Raide-Jokeri

Mielenkiintoista, tuo oli täysin uusi tieto koska en juuri liiku nykyisin öisin. Oletan, että valoja pidettisiin öisinkin päällä linjalla, muuten raitiotieliikenne hidastuu kun ei voida ajaa "täysiä" liittymän läpi

Ja ainakin kantakaupungin raitioteillä ajetaan täysiä liittymän läpi silloin kun liikennevalot ei ole käytössä. Eli parhaimillaan joku neljä viidesosaa liikennevaloista on sellaisia, että niissä on "täydellinen etuus" ja pysäkeistäkin ehkä joku puolet ohitetaan pysähtymättä.
 
Joskus ajetaan täysillä läpi, vaikka valot ovatkin käytössä:

https://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/a/284bcb52-3157-4650-a3e3-fe9b5299ad01

Tästä tuli mieleen liikennevalosuunnittelu täällä päin. Vaihdealueilla on 10km/h nopeusrajoitus kantakaupungin verkostossa. Monet valot, etenkin ns. lisävalot eli valokierron ylimääräinen valotai erikseen tilattava valokierrosta poikkeava valo on raitiovaunulle monesti todella lyhyt. Nuoli ehtii palaa 5 sekunttia, jonka jälkeen muutaman sekunnin turvavälillä lyö jo autoille tai jalankulkijoille vihreät. Kun otetaan huomioon joku isohko risteys (josta siis risteäviä/haarautuvia raiteita) niin ei tuolla 10km/h nopeusrajoituksella kerkeä millään risteyksen yli ennen kuin muille vaihtuukin vihreät. Tämä myös näkyy matkustajille ja muille tienkäyttäjille siltä että ratikka ajoi päin S-ää (punaista). En nyt muista onko tässä risteyksessä kyseistä ylimääräistä etuus valoa ja millä turva-ajoilla.
 
Viimeksi muokattu:
Tästä tuli mieleen liikennevalosuunnittelu täällä päin. Vaihdealueilla on 10km/h nopeusrajoitus kantakaupungin verkostossa. Monet valot, etenkin ns. lisävalot eli valokierron ylimääräinen valotai erikseen tilattava valokierrosta poikkeava valo on raitiovaunulle monesti todella lyhyt. Nuoli ehtii palaa 5 sekunttia, jonka jälkeen muutaman sekunnin turvavälillä lyö jo autoille tai jalankulkijoille vihreät. Kun otetaan huomioon joku isohko risteys (josta siis risteäviä/haarautuvia raiteita) niin ei tuolla 10km/h nopeusrajoituksella kerkeä millään risteyksen yli ennen kuin muille vaihtuukin vihreät. Tämä myös näkyy matkustajille ja muille tienkäyttäjille siltä että ratikka ajoi päin S-ää (punaista). En nyt muista onko tässä risteyksessä kyseistä ylimääräistä etuus valoa ja millä turva-ajoilla.

Juuri viikko sitten ajoin keskustasta autolla ratikan rinnalla ja ratikka sai lyhyen nuolen pohjoiseen Koskelantien yli kun ajoneuvoille paloi punaiset kokoajan.

Jos nuolella ajetaan, ei ole mahdollista millään normaalilla ajolla, että vihreällä lähtevä auto, edes teoreettisesti nopeusrajoituksen mukaisella ajolla olisi törmäämisvaarassa raitiovaunun kanssa. Jos näin olisi, ei liikennevalosuunnittelua ole tehty huolellisesti ohjeiden mukaan, tämän riskin voi Helsingin tarkan linjan mukaisesti pois sulkea.

Liikennevalosuunnittelua ohjaa liikennevalojensuunnittelu ohje (LIVASU), kannattaa vilkaista läpi, jos sitä ei tunne. Suoja-ajat pitää olla laskettu ja niitä yleensä pyöristetään vielä pitempään suuntaan sekunnin tai pari.

Hyvä on huomioida myös se, että viivalla/keltaisella ajo vastaa vaihtumisaikojen mielessä päin S-valoa tai punaista päin ajoa (tällöinhän on vauhtia niin paljon ettei pystytä enää pysähtymään). Päättyvän nuolen/vihreän ajoneuvon poistumisnopeus risteyksestä mitoitetaan tyypillisesti selvästi nopeusrajoitusta alemmaksi (aiemmin mainitsemastani ohjeesta löytyy tarkemmin). Vihreäksi vaihtuvan nopeus taas tyypillisesti mitoitetaan pahimman skenaarion mukaisesti eli heti vihreän hetkellä nopeutta on nopeusrajoituksen verran.

Näille lasketaan törmäämis- eli konfliktipiste ja lasketaan aika jolloin törmäämisvaaraa ei ole. Puhutaan hyvin vakavasta virheestä työssä jos kyseinen törmäämisvaara on mahdollista syntyä ilman ruuhkatilannetta.
 
Juuri viikko sitten ajoin keskustasta autolla ratikan rinnalla ja ratikka sai lyhyen nuolen pohjoiseen Koskelantien yli kun ajoneuvoille paloi punaiset kokoajan.

Koskelantien valoista ei ole kokemusta hirveästi, mutta siitä nyt pääsee teoriassa lyhyelläkin valolla ylitse, kun voi painaa menemään niin kovaa kuin vaunu vain kulkee. Mutta esimerkiksi Sturenkadulta vasemmalle Hämeentielle (maalle päin) nuoli palaa todella lyhyen aikaa ja ennen kuin perä on ylitse nopeusrajoituksen 10km/h mukaisesti, on jo Hämeentien suuntaisesti autoilla vihreät valot. Samaten Sturenkatua pitkin Aleksis kiven katua ylittäessä kaupungista maalle päin valo palaa vain muutaman sekunnin, jonka jälkeen autoilijoille onkin jo vihreät. Jälleen iso risteysalue sekä 10km/h nopeusrajoitus. Runeberginkadulta vasemmalle Mannerheimintielle ylimääräinen nuolivalo, ennen kuin perä on kokonaan yli on jalankulkijoilla jo vihreät, jota eivät onneksi huomaa ratikan takaanta. Ongelmana on juurikin nuo erikseen ns. tilattavat valot, ei niinkään normaalin valokierron mukaiset sekä siihen lisättynä vaihdenopeus. Näyttäisi siltä ettei kaikkia ole suunniteltu siihen, että raitiovaunu noudattaa sitä 10km/h vaihdenopeutta. Yleistähän on että kuljettajat ajaa kovempaa kuin sen 10km/h. Kantakaupungin alueella on useita valoja, jotka raitiovaunu saa vain tilauksesta, joissa tämä nimenomaan korostuu.
 
Viimeksi muokattu:
Koskelantien valoista ei ole kokemusta hirveästi, mutta siitä nyt pääsee teoriassa lyhyelläkin valolla ylitse, kun voi painaa menemään niin kovaa kuin vaunu vain kulkee. Mutta esimerkiksi Sturenkadulta vasemmalle Hämeentielle (maalle päin) nuoli palaa todella lyhyen aikaa ja ennen kuin perä on ylitse nopeusrajoituksen 10km/h mukaisesti, on jo Hämeentien suuntaisesti autoilla vihreät valot. Samaten Sturenkatua pitkin Aleksis kiven katua ylittäessä kaupungista maalle päin valo palaa vain muutaman sekunnin, jonka jälkeen autoilijoille onkin jo vihreät. Jälleen iso risteysalue sekä 10km/h nopeusrajoitus. Runeberginkadulta vasemmalle Mannerheimintielle ylimääräinen nuolivalo, ennen kuin perä on kokonaan yli on jalankulkijoilla jo vihreät, jota eivät onneksi huomaa ratikan takaanta. Ongelmana on juurikin nuo erikseen ns. tilattavat valot, ei niinkään normaalin valokierron mukaiset sekä siihen lisättynä vaihdenopeus. Näyttäisi siltä ettei kaikkia ole suunniteltu siihen, että raitiovaunu noudattaa sitä 10km/h vaihdenopeutta. Yleistähän on että kuljettajat ajaa kovempaa kuin sen 10km/h. Kantakaupungin alueella on useita valoja, jotka raitiovaunu saa vain tilauksesta, joissa tämä nimenomaan korostuu.

Olet oikeassa siinä, että (rivien välistä) kuljettajan ei pitäisi ajaa ylinopeutta vaihteen yli valojen takia. Eihän noin valojen pitäisi toimia. Perusperiaate kuitenkin on, että kun nokka on risteyksessä tai yli sen niin perässä voi tulla vaikka miten pitkä vekotin (omaa tulkintaa: eihän päälle ajo-oikeuttakaan koskaan ole eikä kukaan järkevä seinää päin aja)
 
Mitäs ajattelette sellaisesta, että kun liikenne huomena alkaa, niin tämä 117-sivuinen 16 vuotta täyttänyt ketju menisi lukkoon ja tuonne Raitiovanut-osioon tulisi sitten uusi ketju otsikolla Raitiolinja 15 tai Pikaraitiolinja 15?

Raide-Jokeriahan ei enää huomisesta alkaen noin periaatteessa ole, ja projekti eli kehittämishankekin on sikäli loppu, että kaikki on nyt valmista ja arki alkaa.
 
Eiköhän keskustelu siirry itsestään uusiin ketjuihin ajan kanssa. Joksikin aikaa tähänkin ketjuun varmaan riittää ihan relevanttiakin keskustelua, kun nähdään miten hankkeen ratkaisut toimivat tosielämässä, mutta oletettavasti tämä ketju hiljenee myöhemmin. Ja Raide-Jokeri-allianssikin jatkaa takuuajan :)
 
Raide-Jokeriahan ei enää huomisesta alkaen noin periaatteessa ole, ja projekti eli kehittämishankekin on sikäli loppu, että kaikki on nyt valmista ja arki alkaa.

Raide-Jokerihan on ja pysyy, ihan kuin Kaisaniemen ja Otaniemen metroasematkin ja Tarvontie. Mutta mielenkiintoista on nähdä, kuinka laajassa käytössä kun puhutaan ihmisten vapaasta sananvaihdosta.
 
Raide-Jokerihan on ja pysyy, ihan kuin Kaisaniemen ja Otaniemen metroasematkin ja Tarvontie. Mutta mielenkiintoista on nähdä, kuinka laajassa käytössä kun puhutaan ihmisten vapaasta sananvaihdosta.

No näinhän se on. Jorvaksentietä ja Pohjois-Munkkiniemeä ei silti enää kuule. Pikku hiljaa nuo muuttuvat kuitenkin.

Selvittelin tässä itselleni vähän noita lippuasioita huomiselle, kun en sovelluksia omista, vaan pitää matkakortilla matkustaa. Jokeri on kokonaisuudessaan B-vyöhykkeellä, joten fiksuimmat lipputuotteet ovat 80 minuutin lippu hintaan 3,10 (AB tai BC), 100 minuutin lippu hintaan 4,10 (BCD) taikka 110 minuutin lippu hintaan 4,50 (ABCD). Näin ollen koko kierroksen voi matkustaa tuollaisella 80 minuutin lipulla (65 min matkaa ja max. 12 min odotusta ennen seuraavan matkan alkua eli alle 80 min), mutta jos haluaa pitää vaikka lyhyen kuvaustauon jossain matkan varrella, niin pienellä lisämaksulla saa sitten lisäminuutteja mukavasti, kun ostelee noita maalaisvyöhykkeitä.
 
Lyhyt kertomus päivän ratikka-ajelulta. Aloitin Säteristä, missä otin ensin muutaman kuvan. Vähän hämmästyin, kun ekan kuvattavan vaunun jälkeen sain odottaa vain kaksi minuuttia, kun seuraava jo innokkaasti porhalsi paikalle. Myöhemmin sitten tuli todettua, että vuorovälit olivat tänään iltapäivällä täysin satunnaisia.

Pysäkkikatokset olivat saaneet suojalasinsa, mutteivät pysäkkimerkkejä. Linjalla 15 ei siis taida olla yhtään pysäkkiä ;) Ehkäpä ne merkit vielä joku päivä ilmestyvät paikoilleen. Otaniemessä kuulemma oli joku pahvinen pysäkkimerkki sentään. Pidikkeet pysäkkikilpikehikolle löytyvät katosten katoilta, eli odotamme kärsivällisesti.

Linnoitustieltä koetin sitten kyytiin, mutta vaunu oli aivan täpötäynnä. Mietin jo, pitäisikö suosiolla jättää toiseen päivään, mutta kyllä mä sitten kuitenkin halusin ekana päivänä kyytiin edes joksikin matkaa. Tallustelin aikani kuluksi Alberganesplanadin pysäkille ja jäin odottelemaan seuraavaa. Samalla leikin jonkinlaisen sokeainfon kanssa, pysäkillä nimittäin oli keltainen nappi. Sitä painamalla sai käyntiin ääninauhan, joka olikin veikeä. Ensin naisääni, miellyttävän pehmeä, sanoi "Linjaviisitoistaleppävaara [pitkä tauko] Itäkeskus 3 minuutia" ja sitten parikymppinen pohjalaiskundi sanoi ruotsiksi "Linje 15Ö [tauko] Centrum 3 minyyter". Äänistudiolla olisi vähän jumpattavaa leikkausten ja taukojen kanssa, mutta mielelläni minä kulkisin 15Ö:llä keskustaan. Sitä en tiedä, minne Alberganesplanadin ruotsinkieliset sokeat sitten päätyivät.

Vaunu tuli, oli kovin täysi, mutta etusillalla näytti olevan väljintä, joten muutama juoksuaskel ja etuovesta sisään. Matkakortti minulla oli valmiina kädessä, mutta eipä siitä paljon iloa ollut. Sääliksi käy niitä, jotka haksahtivat sovelluksiin ja vuorokausilippuihin, sillä matkakortilla matkasta tuli ilmainen, kas kun siellä vaunussa ei ollut matkakortinlukijaa. Tolpassa oli kyllä kolot, ehkä sellainen siis joskus vielä asennetaan niiden kolojen kohdalle. Tarra neuvoi ystävällisesti, että lipunmyyntiä ei ole ja että matka pitää maksaa sovelluksella tai matkakortilla. No, parhaani yritin.

Tunnelma oli kuin Tokion metrossa noin väljyyden puolesta, paitsi että väki oli iloisempaa. Moni oli tuonut lapsensa ajelulle, mutta huomattavan paljon kyydissä oli nuoria aikuisia, alle 30-vuotiaita. Eläkeikäisiä aika vähän. Ajattelin, että jos Pitäjänmäelle asti, mutta loppujen lopuksi matkustin sitten Maunulaan saakka. Eilen olin vielä kuvitellut meneväni Itäkeskukseen asti, mutta parempi kokeilla sitä sitten, kun arki alkaa ja meitä huvimatkailijoita on vähemmän.

Ennen Selloa säikähdin, kun joku huudahti hätääntyneellä äänellä "Leppävaara", ja mietin, että mikähän paniikkikohtaus siellä nyt iski. Onhan L Cityllä aika paha maine. Mutta tajusin sitten, että sehän on se Höselin rääkyeukko, joka kuuluttelee pysäkkejä. Onneksi jätti useamman kuuluttamatta, mutta enpä sitten Ilkantiellä tullut enää säikähtäneeksi kuitenkaan, kun olimme pitkän tauon jälkeen taas näin uudelleen tutustuneet.

Perkkaan kohdalla salakuuntelin ensimmäisen kommentin, kun parikymppinen teekkari sanoi kaverilleen: "Ei tää kyl kovin vauhdikasta oo." Eikä ollutkaan. Kuljettaja ajeli viitisen kilometriä alle sen, mitä rajoitusmerkit ohjeistivat, paitsi sitten 15-alueella kymmenisen kilometriä yli rajoituksen ja Patterinmäessä 15 alle. Ja ne merkit ohjeistavat nopeuteen, joka tuntuu monin paikoin aikamoisen hitaalta ihan noudatettunakin. Siinä Perkkalla päätin, että jätän toistaiseksi pika-etuliitteen kokonaan pois täysin sopimattomana. Espoon puolella kulku oli muilta osin kuitenkin sillä tavoin sujuvaa, että pysäkiltä toiselle taivallettiin pysähtymättä. Pysäkeillä seistiin sitten senkin edestä, kaikki ovet auki. No, ulkovaatteissahan mä siellä olin, joten ei siinä ehtinyt kovin kylmä tulla.

Helsingin puolella liikennevalot ryhtyivät kiusaamaan meitä. Ensimmäinen ilkeä valo oli ennen Takomotien pysäkkiä. Se vaihtoi itsensä S:lle juuri tullessamme risteykseen, ja siinä me sitten kökötimme koko valokierron, kääntyvät autot ja sivukadut ja niin edelleen. Ajattelin, että pysäkki varmaan sitten hoidetaan superripeästi, kun aikaa meni tuohon niin paljon, mutta jäi sitä aikaa silti pysäkillekin kulutettavaksi aikamoisen paljon. Seuraavaksi pysähdyttiin odottelemaan Kutomotien risteykseen, ja kun vihdoin päästiin Vanhan Viertotien risteykseen, niin valo heittäytyi oikein ilkeäksi ja iski poikkiviivan meille niin, että nuori naiskuljettaja löi kiskojarrut kiinni ja päätyi ylimenopaikan päälle seisoskelemaan. Kiskojarrun käyttö täydessä vaunussa herätti pienen kohahduksen ja muutaman anteeksipyynnön, kun matkustajat siellä horjahtelivat toistensa syleihin.

Ilkeä valo ei antanut meille nuolta vielä silloinkaan, kun toisesta suunnasta tullut vaunu ylitti risteyksen. Vasta, kun se oli mennyt taaksemme, saimme mekin ajoluvan ja pääsimme sitten jatkamaan matkaa. Seuraavan kerran kiskojarrua käytettiin ilkeän valon kohdalla Maria Jotunin tiellä ja sitten heti taas Nuijamiestentiellä, mutta nuo valot eivät olleet ihan niin ilkeitä kuin Pitäjänmäentien valot; kunhan oltiin sillä kiskojarrulla pysähdytty, niin valo oli saanut haluamansa ja päästi meidät melkein heti jatkamaan matkaa. Sen jälkeen valot Maunulaan asti olivat ystäviämme, onneksi.

Maunulassa otin muutamia kuvia kunnes oli paluumatkan aika. Maunulan pysäkillä oli pysäkkinäyttöjä kaksin kappalein per suunta (useimmilla pysäkeillä se tolppaan kiinnitettävä kakkosnäyttö odottaa vielä asennustaan, mutta katoksessa oleva näyttö taitaa olla joka pysäkillä jo, ja ainakin Maunulassa siis myös tämä toinen näyttö), mutta ne olivat vähän huonolla tuulella. Ensin väittivät, että 4 minuutin kuluttua se vaunu tulee. Kun ehkä parin minuutin päästä vilkaisin uudelleen, niin väittivät, että vielä pitää 9 minuuttia odotella. Voi surkeus. Mutta sitten näyttivät 8 ja heti sen jälkeen vaunu jo tulikin. Mikä lie krapula niillä, ehkäpä toimivat sitten maanantaina virkeämmin.

Paluuvaunu oli 7–8 minuuttia myöhässä aikataulustaan, vähän vaihdellen. Jäin pohtimaan, miksi niin paljon myöhässä oleva vaunu kokee tarpeelliseksi jäädä pysäkeille niin pitkäksi aikaa. Onko se 15 sekuntia jonkinlainen vakiominimi, jonka alittaminen on kielletty silloinkin, kun vaunu on myöhässä? Tällä kertaa kaikkia ovia ei avattu automaattisesti, vaan matkustajat avasivat vain ne ovet, joita käyttivät. Vaikka tämäkin vaunu oli täynnä, niin suurimman osan ollessa huvimatkailijoita ei pysäkeillä kovin paljon tapahtunut, muutama jäi kyydistä ja muutama tuli kyytiin.

Valot heittäytyivät tällä kertaa ilkeiksi vain Vihdintien pysäkin jälkeen, kun seistiin pitkään ja hartaasti, kunnes päästiin ympyrää edeltäviin valoihin taas odottelemaan. Muilta osin valot olivat ystäviämme, eikä kuljettaja turvautunut kiskojarruun kertaakaan. Sellolla jäin sitten kyydistä ja mietin, miten moni niistä ehkä 40 matkustajasta, jotka pysäkillä seisoskelivat, mahtuvat kyytiin. Huomenna varmaan on vielä huviajelijoita paljon, mutta ehkä maanantaina sitten arki alkaa.

Reissu ei tuonut mukanaan juurikaan yllätyksiä. Myöhästelyt panen vielä alkukankeuden piikkiin, nuo kiskojarruilut lienevät johtuneet enemmän kuljettajasta kuin valoista (vähän reippaammalla nopeudella niistä valoista olisi ehditty, ja nytkin se pysähtyiminen oli ylimitoitettu toimenpide) ja muutamassa kohdassa Helsingin puolella valot nyt vaan ovat sellaiset kuin ne Helsingissä tuppaavat olemaan. Voisin tehdä uuden matkan vaikkapa kuukauden kuluttua ja katsoa, miten homma silloin sujuu. Silloin varmaan ihan Itäkeskukseen asti.
 
Takaisin
Ylös