Pohjoinen metrolinja vs. Pisara

Vs: Töölön metro

Mitä eroa on "avaamisella kilpailulle" ja "kilpailuttamisella"? Jos tarkoitat avointa kilpailua kaupunkiradoilla, en kannata. YTV:n tilaama liikenne takaa riittävän ja halutun palvelutason.

Tässä tapauksessa ero oli tämä:

"Henkilöliikenteen kilpailuun rautateillä varaudutaan yhteisölainsäädännön edellyttämällä tavalla ja aikataululla. Selvitetään mahdollisuudet kilpailuttaa rautateiden henkilöliikennettä erityisesti pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueella."

Eli kilpailun avaaminen (juridisesti) saati tarjouskilpailun (oikeustoimi) pitäminen eivät ole vielä satavarmoja, mutta niitä kohti ollaan menossa.
 
Viimeksi muokattu:
Sebastinilta menee tunnelit ja maan-alainen linjasto sekaisin.

Tunnelit nopeuttaa liikennettä jos raidekulkuneuvo pystyy ajamaan niissä nopeammin kuin pinnalla, eli keskikaupungissa useimmissa tapauksissa. Jos vaihtoehto on ajaa vaikka motarin viertä niin tunneli saattaa olla jopa hitaampi, koska tunnelin koko rajoittaa nopeutta. Haittana tässä on tunneleiden hinta.

Maan-alainen linjasto nopeuttaa matkaa jos ja vain jos säästetty aika on suurempi kuin tunneliasemalle ja sieltä pois liikkumiseen kuluva aika. Eli haittana tässä on tunnelien ja asemien hinta sekä pidempi matka pysäkille.

Se kannattaako jompi kumpi vaihtoehto on tapauskohtaista, mutta se ei ole mielipidekysymys vaan ihan raakaa laskentaa.

Ratikka vaatii myös liityntäliikennettä. Taloudellisesti ja nopeiden matka-aikojen puitteissa ei ole mahdollista rakentaa esikaupunkeihin sellaista raitiojärjestelmää, jossa liityntäbussit tulisivat tarpeettomiksi. Esikaupunkiliikenteen tarkoituksena on liikuttaa ihmisiä toisiin kaupunginosiin. 1-2 asemaa asutuskeskuksessa on riittävä. Ratikka ei voi kiemurrella pitkin ja poikin asutuskeskuksien kadunkulmia siinä vaiheessa, kun jo pitäisi ampaista etelään, pohjoiseen, itään tai länteen.

Jos vaihtoehdot on 400 - 800 metrin välein pysähtyvä ratikka ja 1500 metrin välein pysähtyvä metro, niin niistä ei kumpikaan oikein pärjää busseille pitemmällä esikaupungeissa. Otetaan esimerkiksi Jakomäki ja h77.

H77 pysähtyy tiheästi Jakomäessä josta matkustajat nousevat kyytiin, eli pysäkit ovat lähellä kotiovea. Sitten h77 siirtyy nopeasti yhdellä pysähdyksellä moottoritietä kantakaupunkiin. Matkustajat jäävät pois eri puolilla kantakaupunkia, eli siellä taas tiheät pysähdykset lyhentävät kävelymatkoja. Vuoroväli on alle kymmenen minuuttia ruuhkassa, kokonaismatka-ajat ovat siinä puolen tunnin molemmin puolin. Raide-ihmisiltä tuppaa ylipäänsä unohtumaan että bussiliikenne on monin paikoin erittäin toimivaa.

Ja noihin matka-aikoihin ei kumpikaan yllä mainittu raidevaihtoehto pysty. Ratikka siksi että tiheät pysähdykset Jakomäki - Arabia välillä pidentävät matka-aikaa, metro siksi että asemia on kummassakin päässä niin harvassa. Jos busseista halutaan eroon, ja mielestäni tulee pyrkiä, raideliikenteen tulee pystyä toteuttamaan tämä keräilyalue - siirtymä - jakelualue malli. Lähijunaliikenteessä tähän päästään keräilyalueen osalta, metrollakin päästäisiin jos ei tarvitsisi pysähtyä joka ikisellä asemalla, ratikalle voi periaatteessa toteuttaa kummankin pään jos saadaan nopeat ohitusraiteet esim. motareiden varteen.

Toki käytännössä joudutaan tasapainoilemaan vuorovälin, matkustajamäärien ja nopeuden välillä. Mutta tämän pitäisi olla tietoinen ja perusteltu tapauskohtainen valinta, ei unisex-malli johon nykymetro pakottaa.
 
Miten olisi tällainen laajennettu Pisara-vaihtoehto:

Pääradan suunnasta tultaessa rata kaartuisi vasemmalle tunneliin:
- Käpylän uusi asema olisi tunnelissa (n. Käpyläntien ja Koskelantien risteyksessä).
- Rata kaartuisi Itä-Pasilan alta
- Pasilassa asema olisi poikittain nykyisen aseman alla, suunnitellun metroaseman kohdalla
- Rata jatkuu Meilahteen, jossa asema olisi metroasemalle kaavaillulla paikalla.
- Seuraava asema olisi Ooppera, nykyisen Pisara-suunnitelman mukaisesti.
- Kamppi, asema olisi suunnitellun metroaseman paikalla.
- Keskustan asema olisi vähän suunnitellusta Pisara-aseman paikkasta kaakkoon.
- Hakaniemen asema olisi sille suunnitellulla paikalla.
- Aleksiskiven- ja Sturenkadun risteykseen tulisi uusi Alppilan asema
- Rata nousisi maan pinnalle ennen Ratapihatien siltaa ja kulkisi nykyisen satamaradan reittiä alaratapihalle.
- Länsisuunnan kaupunkirata-asema olisi alaratapihalla, laiturit nykyisen aseman suuntaisesti.

- Alppilan aseman ja Pasilan "poikittaisasema" voidaan yhdistää tunnelilla, jolloin keskustan alueella voi ajaa rangaslinjaa.

Edut:
- Tämä laajennettu Pisara olisi varmaan edullisempi kuin Töölön metro ja suppea Pisara yhdessä.
- Kaupunkirataliikenne on erotettu kokonaan muusta junaliikenteestä.
- Kaupunkiradan junilta parempi "jakelu" koko Helsingin niemelle.
- Pasilan nykyisellä asemalla saadaan lisää laitureita kaukoliikenteen ja pitkänmatkan lähiliikenteen käyttöön.
- Töölön ja Kallion "asuntoalueilta" on paremmat yhteydet Espoon ja Vantaan työpaikka-alueille.
- Vaikka junamatkan kesto Helsingin keskustaan kasvaisi useampien asemien johdosta, sitä kompensoisi lyhyempi kävelymatka perillä.

Nykyisessä suunnitelmassa tunneliasemia oli: Pisara 3 kpl, Töölön metro (välillä Espa-Käpylä) 7 kpl
Tässä vaihtoehdossa tunneliasemia on 8 kpl. Juna-asemat on tosin metroasemia pidempiä, joten myös kalliinpia.


Laajennttu Pisara mahdollistaisi raideliikenteen jatkokehityksen:
1) Lentokenttäyhteys
- Isompi Pisara-lenkki antaa tilaa lentokenttäyhteydelle Helsinki-Käpylä välille.
- Pääradan kaukoliikenne voi käyttää Helsinki-Käpylä välillä kahta itäisintä raidetta.
- Nykyiset kaukoliikenneraiteet Helsinki-Käpylä välillä varataan lehtokenttäyhteydelle.
- Lehtokenttäyhteys erkanee pääradalta Tuusulantien suuntaan.
- Helsingissä lentokentän suunta käyttäisi keskimmäisiä lähinnä asemaan olevia laitureita.
- Osa kaukojunista ja pitkänmatkan lähijunista kulkisi siis lentokentän kautta ja osa nykyistä päärataa.

2) Pikaraitiotie Pakilan suuntaan
- Kaksi läntisintä junaraidetta Helsingistä Nordenskiöldinkadulle saakka korvataan raitiotieradoilla.
- Nordenskiöldinkadun kohdalta raitiotie kääntyy alaratapihalle.
- Käyttämällä hyväksi vanhoja ratapiha-alueita Ilmalassa ja Pasilassa, läntisiä kaupunkiraiteita sekä satamarataa saataisiin muulta liikenteeltä erotettua pikaraitiotietä Metsäläntieltä Kiasmalle ja Porkkalankadulle.
- Pikaraitiotieosuudella pysäkit ovat metroasemamaisia "asemia": hissit laiturille, liput ostettava ennen laiturille menoa.
- Pikaraitiotieosuudella olisi 8 "asemaa".
- Radan eteläosassa raitiovaunut voisivat siirtyä katuverkkoon joko Kiasman kulmalta Mannerheimintielle Erottajan suuntaan tai Ruoholahdessa. Linjat voisivat olla vaikka Jätkäsaari-Kiasma-Maunula-Paloheinä ja Erottaja-Kiasma-Maunula-Patola.


Tässä selitys kuvana, jos kuvan lisäys vaan onnistuu:
 

Liitetiedostot

  • pisara.jpg
    pisara.jpg
    96.5 KB · Lukukerrat: 820
Miten olisi tällainen laajennettu Pisara-vaihtoehto:
Hieno on, se mikä tässä viehättää on sellainen kokonaisvaltainen ajattelu jossa yhdistetään metrolaajennus, Pisara ja lentokenttärata. Eikä niin, että tämä on meidän hanke, ja sitä katsotaan kaikesta muusta erillään. Vähän kritiikkiäkin:

Voisiko sen Käpylän mutkaan jättää väliin? Se nostaa tämän kustannuksia rajusti, ja Käpylän liikennemäärät hoituisi mielestäni (pika)ratikallakin. Eli jos mentäisiinkin Käpylästä vaikka maalikennekeskuksen kautta Pasilan ratapihalle, onnistuuko raideteknisesti?
 
RHK:n tarkoituksena ei ole käyttää useita miljardeja Helsingin niemellä tunneleissa mutkittelemiseen laajemmin kuin suunniteltu edullinen 7,5km tunnelilenkki.

On merkillistä, että RHK saisi vapaasti rakentaa ratojaan, mutta HKL:n metroa ei haluttaisi mihinkään. RHK:n ja VR:n liiketoiminnallinen idea ei ole raiteittaa pääkaupunkiseutua joukkoliikennettä varten, vaan valtakunnallisiin ratoihin perustuva liikenne ja oheen mahtuva paikallisliikenne.

Nykyisellä Pisara suunnitelmalla kantakaupungin saavutettavuus kasvaa huomattavasti ja riittävästi. Nykyisellä Pisaralla matka-ajat ovat samoja ja nopeampia kuin nykyisellä radalla. Pisara integroituu metroon erittäin tehokkaasti.

RHK ei ole vastuussa pääkaupunkiseudun raidejoukkoliikenteen kehittämisestä. Tätä tehtävää hoitaa entinen ja nykyinen ja tuleva metrotoimisto. YTV yhdistyy HKL:n pääkonttoriin eli metrotoimistoon.
 
Sekä RHK:n että YTV/HKL:n toimintaan tulee rahoitusta samoilta veronmaksajilta. Petron ehdotuksessa samalla rahalla ja radalla tuotettaisiin sekä alueen sisäisen että vähän kauemmaksi ulottuvan liikenteen palvelua.

Meille liikenteen sekakäyttäjille (metro-, lähi-, ja raitiojuna, bussi sekä henkilöautokin kelpaa tilanteen mukaan, samoin pyöräily ja jalankulku) ei oleellista ole se, onko kyseessä RHK:n, kaupungin, tiehallinnon tai vaikkapa jonkin liikennöitsijän yksityinen väylä, kunhan kokonaisuus toimii.

Olisiko sebastinin mahdollista hyväksyä sellainen "Petropisara", jonka nimi olisi Metropisara? Helpottaisiko vielä enemmän, jos kaikki nykyiset lähijunat kulkisivat sivukiskovirroituksella käyttäen samaa kalustoa kuin HKL:n metro?

Kuvitellaanpa, että koko pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän nimi olisikin Metro. Ehkä silloin useampi pystyisi hahmottamaan kaupunkiliikenteen ja -rakenteen kokonaisuutta eikä pitäisi yhtä ainoata välinettä eikä yhtä ainoata reittiä kaiken liikennetarpeen tyydyttäjänä.

Ihan vain täsmennyksenä muutama juttu.

RHK:n tehtävä ei tietääkseni ole harjoittaa liiketoimintaa, vaan huolehtia rataverkosta. Helsingin alueella tarvitaan myös muualta kaupunkiin tulevia palvelemaan hieman enemmän raiteita kuin jossain pikkukunnassa. Pitäisikö muuallakin Suomessa rakentaa kunnan rajalta kunnan rahoittama erillinen metrorata syöttämään matkalaiset keskusasemalle? Jossain pikkukaupungissa tuo keskusasema on se ainoa rautatieliikennepaikka, mutta isossa kaupungissa matkat suuntautuvat laajemmalle kaupunkialueelle ja keskusasemakin hajautuu sen mukaan useammaksi liikennepaikaksi.

Mietitäänpä joidenkin ihannoimaa pisaran ja Töölön metron päällekkäisyyttä tällaisesta näkökulmasta: Pitäisikö kaupungin vaatia, että ulkopuolelta tuleville jokin valtion jalankulkuväylähallintokeskus rakentaa erilliset jalankulkuväylät? Ja että kaupungin rahoittamat jalkakäytävät ovat vain paikallisia kulkijoita varten?

VR ei ennen yhtiöittämistäkään pitkiin aikoihin huolehtinut paikallisliikenteestä kaukoliikenteen välissä (hyvä, että edes joistakin syöttöyhteyksistä), vaan pääkaupunkiseudun lähiliikenne ja muun maan liikenne ovat toimineet ihan eri strategioilla. Helsingin kaupungin metrotoimisto oli aikoinaan tuon metroksi nimetyn kaupunkirautatien rakennuttajayksikkö. HKL oli ja on ihan eri laitos.
 
Minusta tämä ei ole mitenkään hullumpi ajatus. Onko muuten kellään käsitystä siitä, mikä vuorotiheys tällä laajennetulla pisaralla olisi? Kuinka usein lähijunia tulee Helsinkiin ruuhka-aikaan? Mietin vain tuota rengaslinjaa, riittääkö tunnelin kapasiteetti siihen(kin)?

Ainoa asia, joka minua hieman kiusaa, on se, että reitti noudattaa Kluuvin alueella niin tarkasti tätä nykyistä metrolinjausta - tämä harmittaa minua pisarasuunnitelmassakin. Tämän seurauksena kantakaupungin palvelutaso paranisi vain vähän. Toinen asia on, että vaihtaminen metrosta Pisaraan ja päinvastoin olisi jouhevaa vain Kampissa ja kenties Hakaniemessä, muttei näköjään Rautatientorilla. Voisikin miettiä, tarvitaanko Kampin asemaa ensinkään; Pisarasta voisi vaihtaa metroon hyvin Rautatientorillakin, mistä olisi muutakin etua (bussi- ja junayhteydet). Tällöin Hakaniemen sijaan pisara voisi pysähtyä esimerkiksi Hanasaaren kupeessa, jolloin se täydentäisi nykyistä verkkoa hieman paremmin.

Erityisesti lämpenen asialle, jos rengaslinja ajaa ympyrän sijaan kahdeksikkoa, jossa kahdeksikon keskipiste on Rautatientorilla ja alhaisin reuna jossain Punavuoren ja Ullanlinnan rajamailla. Itsekkäistä syistä tietenkin.
 
Minusta tämä ei ole mitenkään hullumpi ajatus. Onko muuten kellään käsitystä siitä, mikä vuorotiheys tällä laajennetulla pisaralla olisi? Kuinka usein lähijunia tulee Helsinkiin ruuhka-aikaan? Mietin vain tuota rengaslinjaa, riittääkö tunnelin kapasiteetti siihen(kin)?

Automaattiajolla vain asemien toiminta rajoittaa tunnelin junatiheyttä. Minimivuoroväli lienee käytännössä jotain 60-80s välillä.

Joten jos halutaan, automaattiajolla samaan tunneliin saadaan yli kaksi kertaa nykyistä metro- tai lähijunakäytäntöä enemmän yksiköitä.

Toki nykyäänkin kuljettajaohjauksella päästään maailman tiheimmin liikennöidyissä metroissa opastinjärjestelmällä 80-90s vuoroväliin, mutta automaattiajo tekee tiheän vuorovälin käytöstä paljon mukavampaa, kun junan tarvitsee vain hyvin harvoin pysähtyä tunneliin tai ennen asemaa kun nopeutta jatkuvasti säätämällä voidaan junat pitää liikkeessä sopivan etäisyyden päässä toisistaan.
 
Viimeksi muokattu:
Automaattiajolla vain asemien toiminta rajoittaa tunnelin junatiheyttä. Minimivuoroväli lienee käytännössä jotain 60-80s välillä.
Jos nyt korjaan jälleen.

Kun siellä tunnelissa ei haluttane ajaa enintään 30-40 km/h huippunopeutta, 90 sekuntia lyhyempään vuoroväliin ei päästä. Koska vuorovälin määräävät:
  • Seisonta-aika pysäkillä
  • Hidastukseen kuluva aika
  • Junien välinen turva-aika
Kuten huomataan, vuoroväliin ei vaikuta junan ohjaustapa, eli kuljettaja vai ilman, joten se ei vuoroväliä lyhennä. Kokemuksen mukaan ainoastaan pidentää, koska kuljettajattomuus, junaemännättömyys tai junanlähettäjättömyys johtavat väistämättä ihmisen valvomaa pidempään seistona-aikaan.

Ja tämähän merkitsee sitä, että jos radan tekninen vuoroväli voi olla 90 sek eli 1,5 min, radalle voi lisätä haaralta tulevan junavuron vain, jos rataa ennen lisäystä käytetään 3 min vuorovälillä. Jos käytössä on alle 3 min, esim 2,5 min, haaralta ei voi enää väliin tulla. Tällöin edeltävää liikennettä on harvennettava. Mutta jos tarjottu kapasiteetti on jo käytössä, vuoroväliä ei voi harventaa ja siten saada haaralta tulevaa junaa mukaan.

Eli ei kannata haaveilla järjestelyistä, joita ei voi toteuttaa.

Antero
 
Tällä hetkellä metron ja lähijunan vuoroväli on 3-4 minuuttia. Pisaratunnelissa automaattiajo 80 km/h huippunopeudella 90s vuorovälillä tuo lisää ratakapasiteettia nykykäytäntöön verrattuna 100 %.

Vaikka minun käsitykseni mukaan automaattiajolla lienee mahdollista päästä hiukan 90 sekunnin vuorovälin allekin kun junien nopeus ja etäisyys säätyy lennossa ja opastinjärjestelmän jäykkyydet katoavat. Nykyjärjestelmien mukaista kiinteää turvaetäisyyttä ei enää tarvita, vaan turvaetäisyys riippuu junien nopeuksista ja pysähtymismatkoista kullakin hetkellä.

Kahdenkin junan pysäyttäminenkään samaan aikaan samalle asemalle raitiovaunupysäkkityyliin, jos kyse on suht koht lyhyistä yksiköistä eivätkä matkustajat joudu liikkumaan liian pitkiä matkoja pitäisi automaattiajolla onnistua. Ja jos junat ovat sopivaa kalustoa, on mahdollista, että yksiköitä voidaan liittää ja irrottaa toisistaan tarpeen mukaan hyvin nopeasti.

Kun otetaan käyttöön uudempaa tekniikkaa, kalleista tunneleista ja erillisradoista saadaan paljon nykyistä enemmän kapasiteettia irti nopeuden tipahtamatta liikaa.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä vuorovälit saadaan rukattua sellaisiksi, että Helsingin niemellä kiitää pisarat, ympyrämetrot ja uudet metrolinjat, sulavasti ja joustavasti.
 
Minusta tämä ei ole mitenkään hullumpi ajatus. Onko muuten kellään käsitystä siitä, mikä vuorotiheys tällä laajennetulla pisaralla olisi? Kuinka usein lähijunia tulee Helsinkiin ruuhka-aikaan? Mietin vain tuota rengaslinjaa, riittääkö tunnelin kapasiteetti siihen(kin)?
Olisikohan noita joku 20 suuntaansa ruuhka-aikaan jos kaikki lähijunat kiertävät tuon lenkin? Rautatieaseman aikataulut löytyy http://www.vr.fi/heo/lahi/asemakohtaiset_2008-08/Hki_080810.pdf

Ainoa asia, joka minua hieman kiusaa, on se, että reitti noudattaa Kluuvin alueella niin tarkasti tätä nykyistä metrolinjausta - tämä harmittaa minua pisarasuunnitelmassakin. Tämän seurauksena kantakaupungin palvelutaso paranisi vain vähän.
Sitten pitänet tästä Anteron pohdinnasta: http://jlf.fi/f20/2159-pohjoinen-metrolinja-vs-pisara/index8.html#post41979
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Tällä hetkellä metron ja lähijunan vuoroväli on 3-4 minuuttia. Pisaratunnelissa automaattiajo 80 km/h huippunopeudella 90s vuorovälillä tuo lisää ratakapasiteettia nykykäytäntöön verrattuna 100 %.
Paikallisjunaliikenteen vuoroväli määräytyy sen mukaan, mikä on pisin yksittäinen suojastusväli junan reitillä. Vuorovälihän on pääteasemien välillä aina sama, siihen ei vaikuta se, onko jossain teknisesti mahdollista olla lyhyempi vuoroväli.

Tällä hetkellä varsinainen tulppa taitaa olla Linnunlaulun ja Kaisaniemen välillä. Kun junat risteilevät vaihteissa raiteilta toisille, ne varaavat hetkeksi yhden raiteen sijasta kaksi raidetta. Lisäksi vaihteiden kääntämiseen ja kulkuteiden varmistamiseen menee aikansa. Kyse ei ole siis suojastustekniikasta vaan liikennöintikäytännöstä.

Vaikka minun käsitykseni mukaan automaattiajolla lienee mahdollista päästä hiukan 90 sekunnin vuorovälin allekin kun junien nopeus ja etäisyys säätyy lennossa ja opastinjärjestelmän jäykkyydet katoavat. Nykyjärjestelmien mukaista kiinteää turvaetäisyyttä ei enää tarvita, vaan turvaetäisyys riippuu junien nopeuksista ja pysähtymismatkoista kullakin hetkellä.
Kuten varmaan huomaat, viestissäni oli vain 3 vuoroväliin vaikuttavaa asiaa. Suojastustekniikalla voidaan rajoittaa vuoroväliä, mutta ei lyhentää.

Turvaetäisyyteen ei voi vaikuttaa sillä, onko junaohjaus automaattinen vai ei, usko nyt jo. Se, mitä kuvailit, on jatkuva kulunvalvonta. Se ei ole sama asia kuin kuljettajaton (automaattinen) ajo.

Raitioliikennettä ajetaan jatkuvalla kulunvalvonnalla, jonka hoitavat kuljettajat arvioimalla etäisyyden edellä kulkevaan vaunuun näköhavainnolla. He sovittavat nopeuden havaitun etäisyyden mukaan. Tunnelissa ei voi ajaa näköhavainnolla, eikä avoradallakaan, kun nopeus on kyllin suuri. Koska näkemäetäisyys ei riitä junien välisen etäisyyden havaitsemiseen ja nopeuden sovittamiseen sen mukaan.

Turvaetäisyyden määräävät huippunopeus ja hidastuvuus, ei mikään muu. Jos ajetaan 80 km/h, etäisyyden on oltava matka, jolla juna pysähtyy. Jos ajetaan 40 km/h, etäisyys voi tietenkin olla lyhyempi, koska jarrutukseen kuluva aikakin on lyhyempi. Mutta kun vuorovälin on oltava koko reitillä sama, hitaampi ajo jossain kohtaa ei lyhennä linjan vuoroväliä, vaikka jarrutusetäisyys sallisikin.

Kahdenkin junan pysäyttäminenkään samaan aikaan samalle asemalle raitiovaunupysäkkityyliin, jos kyse on suht koht lyhyistä yksiköistä eivätkä matkustajat joudu liikkumaan liian pitkiä matkoja pitäisi automaattiajolla onnistua.
Ei tässä automaattiajolla mitään merkitystä ole, vaan kulunvalvontatekniikalla. Jatkuvalla kulunvalvonnalla tällainen on mahdollista, koska sen ansiosta se on mahdollista raitiovaunuillakin.

Mutta tehdään tätä ilman jatkuvaa kulunvalvontaakin silloin, kun junia kytketään yhteen. Yhteenkytkentä tehdään silloin näköhavainnon perusteella.

Kun otetaan käyttöön uudempaa tekniikkaa, kalleista tunneleista ja erillisradoista saadaan paljon nykyistä enemmän kapasiteettia irti nopeuden tipahtamatta liikaa.
Juuri tästä syystä nykyään tehdään jatkuvia kulunvalvontoja. Mutta fysiikan lakeja niillä ei kumota. Ei myöskään kuljettajattomalla ajolla.

Antero
 
Takaisin
Ylös