Tottakai hyvät liikenneyhteydet Helsinki-Vantaalle ovat "pois" maakuntakenttien matkustajista. Tätähän juuri esimerkiksi Varsinais-Suomen liitto pelkää, olen ollut tilaisuudessa, jossa liiton edustaja sen suoraan sanoi. En tiedä, mitä Pirkanmaan liitto/Tampere asiasta tuumii, ehkä sinä tiedät?
En tiedä virallista kantaa. Jotkut kai ovat olleet huolissaan, mutta uskon että valtaosa tamperelaisista ymmärtää, että isot matkustajamäärät eivät ole itsetarkoitus vaan hyvä tavoitettavuus. Jos isoja lentomatkustajamääriä haluttaisiin, laitettaisiin kettingit Tampereen aseman ulko-oville ja ajettaisiin junat ohi pysähtymättä. Samoin moottoritien voisi laittaa poikki Lakalaivassa. Sitten lennettäisiin jumbolla kerran tunnissa. Luvut näyttäisivät komeilta mutta eihän tuossa olisi järjen häivääkään.
Itse en usko, että nk. businessmatkustaja ottaa junaa Helsinkiin missään tapauksessa, kyllä kyse on suurten massojen toiminnasta, ja siitähän tässä on kysekin. Toisaalta voidaan kysyä, että eikö helpoin keino ole vaihtaa konetta Helsingissä, uskoisin, että portin vaihto on helpompaa kuin laukkujen odottelu, kantaminen ja meno juna-asemalle. Ulkomailta tultaessa jatkolento voi usein tarjota nopeimman siirtymisen, joskin on otettava huomioon taas siirtyminen esim. Pirkkalasta vaikkapa Tampere-taloon.
Tällaista voi sanoa vain joku jolla ei ole omakohtaista kokemusta liittymälennoista.
Teoriassa voisi kuvitella että koneen vaihto on helpointa, mutta lennot eivät aina ole aikataulussa. Toisinaan liittymälennolta voi myöhästyä, missä tapauksessa edessä on joka tapauksessa bussi- tai taksikyyti (kauemmas menevät useimmiten majoitetaan hotelliin odottamaan aamun ensimmäisiä lentoja mutta Tampereelle yleensä kuljetetaan vaikka keskellä yötä). Toisinaan taas matkatavarat katoavat tiukassa vaihdossa ja ne saadaan perille jopa vuorokauden myöhässä (eikä Pirkkalassa ole keskellä yötä ketään ottamassa edes reklamaatiota vastaan vaan ohje on soittaa aamulla valtakunnalliseen palvelunumeroon, johon saa jonottaa pahimmillaan toista tuntia).
Silloinkin kun kaikki pelaa suunnilleen suunnitelman mukaan, liittymälentojen määrä päivässä jää selvästi alle junavuorojen määrän. Se tarkoittaa että keskimääräinen odotusaika liittymälennolle jää usein turhan pitkäksi. Lisäksi aina täytyy varata tietty aikamarginaali koneeseen nousulle mahdollisine bussikuljetuksineen ympäri kenttää (boarding-aika on yleensä puolisen tuntia ennen lähtöaikaa). Erityisesti kaukolennoille tuntuu olevan vaikeaa löytää sopivia liittymälentoja, koska eihän siinä ole mitään järkeä, että jos lennän lauantaipäivänä New Yorkiin Finnairin joskus 14.30 paikkeilla lähtevällä vuorolla, liittymälento lähtisi Pirkkalasta joskus klo 8 jälkeen aamulla (lauantaisin on aivan erityisen huonot syöttöyhteydet). Paunullakin voi lähteä myöhemmin ja ehtiä silti erittäin ajoissa lennolle. Tässä tilanteessa en ota liittymälentoa vastaan edes silloin kun saisin sen kaupan päälle pidemmän lennon mukana (kuten Finnairilta usein) ja maksaisin koko matkan omasta kukkarosta.
Liittymälentoihin ei liity edes yleisesti lentämiseen liitettyä prestiisiä. Finnairin Oulun-reiteilläkin käyttämän Airbus A320-sarjan koneessa voi olla vielä kohtuulliset olot, mutta Tampereen syöttölennot lennetään Aeron ja Finncomin ATR-72 -potkurikoneilla, joiden matkustusmukavuus jää bussin alapuolelle. Säälittää toisinaan nähdä kyydissä selkeästi parempaan tottuneen näköisiä ulkomaisia bisnesmiehiä, ahtautumassa penkkiin ja värjötellessään kylmässä koneessa ohuissa vaatteissaan (kone on kylmä koska se on seissyt Vantaalla platalla ovi auki sopivan pitkään että sisällä ilma on jäähtynyt jääkaappikylmäksi). Pääosin virolainen matkustamohenkilökunta (ainakin Aerolla) on kyllä ystävällistä, mutta yleisvaikutelma jää paljon jälkeen standardeista Finnairin Euroopan-lennoistakin.
Lopputulos on se, että bisnesvieraan kannalta liittymälento on vain yksi vaihtoehto, ja jos sitä korostetaan liikaa muiden vaihtoehtojen kustannuksella, voi olla että vieras jää kokonaan tulematta. Juna on täysin realistinen vaihtoehto, ja esim. usein mainitussa Münchenissä S8 näyttää olevan ihan hyvin myös bisnesmatkustajien suosiossa, koska se on aikataulultaan luotettavampi yhteys keskustaan kuin taksi, ja jotakuinkin yhtä nopea. Se myös vie käytännössä perille hotelliin asti, ainakin jos hotelli on joko päärautatieaseman tai muun S-bahn-aseman ympäristössä (esim. Rosenheimer Platzin asemalta on suora sisäyhteys useisiin alueen hotelleihin).
Kulkuvaihtoehtojen helppoudesta kerrottakoon, että olen parhaillaan järjestämässä eräänlaista tiimipalaveria Tampereelle joulukuun alkuun. Osallistujia tulee reilu puolisen tusinaa ympäri maailmaa, mm. Intiasta, Brasiliasta, Hong Kongista jne. Ajattelin että kerrankin näin päin ettei tarvitse itse matkustaa muualle. Tähän liittyen kirjoitin juuri parin ruudullisen mittaisen sähköpostin, jossa selostin eri kulkutapavaihtoehtoja ja niihin liittyviä positiivisia ja negatiivisia aspekteja.
Näiden ihmisten kanssa täytyy ottaa huomioon niinkin perusasia ettei kaikilla välttämättä ole paksua talvivaatetusta olemassakaan, eikä sellaista kannata parin-kolmen päivän pikavisiitin vuoksi edes ostaa (jos pystyisikään ostamaan kaikissa maissa). Tällöin matkaketjun helppoudessa täytyy huomioida sellaisiakin tekijöitä kuin miten pitkiä odotuksia ulkoilmassa tarvitaan, miten luotettavia ja hyvin ohjeistettuja yhteydet ovat, millaiset luottokortit käyvät missäkin paikassa (esim. VR:n junamaatteihin eivät käy ulkomaiset luottokortit), saako esim. linja-autoasemalta taksin odottamatta kulkeakseen puolen kilometrin päässä olevaan hotelliin (liian pitkä matka käveltäväksi jos ei tiedä mihin suuntaan kävellä, on paljon matka-tavaraa ja/tai pelkkä kevyt vaatetus) jne.
Lyhyesti sanottuna yritän kaikkeni, jotta matka olisi kaikille mahdollisimman sujuva ja mahdollisimman vähän traumatisoiva kokemus. Jos asiat menevät huonosti, saan jälkikäteen kuulla että Tampereelle oli liian vaikea tulla ja että sai olla vihonviimeinen kerta, mennään seuraavan kerran (jos edes tilaisuus toiseen tiimipalaveriin kasvotusten vielä tulee eikä tarvitse jatkossa turvautua pelkkään puhelinpalaveriin) vaikka Dubaihin, missä on ainakin lämmintä ja taksilla pääsee.
Sama logiikka pätee myös konferenssivieraisiin, ja laajennettuna niihin jotka miettivät sopivia sijoittumispaikkoja yrityksensä mahdollisille uusille toimipisteille. Jos jonnekin on hiemankin vaikea kulkea, joku toinen paikka voittaa, jos sinne on helpommat yhteydet. On järjetöntä kuvitella, että Suomen etu olisi pysäyttää kaikki ulkomailta tulevat Kehä III:n sisäpuolelle -- vaihtoehto voi olla että Suomeen ei tulla enää ollenkaan vaan mennään ihan jonnekin muualle. Matkaketjun optimoinnissa on toki monta muutakin asiaa tehtävänä, alkaen kunnon aikatauluista, opasteista, taksin saatavuudesta, odotustiloista jne., mutta pääradan oikaisu on juuri se kaivattu selkäranka jolla saataisiin tähän asiaan kunnolla ryhtiä.