkuus on laajalla alueella suuri. Se tarkoittaa korttelikaupunkia, jossa rakennuskorkeus on vähintään jotain 15–20 kerrosta. Silloin tunnelit ovat ainoa ratkaisu riittävään kapasiteettiin, ja kyllin suuren kysynnän perusteella asemia voidaan tehdä niin, että ne kattavat kohtuullisella kävelyetäisyydellä koko alueen. Tällaisia ovat oikeiden suurkaupunkien metroverkot. Mutta Helsingissä ei olla edes kantakaupungissa lähelläkään tällaista maankäytön tehokkuutta, puhumattakaan Espoon tai Östersundomin metsistä.
Pisaran yhden aseman palvelualue on aivan sama kuin millä hyvänsä pysäkillä aseman uloskäynnin kohdalla. Silloinkin tosiasiallinen palvelualue laskettuna aseman laituritasosta lähtien on jo verraten paljon suurempi kuin pintaliikenteen pysäkillä, koska matkustaja on hukannut maanpinnalle pääsemiseen jo 3–5 minuuttia, mutta mielessään alkaa laskea kävelymatkaa vasta sisäänkäynnin ovelta. Siten Pisaran palvelualue on hyvin pieni, ja nettopalvelualue voi olla jopa pienempi kuin nykytilanteessa, koska vain Töölön asema lisää junaliikenteen palvelualuetta, mutta Helsingin aseman palvelualue poistuu.
Hylkeen pointti siitä, että jatkoyhteydet Pisaran asemilta heikkenevät nykyiseen pintaliikenteeseen nähden, on erittäin merkittävä. Kantakaupungin pintaliikenteessä vallitsee nyt suuri myönteinen verkostovaikutus siitä, että pintaliikenteessä on runsaasti reittejä ja vuoroja. Kun ne vähenevät, Pisaran palvelualueen ulkopuolelle jäävän alueen saavutettavuus heikkenee. Sekä niille, jotka eivät käytä Pisaraa, mutta myös niille, jotka Pisaraa käyttäisivät.
Runkolinjaistamalla nykyistä liikennettä kevyemmällä kädellä nopean runkopalvelun ei tarvitse olla poissulkevaa hitaan lähipalvelun kanssa. Koska palvelu voidaan mitoittaa lähelle kysyntää, voidaan kaikenlaisia kysyntäryhmiä palvella yhtäaikaa.
Aivan. On myös hyvä ymmärtää, että huonosti ja hyvin toteutetun pintaliikenteen linjanopeuden ero on suuri, mutta palvelun kattavuuden ero on pieni. Sen sijaan tunneliliikenteessä katutasolta lasketun linjanopeuden ero hyvään pintaliikenteeseen on vain vähäinen, mutta kattavuuden hekkeneminen on suurta.
Käytännössä Helsingin olosuhteissa, raitioliikenteen linjanopeus on helppo nostaa 10–15 % jopa nykyisillä pysäkkiväleillä, ja pysäkkitiheyden optimoinnilla päästän helposti 35 %:n parannukseen korttelikaupungin alueella. Eli nykyisestä noin 14 km/h päästään linjanopeuteen 19–20 km/h.
Laitan tähän vielä esimerkin. Reittioppaan antama ”linjanopeus” maan pinnalta maanpinnalle Kaivokadulta Sörkkään on 15,8 km/h metrolla, ratikalla 12 km/h. Voinemme pitää metron palveua ja toteutusta OK ratkaisuna, jota ei voi parantaa siitä, mitä se nyt on. Ratikalla on parantamisen varaa. Reittioppaan matka ratikalla on 2,6 km, pysäkkivälejä on 6, ja reittioppaan mukaan ratikalta menee matkaan nyt 12 minuuttia. Jos raitioliikenteellä on liikenne-etuus ja suurin nopeus 30 km/h, matka-ajaksi tulee 8,2 minuuttia ja linjanopeudeksi 18,9 km/h. Nykyinen linjanopeus on 13 km/h, mikä tarkoittaa käytännössä, että raitiovaunu seisoo nykyään liikennevaloissa tuolla matkalla yhteensä 3,8 minuuttia eli 32 % matka-ajastaan!
Metrolla on kaivokadun ja Sörkän välillä 3 pysäkkiväliä. Jos ajatellaan, että metroa ei olisi, vaan se tehtäisiin sen vuoksi, että ratikka on niin hidas, pitäisi rakentaa 3 asemaa ja 2,6 km tunnelia. Käypä Hankintahinta olisi luokkaa 200 miljoonaa euroa. Tämän rahoituksen kustannus on noin 7,3 M€ vuodessa.
Raitioliikenteen kehittäminen ei maksaisi mitään, vaan säästäsi. Pääasiassa olisi kyse liikennevalojen ohjelmoinnista, koska on jo olemassa järjestelmä, jolla tunnistetaan raitiovaunun sijainti. Mutta liikenteen nopeutuminen säästää. Arkisin Hämeentiellä kulkee molempiin suuntiin 400 ratikkavuoroa, vuodessa noin 133.000. Kuljettajien ajotunteja säästyy vuodessa noin 8200, niiden arvo on noin 330.000 €. Myös vaunutarve vähenee. Laskennallinen vähennys on 1,4 vaunua vain tältä osuudelta, vähennyksen arvo on noin 154.000 € vuodessa. Yhteensä ritioliikenteen sujuvoitatminen siis säästäisi liikennöinnin kustannuksia 480.000 € vuodessa. Siis sama asia, jonka saavuttaminen metron kanssa maksaisi pelkästään rakentamisena 7,3 miljoonaa vuodessa.
Voidaan kysyä, olisiko metron liikennöinti kuitenkin niin halpaa, että se kattaisi investoinnin? Vastaus on ei. Nopeutettu raitioliikenne tuolla välillä maksaa noin 1,6 M€ vuodessa. Vaikka metroliikenne olisi ilmaista, eli säästyisi koko raitioliikenteen liikennöintikustannus, se ei vielä kata 7,3 miljoonan euron pääomakuluja. Joiden päälle tulevat lisäksi asemien käyttökulut, jotka Espoon metron perusteella ovat enemmän kuin miljoona per asema vuodessa.
Jos siis tätä olemassa olevaa Kaivokadun ja Sörnäisten väliä sovelletaan Töölön suuntaan ja arvioidaan Pisaran merkitystä, tunnelin tekemisellä Töölön ei ole merkitystä palvelutason parantamiseksi ja taloudellisesti tunneli on täysin järjetön. Pisaran muotoisen tunnelin kanssa asia onkin juuri todettu hankearvioinnin vaikutusarviossa. Ja nykyistä hallitusta on kiittäminen siitä, ettei se lähde ottamaan Suomelle miljardin ulkomaista lainaa turhan tähden.
Antero