Junilla pitäisi olla ainakin AY-lennonnumero, itse asiassa jos matkustajaliikenteen kilpailu olisi sallittua, en panisi pahakseni, että kyseessä olisi puhdas Finnair-juna, jonka AY tilaa kilpailutettuaan operaattoreita. Miksei myös SK, mutta ei taida AY ja SK mahtua samaan junaan, kun OW ja *A eivät salli käytännössä mitään codesharea.
En muista, olenko esittänyt tämän täällä aikaisemmin ja jos olen, niin anteeksi sitten. Mutta...
On eri asia suunnitella kaikenlaisia ratoja ja niitä kulkevia junia kuin oikeasti hyviä ja toimivia palvelutuotteita. Ei tarvitse investoida mitään, niin voitaisiin järjestää pohjoisen junista oikeasti hyvin toimivia lentoliikenneyhteyksiä. Systeemi toimisi näin:
Matkustaja ostaa lennon ja siihen liittyvän junayhteyden samalla lipulla. Kun hän nousee junaan, junassa tehdään netin kautta check-in lennolle ja junassa matkustava ”lentokonnari” ottaa matkatavarat huolekseen. Eli matkustaja luovuttaa muun kuin käsimatkatavaran
junan lähdettyä.
Kun juna tulee Tikkurilaan, siellä on bussi, jossa on matkatavaraosasto. Siis kaukoliikenteen mallinen bussi. Lentokonnari hoitaa matkatavaran bussin tavaratilaan, kun bussi on tietenkin junan laiturin vieressä. Lentolippulaiset on kaikki bookattu istumaan samaan vaunuun, joten myös heidän siirtymisensä bussiin käy muutaman metrin kävelyllä laiturin yli. Turha lienee sanoa, että tässä kohdassa laituria on katos.
Bussi ajaa omalle Hki-Vantaan terminaalin tulo-ovelle kentän puolelle niin, että porukka viedään valmiiksi turvatarkastuksen sisäpuolelle. Siinä on oma turvatarkastuspiste, jossa ei ole koskaan muita ja siten turvatarkastukseen kuluva aika on luotettavasti tiedossa. Täältä lentomatkustajat kävelevät suoraan lähtöportilleen ja bussi purkaa matkalaukut pikakäsittelyyn. Se on mahdollista, koska tulevat laukut ja niiden osoitteet ovat olleet tiedossa jo yli tunnin eli siitä, kun ne on junassa luovutettu.
Juju siis on, että jostain Tampereelta voi nousta junaan samaan aikaan kun Espoosta on noustava taksiin ehtiäkseen samalle lennolle. Junan kulkuaika käytetään siihen, mikä taksilla tulijalta menee kentällä jonotteluun.
Toiseen suuntaan homman ratkaisevin haaste on, miten saadan bussi pohjoiseen menevien junien laiturin viereen Tikkurilassa. Se vaatii, että juna ajaa Tikkurilassa itäisimmälle raiteelle, mikä vie ikävästi koko pääradan kapasiteetin siksi aikaa kun 2-raiteelta leikataan kaikkien muiden yli. En ole selvittänyt, onnistuuko.
Mutta palvelun idea on, että Finnavia/lentoyhtiöt huolehtivat lentomatkustajat kentältä suoraan Tikkurilaan asemalle. Vaikka siinä mennään välillä bussilla, se on eri asia kuin hankkiutua tavalliseen tapaan ulos ja alkaa etsiä, missä on sellaisen bussin pysäkki, jolta pääsee Tikkurilaan. Ja mikä on Tikkurila, ja miten sieltä löytyy se laituri, jolta pääsee omaan junaan. Saati, että erikseen pitäisi vielä osata ostaa junaan lippu. Kaiken tämä sijasta kentällä on viitoitus Juniin / To Trains. Laukut ohjautuvat valmiiksi bussin tavaratilaan ja ne luovutetaan vasta junassa ennen määräasemaa.
Tietenkään kaikilta lennoilta ei voi olla tätä mahdollisuutta. Mutta ei se ole mikään ongelma. Ei kaikilla lennoilla pääse edes Helsinkiin. Kyllä firman sihteerit osaavat ostaa matkatoimistoilta lennon Jyväskylään, Tampereelle tai Pieksämäelle ihan yhtä hyvin kuin Helsinkiinkin sen mukaan, kun palvelua on tarjolla.
Näen tosin mielikuvituksessani kokouksen, jossa on paikalla VR-Yhtymän, Finnavian, parin lentoyhtiön jne. edustajat. Siellä keskustellaan kiihkeästi siitä, miksi tällaiset järjestelyt eivät ole mahdollisa. Ja jos syyt meinaavat loppua, niin lisää keksitään vaikka siitä, että joskus voi joku lentorata ehkä toteutua, joten sitä odotellessa 30 vuoden aika on aivan turha parantaa mitään palvelua. Tärkeintä on, että saadaan Kehäradan juniin edes muutama lentomatkustaja, kun kerran sekin rata on tullut tehdyksi.
Antero
---------- Viesti lisätty kello 17:42 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 16:48 ----------
Palveluiden monistaminen taas ei ole puhdas poliittinen päätös kuin julkisten palveluiden osalta.
Minusta on koko lailla poliittinen päätös, koska kysymys on kaavoituksesta. Esikaupunkien palvelut tappavia ja tappaneita kauppakeskuksia ei voi rakentaa kuin asemakaavan niin salliessa. Ja semakaava on poliittinen päätös. Tietenkin naapurikunta voi sotkea kuvion, mutta sekin asia on hoidettavissa maakuntakaavalla – jos halutaan. Kauppakeskusten käytettävyys on myös kiinni kaavoituksesta. Jos kauppakeskuksiin on vaikea päästä motareilta ja kehäteiltä (tai ne ovat liian kaukana), ne eivät menesty ja silloin käytetään lähempänä olevia palveluita. Mutta totta kai on helpompaa päättää kunnan omien palveluiden sijoittamisesta kuin saada yksityinen sektori toimimaan poliittisten tavoitteiden mukaisesti.
Periaatteessa kaupunkiratojen junia voidaan pakata ilman Pisaraa, kuten sanoin. Sen sijaan niitä ei saada pois Pasilan ja Helsingin äärimmäisen ruuhkaiselta väliltä. En väitä Pisaraa täysin välttämättömäksi itsessään. Sen luoma lisäkapasiteetti on osa kokonaisyhtälöä. Merkitsevämpää on minusta toimiva jakelu kantakaupungissa. Se sallii koko junajärjestelmän ja ratoihin sidottujen rahojen ja maa-alan paremman hyödyntämisen. Seudun rataverkko on nyt turhaan vajaakäytössä.
Juuri näistä syistä minusta olisi rehellistä puhua siitä, että Pisara on Helsingin keskustaa tukeva hanke ja halutaan siksi. Eikä selitetä jotain muita perusteluita.
Ei kai sitä liityntäliikennettä niinkään sinänsä kritisoida, vaan huonon toteutuksen lisäksi sitä että tulee vaihtoja joidenka haitta ei kompensoidu hyödylle. Käytännössä pitkillä matkoilla se on hyvä ratkaisu, vaiva harvemmin pysähtyvään härveliin vaihdosta kompensoituu sen nopeudella.
Juuri näin. Nykyisen metron nopeus ei riitä, vaan vaihtamiseen ja liitynnän käyttöön muutenkin menee enemmän aikaa kuin 40 km/h nopeudella voi säästää. Kun ratikalla ja motaribusseilla pääsee 25–30 km/h nopeuteen, liitynnän tulee toimia 60–80 km/h linjanopeudella jotta siitä on hyötyä.
Raitiotiet taas eivät pysty hoitamaan liikennettä määrättömän kauas. Olennaisia vaikeuksia on palvella edes lähisektoria kattavasti joutumatta vaihdollisiin yhteyksiin, joita järjestelmä ei kestä.
Ei tietenkään katurata. Mutta raitiovaunu voi ajaa myös ”motaria”. Sillä konseptillahan Karlsruhessa raitiovaunut palvelevat sadan kilometrin päähän. Metron ratikka pesee siten mennen tullen, kun ei tule liitynnän vaihtoaikahäviötä ja saksalaiseen Regio-junapalveluun verrattunakin ratikka on kilpailukykyinen yllättävän pitkälle. Siksihän duoliikenne Karlsruhessa keksittiin.
Antero