Raide-Jokeri

Eli minusta on turhaa höpinää ettei 140000 matkustajaa pysty hoitamaan busseilla kun Turkissa kulkee 800000 bussimatkustajaa päivässä. Lisää faktaa: https://en.wikipedia.org/wiki/Metrobus_(Istanbul)

Periaatteessa mitä tahansa pystyy hoitamaan busseilla, jos investoi riittävästi infraan. Järkevää se ei välttämättä ole. Metrobusilla on täysin erotellut kaistat, eikä lainkaan risteyksiä muun liikenteen kanssa. Ei voi ollakaan risteyksiä, kun vuoroväli on alle minuutin. Joko muulle liikenteelle ei jäisi aikaa tai Metrobus ei toimisi. Ensimmäiset 40,5 kilometriä Metrobusia maksoivat 366 miljoonaa dollaria eli 9 miljoonaa dollaria kilometrille vuonna 2009 Turkin hintatasolla. Jos Raide-Jokerin arvio on nyt 275 miljoonaa vuoden 2015 kustannustasolla Suomessa, ero ei ole valtava. Metrobusista ei myöskään tuohon hintaan saatu esteetöntä, vaan monille asemille oli pelkät portaat.

Turkissa myös hyväksytään aika erilainen kuormitus kuin meillä. 19,5 metrin CapaCityn kapasiteetiksi ilmoitetaan 193 matkustajaa. Meillä 27,4 metrin Articin mitoittavaksi kapasiteetiksi katsotaan 136 matkustajaa. Pahtaisikohan joukkoliikenteen kilpailukyky parantua merkittävästi, jos matkustajat päätettäisiin äkisti pakata kaksi kertaa nykyistä tiheämpään?
 
Jos raidejokerin tilalle tulisi nivelbussijokeri, niin jos sillä saadaan säästettyä yli 300 miljoonaa, niin siinä riittää palkkarahoja aika monelle kuskille.

Kuten itsekin totesit, 550:n nykyinen infrastruktuuri ei vastaa Metrobusia. Omia kaistoja ei ole koko matkalla, ei nivelbusseja jne. Ts. jos mitään rahaa ei käytetä ja kaikki 300 milliä säästetään, ei saada Metrobusia eikä Raide-Jokeria. Tietysti bussikaistat voi ottaa pois henkilöautoilta "ilmaiseksi", mutta onnea vaan sille yritykselle.
 
Turkissa myös hyväksytään aika erilainen kuormitus kuin meillä. 19,5 metrin CapaCityn kapasiteetiksi ilmoitetaan 193 matkustajaa. Meillä 27,4 metrin Articin mitoittavaksi kapasiteetiksi katsotaan 136 matkustajaa. Pahtaisikohan joukkoliikenteen kilpailukyky parantua merkittävästi, jos matkustajat päätettäisiin äkisti pakata kaksi kertaa nykyistä tiheämpään?

Matkustajat kyllä pakkaavat ihan itse itsensä ruuhka-ajan sardiinipurkkeihin. Ei kukaan pakota.

Ongelmiahan siinä tulee, kun Helsingissä ne vaunut on sisustettu hirvittävän ahtaille käytäville. Mitoittaminen suurelle asiakastiheydelle eli seisomapaikoille tarkoittaisi avaria käytäviä, enemmän isompia ovia ja siten mukavan jouhevaa liikennettä täyteen pakattuja vaunuja myöten. Myös pysäkkiajat lyhenevät, joka tehostaa liikennettä ja helpottaa tungosta edelleen. Tosin uskon, että ihmiset pakkaisivat itse itsensä siihen samaiseen sardiinipurkkitehokkuuteen joka tapauksessa.

Tiettävästi Helsingissä on useita joukkoliikenteen linjoja, joissa vaunut menevät täyteen päivittäin ja tehokkaamman mitoituksen hyödyt voisi ulosmitata heti. Ei sardiinipurkkilinjaa nyt vaan kannata ajaa kaukoliikenteelle penkitetyllä bussilla.

Tässä on vähän samaa henkeä kuin kaupunkisuunnittelussa, joka ei suostu piirtämään ihmisille niin pieniä kämppiä kuin ylipäätään on kysyntää. Joo, onhan se ihan ylevää, mutta käytännön ongelmat pitäisi silti ratkoa ensin.
 
Matkustajat kyllä pakkaavat ihan itse itsensä ruuhka-ajan sardiinipurkkeihin. Ei kukaan pakota.

Suomen ja Turkin välillä vaan on sellainen elintasoero, että suomalaisista suurempi osa voi valita, meneekö sinne sardiinipurkkiin vai valitseeko jonkun toisen kulkumuodon.

Sardiinipurkki ei ole houkuttelevaa joukkoliikennettä. Pitääkö joukkoliikenteen olla houkuttelevaa?
 
Erittäin suosituilla linjoilla pakkomielle löysään mitoitukseen vähentää linjan houkuttelevuutta. Jos bussiin ei mahdu kyytiin, se ei voi olla enää sen suositumpi. Sardiinipurkki pesee ylivoimaisesti pysäkille jäämisen ja töistä myöhästymisen joka kerta.

Minä myös väitän että joukkoliikenteen suosiolle se mitoitustiheys ei ole hirveän olennainen muutenkaan. Suuremmat tekijät ihmisen päätökselle käyttää tai olla käyttämättä joukkoliikennettä löytyvät joukkoliikenteen ulkopuolelta kuten ihmisen elämäntilanteesta (esim. opiskelija, varallisuus) sekä asuinympäristön ja matkakohteiden rakennustehokkuudesta. Mikään joukkoliikenne ei ole niin hyvää, että se voittaisi auton autolle mitoitetulla lähiövyöhykkeellä. Kaupunkikeskustassa asetelma voi kääntyä toisin päin, ja silloin joukkoliikenteen houkuttelevuudella ei olekkaan enää juuri väliä.

Joukkoliikenteen sisäisistäkin ominaisuuksista paljon mitoitustiheyttä olennaisempaa sen käyttämiselle on esimerkiksi se, pääseekö joukkoliikenteellä ylipäätään perille kohtuullisessa ajassa.
 
Erittäin suosituilla linjoilla pakkomielle löysään mitoitukseen vähentää linjan houkuttelevuutta.

Miten ihmeessä tämä nyt pitäisi ymmärtää? Että jos metrosta saa ruuhka-aikaankin istumapaikan, niin ihmiset eivät viitsi käyttää sitä ollenkaan? Ei tuossa ole mitään järkeä.

Minä myös väitän että joukkoliikenteen suosiolle se mitoitustiheys ei ole hirveän olennainen muutenkaan. Suuremmat tekijät ihmisen päätökselle käyttää tai olla käyttämättä joukkoliikennettä löytyvät joukkoliikenteen ulkopuolelta kuten ihmisen elämäntilanteesta (esim. opiskelija, varallisuus) sekä asuinympäristön ja matkakohteiden rakennustehokkuudesta.

Se on tietysti selvää, että pakkokäyttäjät käyttävät joukkoliikennettä vaikka se olisi miten huonoa. Houkuttelevuudella ymmärränkin nimenomaan, että yritetään saada muitakin kuin pakkokäyttäjiä kyytiin. Silloin sellaisilla asioilla, jotka ovat sinänsä toissijaisia, alkaakin olla merkitystä. Pakkokäyttäjällehän on ihan sama, mikä vuoroväli on, kuinka kauan matka kestää ja saako istumapaikan. Oikeastaan ainoa, millä on merkitystä pakkokäyttäjälle on se, tuleeko se bussi sieltä ylipäätään eli jonkinlainen luotettavuus täytyy olla.

Elävästä elämästäkin löytyy ihan hyviä esimerkkejä. Nelosen ratikan matkustajamäärä oli taannoin noin 40 000 vuorokaudessa. Vuoroväli oli todella tiheä, vähän päälle 4 min. Joukossa oli pakkokäyttäjiäkin, mutta hyvin paljon myös niitä, joita houkutteli korkea luotettavuus, tiheä vuoroväli, laaja liikennöintiaika ja suht hyvä kapasiteetti, vaikka istumapaikka joskus olikin kiven takana. Nyt vuoroväliä on pidennetty, kapasiteettia heikennetty ja matka-aika on kasvanut. Lopputuloksena 25 % matkustajista on kadonnut.
 
Erittäin suosituilla linjoilla pakkomielle löysään mitoitukseen vähentää linjan houkuttelevuutta. Jos bussiin ei mahdu kyytiin, se ei voi olla enää sen suositumpi. Sardiinipurkki pesee ylivoimaisesti pysäkille jäämisen ja töistä myöhästymisen joka kerta.
Sardiinipurkkilinja toimii lyhyemmillä matkoilla mutta jokerin tai 550:n kohdalla linja jakautuu eripituisiin lohkoihin sekä kestoltaan että pituudeltaan. Esim lohko Pohjois-Haaga-Pitäjänmäki on sellaine lyhyt sardiinipurkkipätkä joissa istumapaikoista ei ole niin väliä, mutta Itäkeskus-Vikki tai Leppävaara-Otaniemi ovat pitkiä, ja silloin mitoituksessa pitää huomioida se että mahdollisimman moni pääsee istumaan.

t. Rainer
 
Miten ihmeessä tämä nyt pitäisi ymmärtää? Että jos metrosta saa ruuhka-aikaankin istumapaikan, niin ihmiset eivät viitsi käyttää sitä ollenkaan? Ei tuossa ole mitään järkeä.

Kaikella kunnioituksella, esitän vakavasti lukemaan sen kappaleen loppuun asti. Sama uudestaan: Jos linja on niin suosittu että porukkaa jää pysäkille, mitoitus on tehty väärin. Houkuttelevuus romahtaa, kun porukka ei voi luottaa pääsevänsä kyytiin. Ei silloin ole enää väliä, onko istumapaikkoja vai ei.

Se on tietysti selvää, että pakkokäyttäjät käyttävät joukkoliikennettä vaikka se olisi miten huonoa.

Onko ihminen joka muuttaa kaupunkiin joukkoliikenteen pakkokäyttäjä? Entä ihminen, joka käy töissä kaupungissa? He joutuvat molemmat käyttämään todella huonoa joukkoliikennettä, joka matelee hitailla kaduilla, pysähtyy liian usein pysäkeillä, jumittuu ruuhkiin sekä liikennevaloihin tämän tästä ja jolla on muutenkin ihan liian paljon käyttäjiä. Ainoa vaan että autoilu toimii vielä huonommin.

Siellä missä autoilu toimii tosi hyvin koko matkalla, joukkoliikenne ei sen kanssa pysty kilpailemaan laadulla. Oli bussissa kuinka hyvät istumapaikat vaan, auto on aina laadukkaampi. Hinta-laatusuhteella voi kilpailla, mutta se ei vaadi kovin hienoja istuimia. Ylivoimaisesti suurin marginaalilaatu tulee jo siitä, että matkan voi ylipäätänsä tehdä joukkoliikenteellä.

R.Silfverberg sanoi:
Sardiinipurkkilinja toimii lyhyemmillä matkoilla mutta jokerin tai 550:n kohdalla linja jakautuu eripituisiin lohkoihin sekä kestoltaan että pituudeltaan. Esim lohko Pohjois-Haaga-Pitäjänmäki on sellaine lyhyt sardiinipurkkipätkä joissa istumapaikoista ei ole niin väliä, mutta Itäkeskus-Vikki tai Leppävaara-Otaniemi ovat pitkiä, ja silloin mitoituksessa pitää huomioida se että mahdollisimman moni pääsee istumaan.

Joukkoliikenne palvelee matkustajia, ei matkustajakilometrejä. Ei Jokeria kannata missään nimessä mitoittaa pidemmän matkan matkustajia varten, koska lyhyiden osuuksien matkustajien kuljettaminen on linjan pullonkaula. Istumapaikat kauas meneville saavat väistyä seisomapaikkojen tieltä niin kauan kun porukkaa jää ruuhka-aikaan pysäkille.

Pysäkille jääminen on vaan niin paljon huonompaa palvelua kuin jos joku joutuisi pääsemään perille ajallaan epämukavammin kuin olisi periaatteessa mahdollista.
 
Siellä missä autoilu toimii tosi hyvin koko matkalla, joukkoliikenne ei sen kanssa pysty kilpailemaan laadulla. Oli bussissa kuinka hyvät istumapaikat vaan, auto on aina laadukkaampi. Hinta-laatusuhteella voi kilpailla, mutta se ei vaadi kovin hienoja istuimia. Ylivoimaisesti suurin marginaalilaatu tulee jo siitä, että matkan voi ylipäätänsä tehdä joukkoliikenteellä.
Juna pystyy kilpailemaan auton kanssa. Vai miten selität että Kauniaisista nousee junan kyytiin pukumiehiä ja naisia joilla takuulla olisi varaa tehdä matkansa autolla ja joille firma varmasti pystyy järkkäämään autohallipaikan?

Joukkoliikenne palvelee matkustajia, ei matkustajakilometrejä. Ei Jokeria kannata missään nimessä mitoittaa pidemmän matkan matkustajia varten, koska lyhyiden osuuksien matkustajien kuljettaminen on linjan pullonkaula. Istumapaikat kauas meneville saavat väistyä seisomapaikkojen tieltä niin kauan kun porukkaa jää ruuhka-aikaan pysäkille.
Jokerilla voi nostaa kapasiteettia lisäämällä lähtöjä tai muuttamalla se raitiotieksi. Ei tarvitse sen takia ruveta matkustusmukavuudesta pihdata. Lisäksi pitää muistaa että liikuntarajoitteisille ja lastenvaunuille ym pitää löytyä tilaa.

t. Rainer
 
Kaikella kunnioituksella, esitän vakavasti lukemaan sen kappaleen loppuun asti. Sama uudestaan: Jos linja on niin suosittu että porukkaa jää pysäkille, mitoitus on tehty väärin. Houkuttelevuus romahtaa, kun porukka ei voi luottaa pääsevänsä kyytiin. Ei silloin ole enää väliä, onko istumapaikkoja vai ei.

Ei tuo selitys nyt auta. "Mitoitus" ei merkitse sitä, montako sardiinia purkkiin mahtuu vaan sitä, montako sardiinia purkkiin arvioidaan mahtuvan mukavasti. HSL laskee mitoituskapasiteetilla, joka on huomattavasti pienempi kuin vaunun täysi kapasiteetti. HSL tosin on muokannut näitä ja laskee nyt enemmän seisojia samaan tilaan kuin aiemmin, jolloin vaikkapa raitioliikenteessä voidaan taas kätevästi pidentää vuorovälejä.

Mutta kun kirjoitat, että "jos bussiin ei mahdu kyytiin, se ei voi olla enää sen suositumpi.", niin tokihan se voi olla. Pannaan linjalle lisää busseja tai suurennetaan entisiä. Ainoa linja, jolla tuo ei tule kyseeseen, on metro, jonka kapasiteetti on länsimetron tynkäasemien myötä sementoitu. Jokerillekin voi lisätä, ja on lisätty, busseja. Nyt tosin ollaan jo tilanteessa, jossa kapasiteetin lisääminen bussilinjana alkaa olla tiensä päässä, vaikkei se toki teknisesti mahdotonta olekaan.

Onko ihminen joka muuttaa kaupunkiin joukkoliikenteen pakkokäyttäjä? Entä ihminen, joka käy töissä kaupungissa?

Joukkoliikenteen pakkokäyttäjä merkitsee ihmistä, jolla ei ole mahdollisuutta vaihtoehtoiseen kulkutapaan. Jos matka on tarpeeksi pitkä, kävely tai pyöräily eivät enää ole vaihtoehtoja. Silloin pakkokäyttäjiä ovat käytännössä ne, joilla ei ole (m)autoa: lapset, monet vanhukset, köyhät. Jos ihminen omasta tahdostaan on autoton, hän ei ole pakkokäyttäjä vaan joukkoliikenne on hänelle valinta. Esimerkeissäsi nuo henkilöt saattavat olla pakkokäyttäjiä, mutta eivät mitenkään automaattisesti ole sitä. Pakkokäyttöä ei ole sekään, jos joukkoliikenne valitaan siksi että autoilu palvelee vielä huonommin. Joskus sen pakkokäyttäjyyden näkee päällepäin, mutta useimmiten ei.


Siellä missä autoilu toimii tosi hyvin koko matkalla, joukkoliikenne ei sen kanssa pysty kilpailemaan laadulla. Oli bussissa kuinka hyvät istumapaikat vaan, auto on aina laadukkaampi. Hinta-laatusuhteella voi kilpailla, mutta se ei vaadi kovin hienoja istuimia. Ylivoimaisesti suurin marginaalilaatu tulee jo siitä, että matkan voi ylipäätänsä tehdä joukkoliikenteellä.

Näinhän se on. HSL-alueella on loppujen lopuksi hyvin harvoja sellaisia yhteysvälejä, joilla joukkoliikenne on aidosti houkutteleva vaihtoehto henkilöautolle. Olisi mielenkiintoista lukea tutkimus, jossa ihmiset kertoisivat syitä sille, miksi ovat valinneet auton/joukkoliikenteen. Kuinka merkitsevää on joukkoliikenteen hinta? Kuinka suuri todellinen painoarvo on vuorovälillä, matka-ajalla ja liikennöintiajoilla? Minä esimerkiksi en mitenkään pidä autoilusta ja varsinkin Helsingin keskustassa autoilu on suorastaan epämiellyttävää. Mutta keskustajoukkoliikenneyhteyteni on niin huono, että istun auton rattiin, vaikken siitä pidäkään.

Joukkoliikenne palvelee matkustajia, ei matkustajakilometrejä. Ei Jokeria kannata missään nimessä mitoittaa pidemmän matkan matkustajia varten, koska lyhyiden osuuksien matkustajien kuljettaminen on linjan pullonkaula. Istumapaikat kauas meneville saavat väistyä seisomapaikkojen tieltä niin kauan kun porukkaa jää ruuhka-aikaan pysäkille.

Pysäkille jääminen on vaan niin paljon huonompaa palvelua kuin jos joku joutuisi pääsemään perille ajallaan epämukavammin kuin olisi periaatteessa mahdollista.

Tästä olen samaa mieltä kanssasi. Sen vuoksi on hienoa, että Jokeri nyt vihdoin muutetaan raitiovaunulinjaksi. Kaikki mahtuvat kyytiin ja samalla kyetään tarjoamaan laadukasta palvelua. Matkustajaennusteissa on epäilemättä mukana paljon muitakin kuin pakkokäyttäjiä, eli suunnittelukin luottaa siihen, että linjasta tulee laadukas ja houkutteleva.
 
Juna pystyy kilpailemaan auton kanssa. Vai miten selität että Kauniaisista nousee junan kyytiin pukumiehiä ja naisia joilla takuulla olisi varaa tehdä matkansa autolla ja joille firma varmasti pystyy järkkäämään autohallipaikan?

Keskusta on karmea paikka autoilla, joten joukkoliikenteen ei tarvitse olla hirveän ihmeellistä ollakseen vähän parempi. Yhtä lailla parempaa väkeä istuu keskustan suunnan busseissakin. Puhumattakaan keskustan sisäisestä joukkoliikenteestä.

Parempi esimerkki olisi poikittaisliikenne, jossa autoilu jyrää. Kehäteiden vyöhykkeellä toteutuu aika hyvin se, että autolla pääsee jouhevasti alusta loppuun. Joukkoliikenteen kilpailukyky on jo Jokeri-linjan tasolla lyhyissä matkoissa, sijoittuen suurten autoväylien välimaastoon.

Jokerilla voi nostaa kapasiteettia lisäämällä lähtöjä tai muuttamalla se raitiotieksi. Ei tarvitse sen takia ruveta matkustusmukavuudesta pihdata. Lisäksi pitää muistaa että liikuntarajoitteisille ja lastenvaunuille ym pitää löytyä tilaa.

Bussista voi ruuvata penkkejä pois vaikka huomenna ja paikkoja saadaan heti lisää. Lisäbusseissakin kestää jonkin aikaa hankkia jos ne ylipäätään mahtuvat linjalle, ja ratikka tulee kun se tulee. En näe että kapasiteetin optimointi on mitenkään poissulkevaa kapasiteetin lisäämisen kanssa.

Jos Helsingin kaupunginrakentamishalu toteutuu ja jatkaa toteutumistaan, seudulla ei tule olemaan pulaa bussilinjoista joilla olisi hyvää käyttöä sardiinipurkkiautoille. Mukavuus on toissijaista sille, että ihmiset pääsevät ylipäätään perille.

Pyörätuolit ja lastenvaunut mahtuvat bussiin paremmin, kun siellä on enemmän seisomapaikkoja. Huonojalkaiselle järjestyy tuoleja, vaikkei niitä olisi montaa.
 
Parempi esimerkki olisi poikittaisliikenne, jossa autoilu jyrää. Kehäteiden vyöhykkeellä toteutuu aika hyvin se, että autolla pääsee jouhevasti alusta loppuun. Joukkoliikenteen kilpailukyky on jo Jokeri-linjan tasolla lyhyissä matkoissa, sijoittuen suurten autoväylien välimaastoon.
Nyt kun sekä Kehäykkönen että Hakamäentie ovat remontissa niin autoliikenne kaupungin poikki ei vedä ruuhka-aikaan ollenkaan. Kellotettu aika autolla: Pitäjänmäki-Vantaan Hakkila: 1 tunti! Junalla pääsee melkein Lahteen asti siinä ajassa!

Jos Helsingin kaupunginrakentamishalu toteutuu ja jatkaa toteutumistaan, seudulla ei tule olemaan pulaa bussilinjoista joilla olisi hyvää käyttöä sardiinipurkkiautoille. Mukavuus on toissijaista sille, että ihmiset pääsevät ylipäätään perille.

Pyörätuolit ja lastenvaunut mahtuvat bussiin paremmin, kun siellä on enemmän seisomapaikkoja. Huonojalkaiselle järjestyy tuoleja, vaikkei niitä olisi montaa.

Niin ehkä, mutta halutaanko sellaista joukkoliikennejärjestelmää että istutaan toisten sylissä tuntilkaupalla?

t. Rainer
 
Takaisin
Ylös