Näkemyksesi on kuultu, mutta en tiedä keitä ne muut ovat, joita hidastelu haittaa enemmän kuin epätäsmällisyys. Itse olen linjan käyttäjänä sitä mieltä, että on parempi, että ajoaikaa tiivistetään pitäen täsmällisyydestä kiinni.
Se varmaan selviää ajan mittaan, jos tieto jossain vaiheessa jaetaan aikataulusuunnittelusta operaattorillekin asti.
Kavahdan tuota mustavalkoista ajattelua, jossa hidastelu ja epätäsmällisyys esitetään ikään kuin kahtena absoluuttisena vaihtoehtona, joista on valittava toinen.
Aikataulusuunnittelu tulisi nähdä janana, jonka toisessa ääripäässä on tämä kuvaamasi hidastelu ja toisessa ääripäässä epätäsmällisyys. Tällä hetkellä Höselin piste, se, jonka perusteella aikataulut tosiasiallisesti tehdään, on hyvin lähellä sitä vasenta äärilaitaa, ja näin ei pitäisi eikä saisi olla. Ammattitaitoinen suunnittelu lähtee luonnollisesti siitä, että haetaan tasapainoa, jossa matkanopeus ja täsmällisyys kohtaavat niin, ettei kumpikaan kohtuuttomasti kärsi. Siirretään sitä pistettä pikku hiljaa kohti oikeaa. Ei tietenkään mennä liian kauas, ei ainakaan kertahypyllä.
Jos tämä ei muuten aukea, niin tätä voisi verrata vaikkapa liikenneonnettomuusuhrien ja nopeusrajoitusten janaan: mitä hitaammin autot ajavat, sitä vähemmän kuolee ihmisiä liikenteessä. Tässä onkin tapahtunut ajattelutavan muutos, jossa esimerkiksi Helsingissä on monin paikoin laskettu rajoituksia aiemmasta ja pyritty saavuttamaan siten pienempi uhrimäärä. Kuitenkaan ei olla lähdetty siihen, että nopeusrajoitus olisi koko kaupungissa kaikilla väylillä 30, vaikka sillä kuolonuhrien määrä todennäköisesti painuisi nollaan. On haettu tasapainoa.
Kun ammattitaitoinen aikataulusuunnittelija sitä tasapainoa hakee, niin se tapahtuu ensisijaisesti käytännön tasolla ihan kokeilemalla. Aikataulujahan voi aina muuttaa, myös niin päin, että palataan vanhaan, jos rohkea kokeilu ei toimikaan. Rohkea aikataulusuunnittelija olisi lyhentänyt sen 63 minuutin sivuajan ensin vaikkapa 61 minuuttiin jo kauan sitten ja katsonut parin kuukauden ajan, mitä täsmällisyydelle tapahtuu. Oikeasti sille ei näin löysin aikatauluin tapahdu yhtään mitään, joten sitten voidaan todeta, että kaikki on hyvin, sivuaika 61 ja täsmällisyys yhtä hyvä kuin ennen.
Sitten kokeillaan taas ottaa minuutti pois ja tätä jatketaan niin kauan, kunnes täsmällisyydessä alkaa näkyä sellaisia heikennyksiä, jotka eivät ole toivottavia. Sitten palautetaan sinne se viimeinen, liikaa napsittu minuutti.
Olen tästä mielestäni kirjoittanut tänne pari kertaa aiemminkin, vai olenkohan sitten kuitenkin jonnekin muualle.
Kun ajoaika lyheni 63 minuuttiin, siellä oli alussa täsmällisyysongelmia, jotka ajan mittaan korjaantuivat. Kuljettajat eivät ole robotteja, mutta kyllä se ihmismielikin ohjelmoituu ajan kanssa uudelleen, jos kuljettaja-aines on oikein valittu.
Siitä voidaan olla monta mieltä, mikä on kohtuullinen täsmällisyystavoite. Mutta on se tavoite mikä hyvänsä, se saavutetaan ehdottomasti myös nykyistä lyhyemmällä sivuajalla. Se on tässä nyt se päällimmäinen ongelma.
