Pisararata

Niin, eli korsolaisella ei ole mitään subjektiivista erityisasemaa töölöläiseen nähden.

Joukkoliikennettä ei ole mielekästä kehittää autoliikenteen puskurissa. Joukkoliikenne on huono auto. Joukkoliikenteen vahvuus on jossain muualla. Sinne muualle päästään katsomalla joukkoliikenteen kehittymistä, ja kehittämällä joukkoliikennettä huolimatta muun liikenteen kehityksestä.

Autoilun kulkumuoto-osuuteen voi vaikuttaa helpoiten ja mielekkäimmin avaamalla tai sulkemalla kaistakapasiteettia teillä ja kaduilla. Se ei liity joukkoliikenteen suunnitteluun.

Korsolaiselle joukkoliikenteen vaihtoehto, jos on menossa muualle Korsosta, on auto. Töölöläiselle jos haluaa muualle Töölöstä on kävely. Etäisyydet eri asiointikohteiden välillä kantakaupungin sisällä ovat lyhyet ja kävellen pääsee n 2 km etäisyyksiin asti yhtä nopeasti kuin joukkoliikenteellä, odotusaika mukaanlaskien että ei joukoliikennettä oikeastaan siellä tarvittaisi. Silti näkee ihmisiä ratikoissa ja busseissa jotka matkustavat vain yhden tai kahden pysäkkivälin. Sitä tietenkin on koska kantakaupunki on muodoltaan pitkulainen, on korkeita mäkiä ja muita luonnonesteitä ja halutaan antaa kuva oikeasta kaupungista.

Sitten toinen juttu: Minun ikäluokille ei annettu juuri muita vaihtoehtoja kun piti muuttaa pois kotoa ja hankkia oma kämppä tai kun piti perustaa oma perhe, kuin lähiö. Je me ei olla mitään kalkkiksia vielä, eläkeikään vielä n 10 v. Meidät pelattiin ulos kantakaupungin asuntomarkkinoista jo 1980-luvun asuntojen hirmuhintojen aikana, ja me maksettiin 1990-luvun suurten ikäluokkien aikaansaama lama omasta plakkaristamme että nuoremmilla (siis suurten ikäluokkien lapsilla) olisi hyvä opiskella ilman lainanottoa ja ostaa asuntoja mistä huvittaa. Meidät pakotettiin lähiöihin ja siksi asianmukaiset joukkoliikenneyhteydet lähiöistä keskustaan ovat mitä olemme maksaneet verorahoillamme monta kertaa eli emme oikein hyväksy että niitä ryhdytään huonontamaan jollain "maanpäällisillä raitiotierunkolinjoilla" joihin pitää vaihtaa busseista kantakaupungin rajalla. Se on rehellistä että myönnät että sellainen tulee olemaan hidas kaikista yrityksistä huolimatta. Kaikki eivät.

t. Rainer
 
Siinä, että Tuusulanväylän ja Lahdenväylän bussiliikenne Hakaniemeen ei vähenisi Pisaran myötä. Yrität vain tuputtaa omaa mielipidettäsi asiasta faktan sijasta.
Se, mitä lukee LiVi:n hankearvioinnissa, ei ole minun mielipiteeni.

Suosittelen lukemaan Liikenneviraston julkaisun 15/2013, nimeltään Ratahankkeiden arviointiohje. Siellä kappale 6.6 kertoo herkkyystarkasteluista ja se alkaa lauseella "Kannattavuuslaskelmasta pitää tehdä herkkyystarkastelut, jotka antavat tietoa laskelmiin sisältyvistä epävarmuustekijöistä." Koska sivuterminaalit ja bussiliikenteen katkaisu niihin on siis esitetty herkkyystarkasteluna Pisaran hankearvioinnissa, voidaan päätellä, että hankearvioinnissa bussilinjojen katkaisua on pidetty epävarmana, eikä suinkaan ole selvää, että bussilinjoja ei katkaistaisi.
Valitsemaasi tyyliä lainaten, suosittelen ymmärtämään, mitä ohjeesta lainaamasi lause tarkoittaa.

Lisäksi suosittelen lukemaan ja ymmärtämään myös itse herkkyystarkastelun, ainakin tämän tekijän osalta. Sillä silloin myös ymmärtäisit, miksi Pisaran hankesuunnitelmassa ei suunnitella bussimatkustajien pakkovaihtoa. Pisaran ongelmahan on, että se maksaa paljon, mutta sillä on mitättömät hyödyt. Hanke on siksi yritetty suunnitella sellaiseksi, että laskettavissa olevat hyödyt suhteessa hankkeen tavoitteisiin olisivat mahdollisimman suuret.

Hankkeen tavoitteiden kannalta ei ole eduksi, että joukkoliikennejärjestelmän palvelutasoa heikennetään, kun tavoite oli joukkoliikenneyhteyksien kehittäminen. Ja kehittäminen ei tarkoita kehittämistä huonompaan suuntaan. Käytetyillä palvelutason laskentamenetelmillä bussimatkustajien pakkovaihto on ainoa herkkyystarkastelun kohde, joka selkeästi ja huomattavasti heikentää palvelutasoa hakesuunnitelman ratkaisusta.

Minusta tiettyä suoraselkäisyyttä osoittaa, että vaikka katkaistun bussiliikenteen säästöjen ansiosta Pisaran laskennallinen H/K-suhde marginaalisesti paranisi, hankearvioinnin loppupäätelmissä ei pakkovaihtoa kuitenkaan edes mainita, saati että pakkovaihtoa ehdotettaisiin hankkeen harkittavaksi muutokseksi. Sen sijaan korostetaan moneen kertaan joukkoliikenteen kehittämisen ja palvelutason parantamisen tavoitetta, jota hanke katkaisemattomine bussimatkoineen tuottaa. Eli sitä, että Pisara poistaa vaihtoja junalla kantakaupunkiin matkaavilta, ei haluta tärvellä lisäämällä vaihtoja busseissa kantakaupunkiin matkaaville.

Näin siis LiVi:n hankearvioinnissa. Ehkä itse tiedät, ettei sen mukaan HSL:ssä olisi menetelty, jos Pisara olisi tehty. Sillä HSL ei saa rahaa joukkoliikenteen palvelutason laskennallisesta paranemisesta siten, kuin hankearviossa euroja lasketaan. Sen sijaan HSL aivan varmasti vähentää menojaan heikentämällä palvelutasoa lyhentämällä bussilinjoja ja panemalla käyttöön pakkovaihtoja. Joten sellaista HSL:n kannattaa suunnitella.

Ylipäätäänhän HSL elää tilanteessa, jossa sen talous vain pahenee jos joukkoliikenteen käyttö lisääntyy. Tämä johtuu siitä, että suuri osa liikenteestä on bussiliikennettä, jolla ei rakenteellisesti voida tuottaa lipputuloin katettavaa joukkoliikennepalvelua. Toinen suuri osa on ollut metroliikennettä, jolla kulut voisivat alittaa lipputulot, jos matkamäärät olisivat kyllin suuret. Mutta metroa on kehitetty alentamalla kapasiteettia sekä suhteellista kysyntää ja lisäämällä kustannuksia niin, ettei tuottoa voi kerätä metrostakaan. Junaliikenteestä luultavasti voisi kerätä tuottoa, jos sitä ei ostettaisi ylihinnoitellulla monopolisopimuksella. Miljardin Pisaratunnelilla ja sen ylläpitokuluilla voidaan tärviä sekin mahdollisuus, mikä monopolisopimuksen päättämisellä olisi saavutettavissa.

Raitioliikenne on ollut vuosikaudet ainoa tuottava liikennemuoto. YTV/HSL/HKL ovat kuitenkin hyljeksineet sitä puoli vuosisataa metron tähden. Vaikka kehitystä parempaan ei raitioliikenteessä ole tapahtunut, raitioliikenne muuttui laskennallisesti tappiolliseksi vasta HSL-kuvion myötä kirjanpidollisin kikkailuin. Ne ovat kannattavia Helsingin kaupungin taloudelle, koska siten saadaan maksimoiduksi naapurikunnilta saatava kuntaosuus raitioteiden käytöstä.

Mutta sama kikkailu on jo romahduttanut HSL:n talouden metron ja Kehäradan vuoksi. Oikeastihan on niin, että metron rakentaminen Espoossa ja Kehärata Vantaalla ovat ensisijaisesti kaupunkikehityshankkeita, jotka eivät kuulu joukkoliikenteen kustannuksiin. Nyt kuitenkin puolet näistä kustannuksista kierrätetään HSL:n kautta, jotta – Helsingin raitioliikenteen laskennallisen kallistamisen tapaan – Espoo ja Vantaa saavat naapurikunnat maksamaan omia kehitysinvestointejaan.

Eli näin HSL on ajanut itsensä loukkuun, jossa sen etu on heikentää joukkoliikenteen palvelua, jotta matkamäärät laskisivat ja jäsenkunnilta kerättävä subventio vähenisi ja poliitikot eivät olisi kiukkuisia. Vaikka samat poliitikot ovat itse asettaneet HSL:lle tavoitteen lisätä joukkoliikennettä. Se vaan ei saisi maksaa mitään. Sieltä loukusta on vain yksi tie poispäin. Mutta sitä tietä ei näköjään edistä HSL, vaan Helsingin yleiskaavasuunnittelu. Siellä on uutta verta, jota menneisyys ei sido aiemmin tehtyihin virheisiin.

Antero
 
Vastakkainasettelujen sijaan voisi siis keskittyä miettimään, että miten pk-seudulla saadaan mahdollisimman vähäisin ponnistuksin mahdollisimman suuri määrä ihmisiä käyttämään joukkoliikennettä pidemmillä ja lyhemmillä matkoilla.

Nimenomaan: se keskeinen kysymys joukkoliikenteen parantamisessa on, miten se paranee helpoiten. Helpot ja halvat ratkaisut ovat aina kompromisseja, joissa otetaan pois vähemmän tärkeitä juttuja ja keskitytään tärkeämpiin. Eli vain vähän kärjistetysti siihen, että kuinka paljon huonoista (pitkistä) joukkoliikennematkoista kaukaa kehdataan tinkiä, jotta hyvissä (lyhyissä) joukkoliikennematkoissa saadaan kovaa kasvua aikaan.

Minun ikäluokille ei annettu juuri muita vaihtoehtoja kun piti muuttaa pois kotoa ja hankkia oma kämppä tai kun piti perustaa oma perhe, kuin lähiö.

Eli subjektiivinen oikeus sujuviin matkoihin kaukaa kyllä löytyy. Asia loppuunkäsitelty.
 
Ts. korsolaisille ei saada työpaikkoja lähemmäs Korsoa.
Ikävä rikkoa stereotyyppiasi mutta Vantaalla on tosiasiassa enemmän työpaikkoja kuin työllisiä asukkaita. Vantaalaisia toki käy Helsingissä töissä mutta toiskuntalaisia käy Vantaalla töissä vielä enemmän.
 
Ikävä rikkoa stereotyyppiasi mutta Vantaalla on tosiasiassa enemmän työpaikkoja kuin työllisiä asukkaita. Vantaalaisia toki käy Helsingissä töissä mutta toiskuntalaisia käy Vantaalla töissä vielä enemmän.

Ja silti korsolaisia tulee joka aamu iso joukko kantakaupunkiin töihin. Eikö ole ihmeellistä?

Sulla meni useampikin asia ohi, mutta aloitetaan siitä, että korso on ollut tässä keskustelussa viimeiset hyvin monta viestiä metonymia lähiössä asuvalle.

---------- Viestit yhdistetty klo 12:34 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 12:27 ----------

Nimenomaan: se keskeinen kysymys joukkoliikenteen parantamisessa on, miten se paranee helpoiten. Helpot ja halvat ratkaisut ovat aina kompromisseja, joissa otetaan pois vähemmän tärkeitä juttuja ja keskitytään tärkeämpiin. Eli vain vähän kärjistetysti siihen, että kuinka paljon huonoista (pitkistä) joukkoliikennematkoista kaukaa kehdataan tinkiä, jotta hyvissä (lyhyissä) joukkoliikennematkoissa saadaan kovaa kasvua aikaan.

Sitä mä vaan, ettei pidä fiksautua halpoihin ratkaisuihin. Isot ratkaisut eivät ole mitenkään automaattisesti huonoja, vaikka varsinkin palstan ratikkasiipi pitää niitä ruttona. Ne voivat olla kannattavia ihan yhtä lailla kuin syväuraiset ristikot. Tarvittavat pääomat vaan ovat isompia.

Optimoinnilla on rajansa. Jossain vaiheessa tarvitaan järeämpää rautaa.
 
Sitä mä vaan, ettei pidä fiksautua halpoihin ratkaisuihin. Isot ratkaisut eivät ole mitenkään automaattisesti huonoja, vaikka varsinkin palstan ratikkasiipi pitää niitä ruttona. Ne voivat olla kannattavia ihan yhtä lailla kuin syväuraiset ristikot. Tarvittavat pääomat vaan ovat isompia.

Optimoinnilla on rajansa. Jossain vaiheessa tarvitaan järeämpää rautaa.

On kyllä varmaan ensimmäinen kerta kun syytetään että Helsingissä olisi aliraskaita liikenneratkaisuja tarpeeseen nähden... Päinvastoin: vuosikymmenet on tehty yliraskasta infraa. Ja kun se on niin kallista tehdä, sitä on voitu tehdä tarpeeseen nähden aivan liian vähän. (Tiepuolelta tulee esimerkkeinä mieleen vaikkapa Kehä I:n ja Turunväylän liittymä, Leppävaaran Mestarintunneli ja käsittämätön moottoritietason liittymä Kehä III:lta Lentoasemantielle. Joukkoliikenteen esimerkkejä tuskin kannattaa edes listata, kun ovat niin ilmeisiä.)

Kyllä se niin on että pienet hankkeet ovat yleensä järkevämpiä, varsinkin jos hyötylaskelmissa on epävarmuustekijöitä. Riskit ovat pienemmät ja useimmiten edullinen ratkaisu riittää tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen. Ja niitä on tietenkin varaa tehdä enemmän ja ratkaista useampia ongelmia lyhyellä aikavälillä.
 
Sitä mä vaan, ettei pidä fiksautua halpoihin ratkaisuihin. Isot ratkaisut eivät ole mitenkään automaattisesti huonoja, vaikka varsinkin palstan ratikkasiipi pitää niitä ruttona. Ne voivat olla kannattavia ihan yhtä lailla kuin syväuraiset ristikot. Tarvittavat pääomat vaan ovat isompia.

Optimoinnilla on rajansa. Jossain vaiheessa tarvitaan järeämpää rautaa.

Kyllä halvoissakin ratkaisuissa rautaa kerääntyy isot kasat ajan myötä. Erona isoihin ratkaisuihin on se, että rauta saadaan käyttöön nopeammin jolloin se tuottaa hyötyä myöskin nopeammin, ja se rauta levitetään laajemmalle alueelle pienemmissä yksiköissä.

Isoille ratkaisuille on aikansa, mutta ensin on järkevää käyttää pienet ratkaisut tappiinsa. Pahempaa kuin kituuttelu alimitoitetuissa liikennevälineissä ison ratkaisun puuttuessa on se, että iso ratkaisu tehdään sinne missä sitä ei voida täysin hyödyntää jolloin ylimitoitus vie rahaa kehittämiseltä. Jokainen pieni parannus pintaliikenteeseen parantaa tulevien isojen ratkaisujen perusteita, mutta toisin päin se ei toimi.

Minusta on myös hyvin tarkoituksenmukaista tehdä hidas ja tehokas pintaliikenne ensin, jolloin tulevat isot ja raskaat ratkaisut voidaan tehdä rohkeasti todella nopeiksi, harvoin pysähtyviksi ja tasaisesti kuormittuviksi. Ison ratkaisun isolle kuormalle sopimattomat, hiljaiset välipysäkit ja häntähaarat voidaan jättää rakentamatta sillä olemassaoleva pintapalvelu palvelee ne jo.
 
On kyllä varmaan ensimmäinen kerta kun syytetään että Helsingissä olisi aliraskaita liikenneratkaisuja tarpeeseen nähden... Päinvastoin: vuosikymmenet on tehty yliraskasta infraa. Ja kun se on niin kallista tehdä, sitä on voitu tehdä tarpeeseen nähden aivan liian vähän. (Tiepuolelta tulee esimerkkeinä mieleen vaikkapa Kehä I:n ja Turunväylän liittymä, Leppävaaran Mestarintunneli ja käsittämätön moottoritietason liittymä Kehä III:lta Lentoasemantielle. Joukkoliikenteen esimerkkejä tuskin kannattaa edes listata, kun ovat niin ilmeisiä.).


Mainitsemasi tiet eivät ole Helsingissä, mutta jos sovitaan, että Tampereelta katsoen ovat, niin vastaavasti Helsingistä katsoen Lakalaiva ja kolmostie Ylöjärvelle ovat ihan yhtä yliraskaita.

Työmatkayksityisautoilulle ei ainakaan Helsingissä mitkään tiet riitä, vaan jokaisen kesälomakauden jälkeen ruuhkat palaavaat entistä pahempina. En ole koskaan kannattanut tietulleja tai
muita yksityisautoilun rajoituksia, koska olen ajatellut, että toimiva yhteiskunta ja talouselämä tarvitsevat vapaan autoilun ja sen vaatimat väylät. Tänä syksynä saatan vaihtaa näkemystäni.

Aikaisemmin pidin myös Pisaraa pelkästään järkevänä hankkeena, mutta nyt peukutan niiden rahojen käyttöä pikaratikkaverkostoon ja bussikatuihin, jos molempia ei voida saada.

On OK muuttaa mieltään, sanottiin joskun erään huonekalukaupan mainoksessa.
 
Se, mitä lukee LiVi:n hankearvioinnissa, ei ole minun mielipiteeni.

Tulkintasi siitä on oma mielipiteesi. Olen kuitenkin huomannut, että olet järkkymätön mielipiteissäsi, joten en jatka juupas-eipäs -väittelyä asiasta. Katsotaan sitten joskus Pisaran valmistuttua, miten kävi.
 
Tuota noin. Yleisellä tasolla on kai kuitenkin niin, että kun tehdään hankearviointi taikka tarpeellisuusselvitys, niin tehdään perusselvitys H/K-lukuineen ja mahdollisesti voidaan tehdä lisäksi näitä herkkyystarkasteluita lähinnä osoittamaan sitä, kuinka paljon se H/K heittelee, jos parametrit muuttuvat. Niinpä perustilanne on se lähtöoletus ja herkkyystarkastelut ovat ikään kuin poikkeuksia siitä, esimerkiksi miten kannattavuus muuttuu jos bussiliikenteen kustannukset nousevatkin nopeammin kuin mikä yleinen kehitystaso on. Näin ollen tuo perusvaihtoehto on se, josta kannattaa keskustella. Herkkyystarkastelut ovat lisätietoa antavia erikoistapauksia. Ne eivät ole oletusasetus siitä, mitä aiotaan tehdä.

Nyt sitten on käynyt niin, että valtio, eli Liikennevirasto, on tehnyt Pisarasta hankearvoinnin. Mukana on ollut pari henkeä Helsingin kaupungilta ja pari HSL:stä, mutta duuni on valtion. Tämä ei ole edes konsulttityö, kuten asian laita yleensä Helsingissä ja HSL:ssä on, vaan virasto on tehnyt ihan itse.

Hankearvioinnissa on lähdetty siitä, että perustilanne Pisaran rakentamisessa on se, että suorat bussilinjat jatkavat. Sitä minä en tiedä, onko valtio tässä kysellyt ja ottanut huomioon Helsingin taikka HSL:n kannan asiaan, mutta näin valtio on joka tapauksessa päätynyt arvioimaan. Erikseen on sitten herkkyystarkastelussa laskettu sellainen poikkeustilanne, jossa bussilinjoja päätetään niille rakennettaviin terminaaleihin Huopalahteen ja Käpylään.

Valtio siis olettaa, että suorat bussit jatkavat myös Pisaran jälkeen, vaikka se samalla toteaa, että ne suorat bussit on mahdollista katkaistakin kauemmas.

Nyt sitten Antero vetoaa tähän ja sanoo, että Pisara ei poista busseja.

Kuukanko vetoaa samaan ja sanoo, että kyllä poistaa, koska sellainen herkkyystarkastelu on tehty.

Minusta molemmat ovat väärässä.

Valtio ei voi päättää HSL-alueen bussiliikenteestä mitään. Se voi tehdä hankearvioinnin ja laskeskella sinne kaikenlaisia olettamuksia, mutta valtion tekemät olettamukset eivät sido HSL:ää liikenteen tilaajana millään tavalla, eivätkä edes Helsingin kaupunkia liikenteen (pääasiallisena) maksajana.

Antero on väärässä siinä, että suorat keskustabussit jäävät. Sitä emme voi tietää, koska valtio ei voi sellaista määrätä, vaikka onkin niin hankearvioinnissa ajatellut.

Kuukanko on väärässä siinä, että suorat keskustabussit katoavat. Sitä emme voi tietää, koska asiasta ei ole mitään päätöstä eikä edes valtio sellaisesta olettamuksesta lähde hankearvioinnissaan. Kuukankolla voi olla HSL:n sisäistä tietoa siitä, että kuntayhtymän tarkoituksena on lopettaa suorat bussit, mutta jos tällaista sisäistä tietoa alustavista kaavailuista on, se ei käy hankearvioinnista ilmi. Tällainen sisäinen tieto ei myöskään ole vielä missään päätetty, sillä HSL:n päätökset tehdään sen hallituksessa eikä hallitus ole tällaista päätöstä tehnyt.

Noin henkilökohtaisesti pidän koko lailla itsestäänselvyytenä sitä, että jos Pisara tehdään, se poistaa ison osan keskustaan asti ajavista busseista. Mutta tähän Liikenneviraston hankearviointiin ei voi viitata siinä asiassa, ei suuntaan eikä toiseen. Korkeintaan voi ihmetellä, miksi valtio on toiminut niin kuin on toiminut. Järkevintä olisi kai ollut kysyä siltä, joka asiasta päättää. Antaa HSL:lle tehtäväksi, että hei kertokaahan meille, mitä aiotte tehdä pintaliikenteelle jos pisara tulee, kuinka suuren investoinnin se vaatii ja kuinka suuren muutoksen se aiheuttaa liikennöintikuluissa niin me sitten panemme sen arviointiimme mukaan. Miksi näin ei tehty, sitä en tiedä. Ei ole eka kerta, kun virastot eivät keskustele keskenään.
 
Tällainen sisäinen tieto ei myöskään ole vielä missään päätetty, sillä HSL:n päätökset tehdään sen hallituksessa eikä hallitus ole tällaista päätöstä tehnyt.

Ja ne päätökset tehdään lopullisesti vasta sitten, kun Pisaran käyttöönotto alkaa olla lähellä eli todennäköisesti joskus ensi vuosikymmenellä. HSL:n hallitus on kuitenkin kehottanut jatkamaan suunnittelua siltä pohjalta, että bussilinjat katkaistaisiin.
 
Tuota taustaa vasten on entistä kummallisempaa, ettei LiVi ole perusvaihtoehdossa huomioinut tätä. Mikä siihen mahtaa olla syynä?
Syynä on se, että asiat menevät eteenpäin ja suunnitelmat muuttuvat. HSL:n hallituksen lausuntopäätös on vuodelta 2012. Silloin ”oli voimassa” valheellisesti kannattavaksi väännetty edellinen Pisara-suunnitelma, ja HSL:n lausunto koskee sen perusteella tehtyä pintaliikennesuunnitelmaa.

LiVi:n hankearviointi Pisaran ratasuunnitelmavaiheessa on vuodelta 2014. Se edustaa myös HSL:n tuoreempaa kantaa, kuin Arttu Kuukankorven valmistelma bussilinjojen katkaisua puoltava lausunto kahta vuotta aikaisemmin. Lausuntoa valmistellut Kuukankorpi saattaa olla edelleen oman lausuntonsa kannalla, mutta HSL:ää kaksi vuotta myöhemmin edustaneet Johanna Vilkuna ja Jonne Virtanen ovat hyväksyneet ne valinnat, joiden mukaan tuorein hankearviointi on tehty. Eli mennyt on mennyyttä, nyt HSL on toisella kannalla kuin Kuukankorven lausunto vuodelta 2012.

Olet aivan oikeassa siinä, että ei vuoden 2014 hankearviointi ole toteutuspäätös, eikä bussiliikennettä ole mikään pakko järjesteää sen mukaan kuin hankearvio on tehty, jos Pisara joskus rakennettaisiin. Mutta kuten aiemmin kirjoitin, hankearvio noudattaa johdonmukaisesti raportin alussa lueteltuja Pisaralle asetettuja tavoitteita, toisin kuin Kuukankorven lausuntoteksti menneisyydestä. Ja hankearvio on joka tapauksessa toistaiseksi viimeinen sana asiassa. En tee väärin, jos lainaan siinä sanottua, toisin kuin Kuukanko, joka valitsee menneisyydestä itselleen mieleisen ratkaisun jonka perusteella minua moittii.

Kuukankolla on Arttu Kuukankorven mielipide, minulla ei ole asiasta mielipidettä. Kirjoitin Hämeentietä käsittelevän viestini vain viimeisimmän viranomaisten julkaiseman tiedon perusteella.

Antero

PS: Saivartelun välttämiseksi totean, että HSL:n linkistä jokainen näkee, että lausunnon valmistelija on Arttu Kuukankorpi. Valmistelija on virkamies, joka vastaa valmistelemansa asian asiasisällöstä, joten julkisesti lausunnon sisältö kuvaa valmistelijan kantaa asiassa. Minua on arvostellut tässä keskusteluketjussa JLF:n käyttäjä nimellä Kuukanko. Rekisteröityneet käyttäjät tietävät käyttäjänimien henkilöllisyyden, mutta foorumikulttuurin mukaan todellisella henkilöllisyydellä ei puhutella viesteissä. Kuukanko on oman kantansa tuonut esille, Arttu Kuukankorven kanta käy ilmi linkatusta HSL:n dokumentista, joten sen perusteella Kuukankon henkilöllisyyttä paljastamatta olen voinut kirjoitta ylle: ”Kuukankolla on Arttu Kuukankorven mielipide.” Itse esiinnyn omalla nimelläni, eikä minulla ole tarvetta piilotella sanomisiani, ja kykenen olemaan niistä vastuussa.
 
Takaisin
Ylös