Nythän tämä keskustelu menee mielenkiintoisaksi. Ymmärrän että osa keskustelijoista ovat HSL:ssä tai HKL:llä suunnittelutehtävissä ja mahdollisesti varsin korkeassa asemassa, ja toisaalta on tiedemaailman edustajia joita eivät sido riippuvuudet työnantajaan, mutta mihin muuhun sitoo, en tiedä? Sitten meitä on muutama tavallinen tallaaja joka joutu ihan oikeasti käyttämään joukkoliikennevälineitä, ja sitten on joukkoliikennevälineiden kuljetajia. Ja on peräti yksi oman raitiovaunuyhtiön omistaja
Se tiedetään kanssa että Pisara pistettiin jäähylle ainakin 4 vuodeksi mutta sen jälkeen tulevaisuus on auki.
Näistä keskusteluista pystyy lukemaan rivien välistä että Pisaran lykkääntyminen ja epävarmuus on ollut tappio jollekin alan ammattilaisille ja sitä asiantilaa pyrkii hyödyntämään ne joilla on päämääränä jotain ihan päinvastaista, aiemmin on saanut lukea heidän suunnaltaan vain hyvin kriittisiä tekstiä tunneleihin sijoitetusta joukkoliikenteestä, riippumatta siitä mitä se palvelisi.
Se asia mihin minä haluaisin parannusta on Mannerheimintien /Töölön suunnan joukkoliikenne. Se on pahin pullonkaula tällä hetkellä Helsingin niemen eri pääväylistä. Hakaniemi/Sörnäinen vetää paljon paremmin johtuen siitä että siellä kulkee 2 isoa väylää rinnakkain, joista Sörnäisten Rantatietä pitkin kulkee tämän aamun Hesarin mukaan n 40.0000 autoa/vrk, ja Hämeentiellä vain 14.000. Lännessä Mannerheimintiellä kulkee 30.000/vrk. Mechelininikadun ja Topeliuksenkadun luvut eivät ole mukana jostain syystä mutta omien arvioni mukaan Mannerheimintien liikenne on nyt tapissaan joka tapauksessa. Helsinki suunitttelee yksityisautoilun kieltämistä Hämeentiellä Sörnäisten ja Hakaniemen välillä, joten silloin ei olisi mitään ongelmaa järjestää sille reitille sujuvaa pintajoukkoliikennettä, ja täytyy myös muistaa että sitä reittiä kulkee myös metro. Eli ihmisillä on ihan oikeasti valinnanvaraa jo nyt. Länsisuunnalal valinnavaraa on vähemmin ja vaihtoehdot huonommat.
Se että Pisara kulkisi Hakaniemen kuatta ei ole itse Hakaniemeä varten välttämättömyys vaan siiksi että junia ei tarvitisisi kääntää jollain keskikaupungilla olevalla maanalaisella asemalla. Olen jotenkin ymmärtänyt että lähijunan "kääntäminen" on raskaampi ja hitaampi operaatio kuin metrojunan tai raitiovaunun ja se on selittänyt mm sen miksi Helsingin päärautatieasemalla säilytetään lähijunarunkoja kymmenittäin päivän aikana niin että matkustajilla on hankala löytää oma junansa joka on piilossa muiden junien takana.
Tunnelijoukkoliikenteeseen kriittisimmin suhtautuva kirjoittaja on nyt paljastanut korttinsa sen verran että tavoitteena olisi "seudullinen raitiotie" lähijunayhteyksien parantamisen sijaan. Tätä käsitettä pystyn siltä osin ymmärtämään koska siihen sisältyisi esim Jokeri ja muutama muu pidemmän matkan raitiotie esikaupunkialueilla. Näiden tarpeellisuudesta ei ole mitään epäselvää. Kysymys on se että miten seudullinen raitiotie ja Helsingin nykyiset raitiotiet integroitaisiin, vai tapahtuuko integrointia ollenkaan? Nykyinen raitiotieverkko ei pysty nielemään enemmän vaunuja kuin mitä päälinjoja pitkin kulkee, varsinkaan länsisuunnassa. Pysäkit ovat liian lyhyet, pysäkkejä on liikaa ja liikennevaloja ja risteyksiä on likaa ja kadut ovat liian kapeat. Ilmeisesti tavoitteena on jonkinlainen Göteborgin tapainen ratkaisu mutta sellaiseen päästääkseen olisi pitänyt aloittaa jo 1960-luvulla eikä vasta nyt. Tavallisen matkustajan ongelma on se että jos odotetaan että Yleiskaavan mukaan syntyisi parannettu raitiotieverkko. Yleiskaava tähtää 50 vuoden päähän, tavallisella matkustajalla ei ole aikaa odottaa niin kauan, vaan työuransa alussa oleva ostaa auton. Eläkeikää odottava laskee sen varaan että ostaa asunnon maalta, jostain pikkukaupungista tai Espanjasta riippuen lompakkonsa paksuudest ja sanoo piutpaut koko Helsingille.
Pisaralle on myös muita tunnelivaihtoehtoja, joista päällimmäinen on Pasilan-Töölön metro ja se on halvempi toteuttaa kuin Pisara. Se voidaan yhdistää länsimetroon Kampissa, ja silloin voidaan ajaa täyspitkillä junilla itämetrossa Kamppiin asti.
t. Rainer