Eli siis joka tapauksessa Helsingissä tullaan käyttämään valtion ratarahaa eikä se tule riittämään kaikkiin hankkeisiin, joten maakuntaedustajan luontainen kysymys on tietenkin että mistä hankkeista olisi hyöytyä hänen maakunnalleen tai yleensä valtakunnallisesti. Voidaan vääntää maailman tappiin siitä että kuinka paljon iloa valtakunnalliselle junaliikenteelle Pisarasta on, mutta kyllä siitä nyt kuitenkin enemmän hyötyä on kuin vaikka Töölön metrosta.
Kyllä Helsinkiin on oikeutettua sijoittaa ratainvestointeja, ei siinä mitään. Mutta se jos puhtaasti alueellista hanketta väitetään valtakunnalliseksi, niin sehän avaa mahdollisuuden siihen, että Helsinki sanoo, että "mitäs me saamme nyt itse kun tuo edellinen investointi (Helsinkiin) ei ollut paikallinen eikä edes alueellinen vaan valtakunnallinen?". Että siis Helsinkiin sijoitettavia investointeja balansoitaisiin toisilla Helsinkiin sijoitettavilla investoinneilla, jotka vaan kuuluvat eri kategoriaan akselilla valtakunnallinen / alueellinen / paikallinen.
Mutta tästähän viimeisessä kommentissani ei ollut kyse. Kyse oli lähinnä siitä, että maakuntajohtajien valtaosin positiivinen näkemys perustunee siihen tietoon, joka on heille tarjottu, eli käytännössä "pisara = hyvä kaukojunille, kannatatko tätä?". Lisäksi mukana voi olla hieman poliitista realismia, että joku laskeskelee että tätä vastaan on sitten kiva neuvotella omista suurhankkeista.
Itse vaan en oikein pysty hyväksymään sitä, että pisaraa myydään puhtaasti hyödyillä kaukoliikenteelle. Siihen nähden hyödyt nimenomaan kaukoliikenteelle ovat liian pienet ja hintalappu liian suolainen. Jos oltaisiin rehellisiä ja selitettäisiin että se auttaa lähiliikennettä Helsingissä, olisin valmis hyväksymään sen paljon helpommin. Se ei ole primääri kriteeri, että investointi tapahtuu Helsingissä (tai jossain muualla), vaan se, että sen tarkoitusperistä ollaan rehellisiä, koska silloin voidaan keskustella kuinka hyvin tavoitteet saavutetaan ehdotetulla hankkeella.
Jos todelliset hyödyt kohdistuvat yhteen suuntaan ja sitten selitetään jostain tarkoituksenmukaisuussyystä että ne kohdistuvatkin johonkin muuhun suuntaan, niin siitä seuraa sellainen kuurupiilo, ettei kukaan enää kohta tiedä mikä on totta ja mikä valetta. Ja samalla menee luottamus koko järjestelmään ja sen rehellisyyteen.
Kuten itse asiassa on jo vähän mennyt... Tuntuu siltä, että koko infrahankkeiden priorisointijärjestelmä Suomessa toimii siten, että poliitikoilla ja virkamiehillä on ihan oma spesiaali aluekehittämisen sanasto, jossa sanoilla on eri merkitys kuin arkielämässä. Sanat valitaan siten, että niillä valmiiksi ohjataan sitä mitä johtopäätöstä niillä tavoitellaan, ei suinkaan sen mukaan että ne kuvaisivat millään tasolla objektiivisesti todellisuutta. Todellisuus on itse asiassa irrelevantti sivuseikka, josta on lähinnä haittaa päätöksenteolle. Ja sitten näistä sanoista punotaan yhdessä sellainen libretto, että kun se lauletaan kuorossa korkealta ja kovaa isolla näyttämöllä niin kaikki menee tasan käsikirjoituksen mukaan ja aplodit vaan seuraavat perässä. Minkä jälkeen asioita tarkemmin tuntematon yleisö -- jälleen hitusen köyhempänä mutta päällisin puolin tyytyväisenä -- poistuu kotiin nautittuaan enemmän sirkushuveista kuin leivästä.
