Raide-Jokeri

Toki jos Jokerin vuoroväli on 5-6 minuuttia ruuhkassa tulee mieleen, onko aikatauluihin perustuva liikenne tehokkain tapa liikennöidä vai voitaisiinko ruuhkassa liikennöidä pitäen vain yllä tasaista vuoroväliä? Pidemmillä vuoroväleillä toki pitää olla aikataulut, mutta 5-6 minuuttia on siinä rajoilla, että vuoroväliäkin voisi säätää välittämättä aikatauluista niin paljon.

Tämä toki muuttaisi monia asioita, esimerkiksi yksittäinen vaunu voisi vaihtaa toiseen aikataulun mukaiseen vuoroon lennossa. Samoin vaunuja käännettäisiin takaisin paluusuuntaan nykyistä pienemmällä kynnyksellä kun vaunu ei ole täynnä,

Kuljettajille tämä myös tarkoittaisi, ettei olisi yhtä tarkkaa aikataulua kuin nykyään milloin työvuoro päättyy ja missä työvuoro päättyy.
 
Kuten moni varmasti muistaa oli raide jokerilla jäätävän tihkun kanssa ongelmia viime keväänä. Onko asia otettu huomioon vai tuleeko samat ongelmat toistumaan?
 
Kuten moni varmasti muistaa oli raide jokerilla jäätävän tihkun kanssa ongelmia viime keväänä. Onko asia otettu huomioon vai tuleeko samat ongelmat toistumaan?
Hyvä kysymys. Onko mahdoton ajatus, että glykoliruiskutuslaite, joka sulattaa virtajohdot jäätävissä oloissa olisi muutamassa linjavaunussa? Eikä vain yhdessä tai kahdessa huoltovaunussa koko ratikkaverkossa, joista glykoliruiskutusominaisuus vielä poistettiin viime keväänä liian aikaisin?
 
Viimeksi muokattu:
Toki jos Jokerin vuoroväli on 5-6 minuuttia ruuhkassa tulee mieleen, onko aikatauluihin perustuva liikenne tehokkain tapa liikennöidä vai voitaisiinko ruuhkassa liikennöidä pitäen vain yllä tasaista vuoroväliä? Pidemmillä vuoroväleillä toki pitää olla aikataulut, mutta 5-6 minuuttia on siinä rajoilla, että vuoroväliäkin voisi säätää välittämättä aikatauluista niin paljon.
Voi periaatteessa toimii, mutta HSL/Reittiopas ei hyväksyisi.
 
Ei vuoroväliaikataulu ole niin kaukaa haettu eikä välttämättä mitenkään mahdoton esimerkiksi Reittioppaalle. Toki ennakkoon haetut matkaketjut vaihtoineen eivät tuollaisessa liikenteessä välttämättä toteudu optimisti. Ja ehkä linjalla, jolla useita vaihtopaikkoja tiukasti aikataulutettuun junaliikenteeseen, Leppävaarassa, Huopalahdessa ja Oulunkylässä, tämä ei myöskään ole paras tapa tarjota optimaalista asiakaskokemusta?
 
Itse näkisin mahdottomana koska usein se mihin vaihdetaan ei vedä 5 minuutin välein joten osumaton vaihto voi tuoda pitkä odotuksen...
 
Tämä mantra on kuultu moneen kertaan, mutta muutkin kuin minä ovat nyt onneksi siihen jo niin kyllästyneet, että tuohon on tosiaan tulossa järkeä. Eli siellä on nyt Höseliä painostettu sen verran monesta suunnasta, että kuulemani mukaan lusikka on tulossa kauniiseen käteen. Ei siellä varmaan vielä päästä sellaisiin ajoaikoihin, joihin minä olisin tyytyväinen, mutta jos sieltä nyt pari minuuttia per linjasivu saadaan pois ja voidaan sitten hetken turbulenssin jälkeen todeta, että nätisti toimii 61 minuutilla, niin siinä saa taas aikataulusuunnittelu ripauksen tarvitsemaansa rohkeutta. Pikku hiljaa.

Ikävää tässä on se, että mitä pidempään kuskit tottuvat siellä siihen hidasteluun niin sitä vaikeampaa ne on "uudelleenohjelmoida" reippaampaan ajotyyliin. Vaikka monet ovatkin kahvihuonepuheiden mukaan ihan kyllästyneitä siihen mateluun.

Se rahansäästöaspekti on toisaalta sikäli jännä, että linjalle on nyt 29 vaunua hankittu ja ne siellä kuitenkin on, seisoo ne hallissa tai kulkee linjalla. Kyllä siinä jotain säästyy, kun kalustoa käytetään tehokkaammin ja 6 min vuoroväliä voidaan ajaa 1–2 vaunua pienemmällä kalustomäärällä kuin nyt, mutta ei se säästö kokonaan realisoidu, kun ei vaunuille ole muutakaan käyttöä. "Onneksi" kuitenkin matkustajamäärät on HSL-alueella notkahtaneet, eikä viiden minuutin vuoroväliä tarvita – siihenhän tuo vaunumäärä ei nykyisenlaisella aikataulusuunnittelulla mitenkään riittäisi, vaikka tilausvaiheessa toisin uskottiin.

Osaatko sanoa, joko siellä olisi vuoden odottelun jälkeen laskentalaitteet toiminnassa, että saataisiin dataa nousijamääristä? Se kiinnostaisi kovasti.

Näkemyksesi on kuultu, mutta en tiedä keitä ne muut ovat, joita hidastelu haittaa enemmän kuin epätäsmällisyys. Itse olen linjan käyttäjänä sitä mieltä, että on parempi, että ajoaikaa tiivistetään pitäen täsmällisyydestä kiinni. Kuskit kyllä osaavat ajaa aikataulua kiinni tälläkin hetkellä mikäli tarvis ja kun aikatauluja tiivistetään.

PR15:llä on vasta nyt tilanne, että käytössä on kaikki vaunut. Ylimääräisellä kapasiteetilla on oma vaikutuksensa luotettavuuteen ja käytettävyyteen. Kuluneen vuoden aikana on ollut esim. kolarikorjausten takia menty välillä melko ohuella. Vaunut on myös hankittu siten, että niitä voidaan käyttää myös PR15:n lisäksi muillakin linjoilla. Meillä on tulossa välivaihe, jossa sekä kalusto, linjasto että varikkoverkko muuttuu nopeasti ja paljon kerralla mm. Ruskeasuon varikon ja Kruunusiltojen myötä ja toisaalta nivelvaunujen korvaavan kaluston sekä Länsiratikoiden kaluston toimitukset ovat vasta tulossa. Tässä tilanteessa kalustomäärän optimointi on hyvin haastavaa.

Tämän vuoden keskimääräiset arkipäivän matkustajamäärät ovat ylittäneet jo 550:n vuoden 2019 matkustajamäärät. Vielä ei kuitenkaan ole ollut tarvetta ruuhka-aikaankaan pohtia vuorovälin tihentämistä viiteen minuuttiin. Matkustajalaskijat on nyt käsittääkseni yhdessä vaunussa ja muihin ne tulevat talven aikana.

Huurreongelmaan ollaan vihdoin saamassa monitoimivaunu Raide-Jokerille kun sen vaatimat muutostyöt Saksassa valmistuvat näinä päivinä.
 
Näkemyksesi on kuultu, mutta en tiedä keitä ne muut ovat, joita hidastelu haittaa enemmän kuin epätäsmällisyys. Itse olen linjan käyttäjänä sitä mieltä, että on parempi, että ajoaikaa tiivistetään pitäen täsmällisyydestä kiinni.
Se varmaan selviää ajan mittaan, jos tieto jossain vaiheessa jaetaan aikataulusuunnittelusta operaattorillekin asti.

Kavahdan tuota mustavalkoista ajattelua, jossa hidastelu ja epätäsmällisyys esitetään ikään kuin kahtena absoluuttisena vaihtoehtona, joista on valittava toinen.

Aikataulusuunnittelu tulisi nähdä janana, jonka toisessa ääripäässä on tämä kuvaamasi hidastelu ja toisessa ääripäässä epätäsmällisyys. Tällä hetkellä Höselin piste, se, jonka perusteella aikataulut tosiasiallisesti tehdään, on hyvin lähellä sitä vasenta äärilaitaa, ja näin ei pitäisi eikä saisi olla. Ammattitaitoinen suunnittelu lähtee luonnollisesti siitä, että haetaan tasapainoa, jossa matkanopeus ja täsmällisyys kohtaavat niin, ettei kumpikaan kohtuuttomasti kärsi. Siirretään sitä pistettä pikku hiljaa kohti oikeaa. Ei tietenkään mennä liian kauas, ei ainakaan kertahypyllä.

Jos tämä ei muuten aukea, niin tätä voisi verrata vaikkapa liikenneonnettomuusuhrien ja nopeusrajoitusten janaan: mitä hitaammin autot ajavat, sitä vähemmän kuolee ihmisiä liikenteessä. Tässä onkin tapahtunut ajattelutavan muutos, jossa esimerkiksi Helsingissä on monin paikoin laskettu rajoituksia aiemmasta ja pyritty saavuttamaan siten pienempi uhrimäärä. Kuitenkaan ei olla lähdetty siihen, että nopeusrajoitus olisi koko kaupungissa kaikilla väylillä 30, vaikka sillä kuolonuhrien määrä todennäköisesti painuisi nollaan. On haettu tasapainoa.

Kun ammattitaitoinen aikataulusuunnittelija sitä tasapainoa hakee, niin se tapahtuu ensisijaisesti käytännön tasolla ihan kokeilemalla. Aikataulujahan voi aina muuttaa, myös niin päin, että palataan vanhaan, jos rohkea kokeilu ei toimikaan. Rohkea aikataulusuunnittelija olisi lyhentänyt sen 63 minuutin sivuajan ensin vaikkapa 61 minuuttiin jo kauan sitten ja katsonut parin kuukauden ajan, mitä täsmällisyydelle tapahtuu. Oikeasti sille ei näin löysin aikatauluin tapahdu yhtään mitään, joten sitten voidaan todeta, että kaikki on hyvin, sivuaika 61 ja täsmällisyys yhtä hyvä kuin ennen.

Sitten kokeillaan taas ottaa minuutti pois ja tätä jatketaan niin kauan, kunnes täsmällisyydessä alkaa näkyä sellaisia heikennyksiä, jotka eivät ole toivottavia. Sitten palautetaan sinne se viimeinen, liikaa napsittu minuutti.

Olen tästä mielestäni kirjoittanut tänne pari kertaa aiemminkin, vai olenkohan sitten kuitenkin jonnekin muualle.

Kun ajoaika lyheni 63 minuuttiin, siellä oli alussa täsmällisyysongelmia, jotka ajan mittaan korjaantuivat. Kuljettajat eivät ole robotteja, mutta kyllä se ihmismielikin ohjelmoituu ajan kanssa uudelleen, jos kuljettaja-aines on oikein valittu.

Siitä voidaan olla monta mieltä, mikä on kohtuullinen täsmällisyystavoite. Mutta on se tavoite mikä hyvänsä, se saavutetaan ehdottomasti myös nykyistä lyhyemmällä sivuajalla. Se on tässä nyt se päällimmäinen ongelma.
 
Kavahdan tuota mustavalkoista ajattelua, jossa hidastelu ja epätäsmällisyys esitetään ikään kuin kahtena absoluuttisena vaihtoehtona, joista on valittava toinen. --- Olen tästä mielestäni kirjoittanut tänne pari kertaa aiemminkin, vai olenkohan sitten kuitenkin jonnekin muualle.
Varmaan olet keskustellut jonkun toisen kanssa jossain muualla. En ainakaan itse muista nähneeni täällä montakaan viestiä, jossa väitettäisiin että vain hidastalemalla voidaan varmistaa täsmällisyys. Tulkitset nyt vaan ArtiZin repliikkiä omalla tavallasi. ArtiZi ei sen kauheampaa sanonut kuin että "tiivistetään ajoaikaa pitäen täsmällisyydestä kiinni". Jaan ArtiZin näkemyksen täysin, eli minäkin olen sillä kannalla, olen ollut jo siitä lähtien kun ensimmäiset ajoaika-arviot julkistettiin kuljettajaohjeissa toissa kesänä, että sivun ajamiseen kuluvaa aikaa tulee lyhentää, mutta täsmällisyys säilyttäen. Kuljettajaohjeissa väläyteltiin peräti 68 - 69 min sivuaikaa, mikä oli ihan omaa luokkaansa, ja silloin hämmästelin (ilmaisu lievä) lukemaa, ja esitin (tämän foorumin jossain ketjussa) näkemyksenäni, että todennäköisesti se putoaa noin tuntiin (itse mielessäni oletin jotain 57 tai 58 minuuttia). Minulle sopii edelleen oikein hyvin, että todelliset löysät karsitaan pois. Niitä löysiä voi olla siellä edelleen, eihän 65 minuutista ole toistaiseksi nipistetty juuri mitään. Kierrosajalle, joka on sidoksissa sivujen ajamiseenkin käytettävään aikaan, ei ole tainnut tapahtua sitäkään vähää, ei ainakaan jokaisella kiristämisellä. Kun sivun ajoaika putosi 65 minuutista 64 minuuttiin, kierrosajalle ei muitaakseni tapahtunut mitään, vaan päätepysäkille tuli yksi lisäminuutti seisonta-aikaa. Tuo oli tosin sitä aikaa, kun linjan täsmällisyyttä koettelivat ulkoiset tekijät kuten huolimattomat autonkuljettajat - ja joinakin päivinä sääolosuhteet.
 
Varmaan olet keskustellut jonkun toisen kanssa jossain muualla. En ainakaan itse muista nähneeni täällä montakaan viestiä, jossa väitettäisiin että vain hidastalemalla voidaan varmistaa täsmällisyys.
Joo, se voi hyvin olla. Kyllä pettymys näihin jokerin ajoaikoihin on ollut niin iso juttu, että se on ollut keskustelunaihe pitkin vuotta monessa eri yhteydessä.
...ja esitin (tämän foorumin jossain ketjussa) näkemyksenäni, että todennäköisesti se putoaa noin tuntiin (itse mielessäni oletin jotain 57 tai 58 minuuttia).
58 minuuttiin itsekin päädyin tuota haarukoidessani ja kokemuksia kuunneltuani. Sekin taitaa täällä jossain lukea, tai sitten sekin on muita keskusteluita. Joka tapauksessa minusta sen pitäisi olla sellainen lukema, johon päästään ilman, että siellä pitää tuli pyrstön alla kaahata ja täsmällisyys säilyy vielä oikein hyvänä. Jää myös mahdollisuus ottaa pieniä viiveitä kiinni, jos mummelit köpöttelevät kiskojen yli turhan hitaasti.

Se tosin edellyttäisi niistä vallan oudoista kesken matkaa seisonnoista luopumista tai ainakin niiden radikaalia typistämistä (maailmassa ei liene muita raitiolinjoja, joilla tuollaista kummallisuutta harrastetaan) sekä pysäkkiaikojen optimointia. Se havainto on Höselissäkin tehty, että pysäkkiajat ovat monilta osin turhan pitkiä.
 
Tämä näin kuriositeettina, Norrköpingissä - ei siis tuon kauempana - olen havainnut raitiolinjan keskellä olevia pysäkkejä, joilla on pidetty vastaava tauko kuin mitä esiintyy PR15:llä muutamassa kohdassa. Norrköpingissä linja 2 tappoi aikaa Söder Tullissa (Nygatan) ja linja 3 taas Drottninggatanilla (joskus se ajatasauspysäkki taisi sijaita Hörsalenin luona).
 
Miten pitkiä nuo seisonnat ovat mahtaneet olla ja onko niitä siis vieläkin?

Onhan meilläkin, tavallaan, ollut noita ns. aikojen alusta asti, jos ajatellaan rengaslinjoja tai nykyisiä tunnuksenvaihtoja OLY/LT2. Mutta ne on kuitenkin eri juttu.
 
Miten pitkiä nuo seisonnat ovat mahtaneet olla ja onko niitä siis vieläkin?
En ole paikkakunnalla käynyt reiluun 10 vuoteen, en ole perillä nykykäytännöistä. Seisonnan pituus ei häirinnyt mutta toisaalta kyllä huomasi, että seistiin muutenkin kuin vain matkustajien poistumisen ja uusien nousemisen takia.

Tuo Jokerin systeemi on siitä kelju, että pidemmän matkan matkustajat joutuvat toisinaan kahteen "miinaan". Itse kuljen Itä-Helsingin ja Haagan väliä, joten paluumatkalla tulee Oulunkylän asema ja Hämeenlinnanväylä. Kotimatkalla on usein jo sen verran väsynyt, että siitä jälkimmäisestä ainakin luopuisi mukisematta...
 
Se varmaan selviää ajan mittaan, jos tieto jossain vaiheessa jaetaan aikataulusuunnittelusta operaattorillekin asti.
—-

Siitä voidaan olla monta mieltä, mikä on kohtuullinen täsmällisyystavoite. Mutta on se tavoite mikä hyvänsä, se saavutetaan ehdottomasti myös nykyistä lyhyemmällä sivuajalla. Se on tässä nyt se päällimmäinen ongelma.
Vaikka operointi ei ole vastuullani, niin tiedän sen, että HSL ja Kaupunkiliikenteen liikennöinti tekevät päivittäistä yhteistyötä, jossa tavoitteita ja haasteita jaetaan avoimesti puolin ja toisin. Jopa niin, että HSL:n suunnittelija käy jopa itse välillä ajamassa linjalla saadakseen käytännön tietoa.

Ei täsmällisyys ja nopeus sulje toisiaan pois. Kyse on vain siitä, että kumpaa optimoidaan ensin. Tällä hetkellä ajoaikaa on kiristetty joka aikataulukaudella ja samaa on tarkoitus jatkaa myöhemminkin.

PR15:llä matkat ovat keskimäärin aika lyhyitä, jolloin niiden matkustajien osuus, jotka ”kärsivät” ajantasauksesta on vähemmistö. Lisäksi linjalla tehdään paljon vaihdollisia matkoja, jolloin epätäsmällisyys on paljon haitallisempaa kuin vähän hitaampi ajoaika.
 
Vaikka operointi ei ole vastuullani, niin tiedän sen, että HSL ja Kaupunkiliikenteen liikennöinti tekevät päivittäistä yhteistyötä, jossa tavoitteita ja haasteita jaetaan avoimesti puolin ja toisin. Jopa niin, että HSL:n suunnittelija käy jopa itse välillä ajamassa linjalla saadakseen käytännön tietoa.
Sinänsä on todella hyvä, että yksi Höselin ratikkasuunnittelijoista myös ajaa raitiovaunua. Siinä tulee testattua aikataulut käytännössä, nähtyä ongelmapaikat, löydettyä syyt satunnaisvaihteluille ja havainnoitua ongelmalliset liikennevalot.

Harmi vain, että tuo ajava aikataulusuunnittelija ei ole sama, joka suunnittelee linjan 15 aikataulut. Jos olisi, tätä koko keskustelua tuskin edes tarvitsisi käydä. Mutta voihan toivoa, että tieto sitten Höselin sisällä kulkee suunnittelijalta toiselle helpommin kuin Höselin ulkopuolelta sen sisälle.

Hyvä myös se, että teillä on säännöllistä palaveerausta linjan 15 asioista, jospa sitten myös operaattorin puolesta saataisiin vietyä viestiä sinne Höselille, niin olisi yksi taho lisää luomassa painetta.

Ei täsmällisyys ja nopeus sulje toisiaan pois. Kyse on vain siitä, että kumpaa optimoidaan ensin. Tällä hetkellä ajoaikaa on kiristetty joka aikataulukaudella ja samaa on tarkoitus jatkaa myöhemminkin.
Voi kun olisikin. 65:stä tultiin 64:ään ja 63:een aikataulujen vaihtuessa, mutta siihenhän se tyssäsi. Pettymys oli suuri, kun kesäaikataulujen 63 jumahti, eikä enää syystauluihin siirryttäessä kutistunutkaan.

Täsmällisyys ja nopeus pitää optimoida keskenään eikä mennä ääripäähän.

Toivotaan nyt, että kaikki tahot tekevät yhdessä työtä sen eteen, että tämä homma saadaan jollain aikavälillä sellaiseen pakettiin, jossa ajoaika alkaa olla järjen rajoissa. Osittainhan tässä on kyse suuresta väärinkäsityksestäkin, eli kuljettajien tosiasiallinen ohjeistus ja Höselin käsitys kuljettajien ohjeistuksesta ovat olleet aivan erilaiset, jolloin tietokoneruudulta ei edes selviä, millaisia ongelmia linjalla on. Ymmärtääkseni se tieto on nyt saatu kulkemaan, vaikkakin vähän epäortodoksista reittiä, joten toivoa on.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös