Helsingin puolella liikennevalot ryhtyivät kiusaamaan meitä. Ensimmäinen ilkeä valo oli ennen Takomotien pysäkkiä. Se vaihtoi itsensä S:lle juuri tullessamme risteykseen, ja siinä me sitten kökötimme koko valokierron, kääntyvät autot ja sivukadut ja niin edelleen. Ajattelin, että pysäkki varmaan sitten hoidetaan superripeästi, kun aikaa meni tuohon niin paljon, mutta jäi sitä aikaa silti pysäkillekin kulutettavaksi aikamoisen paljon. Seuraavaksi pysähdyttiin odottelemaan Kutomotien risteykseen, ja kun vihdoin päästiin Vanhan Viertotien risteykseen, niin valo heittäytyi oikein ilkeäksi ja iski poikkiviivan meille niin, että nuori naiskuljettaja löi kiskojarrut kiinni ja päätyi ylimenopaikan päälle seisoskelemaan. Kiskojarrun käyttö täydessä vaunussa herätti pienen kohahduksen ja muutaman anteeksipyynnön, kun matkustajat siellä horjahtelivat toistensa syleihin.
Ilkeä valo ei antanut meille nuolta vielä silloinkaan, kun toisesta suunnasta tullut vaunu ylitti risteyksen. Vasta, kun se oli mennyt taaksemme, saimme mekin ajoluvan ja pääsimme sitten jatkamaan matkaa. Seuraavan kerran kiskojarrua käytettiin ilkeän valon kohdalla Maria Jotunin tiellä ja sitten heti taas Nuijamiestentiellä, mutta nuo valot eivät olleet ihan niin ilkeitä kuin Pitäjänmäentien valot; kunhan oltiin sillä kiskojarrulla pysähdytty, niin valo oli saanut haluamansa ja päästi meidät melkein heti jatkamaan matkaa. Sen jälkeen valot Maunulaan asti olivat ystäviämme, onneksi.
Valot heittäytyivät tällä kertaa ilkeiksi vain Vihdintien pysäkin jälkeen, kun seistiin pitkään ja hartaasti, kunnes päästiin ympyrää edeltäviin valoihin taas odottelemaan. Muilta osin valot olivat ystäviämme, eikä kuljettaja turvautunut kiskojarruun kertaakaan. Sellolla jäin sitten kyydistä ja mietin, miten moni niistä ehkä 40 matkustajasta, jotka pysäkillä seisoskelivat, mahtuvat kyytiin. Huomenna varmaan on vielä huviajelijoita paljon, mutta ehkä maanantaina sitten arki alkaa.
Reissu ei tuonut mukanaan juurikaan yllätyksiä. Myöhästelyt panen vielä alkukankeuden piikkiin, nuo kiskojarruilut lienevät johtuneet enemmän kuljettajasta kuin valoista (vähän reippaammalla nopeudella niistä valoista olisi ehditty, ja nytkin se pysähtyiminen oli ylimitoitettu toimenpide) ja muutamassa kohdassa Helsingin puolella valot nyt vaan ovat sellaiset kuin ne Helsingissä tuppaavat olemaan. Voisin tehdä uuden matkan vaikkapa kuukauden kuluttua ja katsoa, miten homma silloin sujuu. Silloin varmaan ihan Itäkeskukseen asti.
