Se tekee vaihdon selkeämmäksi, matkan nopeammaksi, mukavuuden paremmaksi, väline vaihtuu paremman brändin omaavaksi. Ja välinetyyppi pysyy koko matkan samana. Olen melko varma, että koettu kynnys vaihtaa junasta junaan on todella paljon pienempi kuin junasta bussiin, koska "järjestelmästä" ei poistuta.
Toisaalta ei nykyistä bussiyhteyttäkään ole markkinoitu aktiivisesti. Ja väittäisin että matkalaukkujen raahaamisen vaiva ei juurikaan vähene. Se millaiset penkit yms. on muutaman minuutin matkalla ei liene aivan hirveän olennainen asia. No, mutta näistä voi väitellä vaikka kuinka pitkään.
Kuinka paljon enemmän Hervantaan kulkisi raitiovaunulla ihmisiä kuin nykyisellä bussilla? Ilmeisesti ei yhtään? Onko Tampereen pikaraitiotiekin siis tarpeeton? Tarvitseeko senkään raitiovaunun edes mennä rautatieaseman kautta, koska se ei vaihdollisena yhteytenä palvelisi mitenkään valtakunnallista liikennettä eikä lisäisi Tampereen muiden osien saavutettavuutta muualta Suomesta?
Tiedät itsekin tasan tarkkaan, että raitiotie Hervantaan maksaa ehkä jotain 170 M€ (jos lasketaan vain keskusta-Hervanta -osuus) varikoineen. Kehärata taas maksaa 605 M€ (nykytiedon mukaan).
Jos tarkastellaan matkustajamääriä karkeasti niin kehäradalle ennustetaan pikaisen googlauksen perusteella 17 000 - 24 000 matkustaja arkivuorokaudessa (vuositasolla n. 4,1 - 5,8 miljoonaa). Tampereella Hervannan bussilinjat kuljettivat vuonna 2009 jo sellaiset pyöreästi 6,0 miljoonaa matkustajaa. Tosin tuosta täytyy vähentää yhden linjan osuus lännessä, mutta vastaavasti lisätä tilastoimattomat kertalippumatkustajat päälle, eli voisin otaksua että bussien matkustajamäärä asettuu joka tapauksessa kehäradan matkustajamäärään suhteessa haarukan yläpäähän eli ehkä 5,5 miljoonaan. Jos tähän laitetaan vielä vaikka raidekerroin 1,2 suuruisena päälle, niin puhutaan 6,6 miljoonasta matkustajasta vuodessa. Konservatiivinen arvio ja silti selkeästi enemmän kuin kehärata optimistisemmankaan arvion mukaan.
Eli vastauksena kysymykseesi: raitiotie lisää matkustajia bussiin nähden raidekertoimen verran, joka kokemusperäisesti liikkuu käsittääkseni yleensä välillä 1,2 - 2,0. Raidekerroin toki pätee kehärataankin, mutta olematon kaukojunalla lentoasemalle tulijoiden määrä tuskin pelkän raidekertoimen perusteella kasvaa huimasti.
Lasketaanpa muuten huvin vuoksi investointi per vuotuinen matkustaja:
kehärata: 605 M€ / 4,1 Mmatk. ... 605 M€ / 5,8 Mmatk. = 104...148 €/vuotuinen matkustaja
Hervannan raitiotie: 170 M€ / 6,6 Mmatk. = 26 €/vuotuinen matkustaja
Hervannan raitiotie palvelee joitakin valtakunnallisesti tärkeitä kohteita kuten poliisikoulu ja Tampereen Teknillinen Yliopisto, mutta kukaan ei ole silti esittänyt että se olisi valtakunnallinen liikenneyhteys, vaikka syöttäisikin matkustajia rautatieasemalta näihin kohteisiin.
Kehärata syöttää matkustajia valtakunnallisesti tärkeälle lentoasemalle, mutta koska matkustajamäärien perusteella se ei ole olennainen kaukoliikennematkustajien syöttöyhteys lentoasemalle, sillä ei ole valtakunnallista merkitystä samalla tavalla kuin lentoradalla olisi.
Ei kun minä sanoin, että se on vain sinun preferenssi sekä niiden, jotka ajattelevat samalla tavalla. Se on kuitenkin pienempi joukko kuin kaikki lentomatkustajat. Väitän myös, että merkittävästi pienempi (arvaan: 30-70 % pienempi).
Millä perustelet tuota %-heittoasi? Kysyn vaan koska olisi mielenkiintoista kuulla mikä logiikka tässä on takana.
Enhän minä muuta olekaan väittänyt! Mutta sinä väität, että vaihdollisuus on ylivoimainen este luokitella yhteys millään tavoin valtakunnalliseksi ja että vaihdollisuus tekee yhteyden arvoksi 0.
Arvo tuskin on nolla, mutta niin kauan kuin parempia substituutteja on, se on hyvin lähellä nollaa.
Tästä on nyt siis näyttönä sinun mielipiteesi (jolle annan toki arvoa sinänsä). Onko sinulla aiheesta myös vähintäänkin kvalitatiivista tutkimusta tai mielellään kvantitatiivista, jonka avulla voi tehdä ihan oikeita päätelmiä hypoteeseistäsi? [...] Käsitin, että työskentelet markkinoinnin parissa. Sillä alalla pitäisi osata antaa juuri oikea arvo tällaisille mutuille ja oikeita vahvoja mielipiteitä muodostaa vain oikealla tavalla tehtyjen markkinatutkimusten avulla, koska vain niillä saadaan ihan oikeaa evidenssiä siitä, mikä on esimerkiksi junayhteyden vaihdon merkitys yhteyden koetulle arvolle. Pahin virhe on olettaa ilman kunnollista tutkimusta tietävänsä, miten muut ihmiset minkäkin asian arvottavat.
No, kun kerran kysyt: opiskelutaustani on ekonomi, pääaineena kansainvälinen markkinointi. Kyllä, olen jonkin verran opiskellut myös markkinatutkimusten tekoa. Työelämässä olen oikeastaan koko ajan ollut tuotehallinnassa tai siihen liittyvissä tehtävissä (tuotteistaminen, hinnoittelu, tarjouslaskenta jne.), ensin fyysisten tuotteiden / järjestelmien parissa ja viimeiset 7 vuotta palvelutuotehallinnassa B2B-tyyppisessä liiketoiminnassa.
Täytyy muistaa että markkinatutkimusta on kvalitatiivista ja kvantitatiivista. Kvalitatiiviseen markkinatutkimukseen rinnastaisin kaikki asiakaspalautteet. Jos sieltä nousee sellaisia asioita, jotka haastavat olemassa olevia näkemyksiä, niin kokemukseni on, että niille pitää antaa niiden lukumäärään nähden suhteettoman suuri painoarvo. Niissä voi paljastua sellaisia asiakasvaatimuksia, joiden olemassaolosta ei oltu edes tietoisia ennen. Yksittäinen palaute voi olla ikäänkuin jäävuoren huippu, siis yksittäinen merkki jostain paljon isommasta, joka jossain vaiheessa voi nousta pinnalle.
Vasta sitten kun on kvalitatiivisesti selvitetty millaisia asiakasvaatimuksia tai -tarpeita on olemassa voidaan hyödyntää kvantitatiivisia menetelmiä sen selvittämiseksi, millainen markkinapotentiaali niiden taakse mahdollisesti kätkeytyy.
Täytyy muistaa, että tuotehallinnan perustehtävä on löytää tapoja sovittaa yhteen asiakkaiden tarpeet ja se mitä firma tarjoaa. Aika usein kyse on siitä, että löydetään olemassa olevasta portfoliosta valmiita palasia, joista sorvataan kokonaisratkaisu asiakkaan tarpeisiin. Joskus taas täytyy ajaa muutoksia itse perusportfolioon. Mutta tuotehallinnan tehtävä ei missään nimessä ole se, että etsitään mahdollisimman hyviä perusteluja sille, ettei jotain yksittäistäkään asiakasvaatimusta tarvitsisi ottaa tosissaan.
Ja miksikö sitten luotan tässä lentoasemayhteysasiassa omaan näkemykseeni? No, ensiksi olen itse kohderyhmää. Katson että omat kokemukseni ovat samankaltaiset kuin monien muiden kokemukset. Toisekseen en edusta palveluntarjoajaa itseään. Yrityksethän sokeutuvat itse aina sille, miltä oma bisnes näyttää asiakkaan silmin, mutta asiakas näkee asiat sellaisina kuin ne ovat.
Ja kun nyt satun olemaan kohderyhmää, niin ei kohderyhmää edustavalta taholta tulevat arvelut siitä, että edustaisin jotenkin marginaalista osaa kohderyhmästä näkemyksineni vaatisi vähän parempia perusteluja, joilla osoitettaisiin ensin vaikka kvalitatiivisesti millaisia muita ajattelumalleja saman kohderyhmän sisällä voisi olla.
Eli suomeksi sanottuna: olisi kiva tietää, miksi kukaan tamperelainen (tai muulta paikkakunnalta tuleva) preferoisi yhteyttä, joka on palvelutasoltaan kohtuullisen objektiivisesti arvioituna heikompi kuin tarjolla olevat substituutit (joihin ainakin Tampereen tapauksessa sisältyvät ainakin eri lentoyhtiöiden suorat yhteydet omiin hubeihinsa, Paunun Expressbus Vantaalle, ajaminen Vantaalle, joidenkin matkojen korvaaminen videoneuvottelulla yms.).
Lähes 0-investoinneillakin tulee olla investointia vastaava hyöty. Toistaiseksi olet esittänyt vain junia, joiden kannattavuus on mielestäni heikoilla kantimilla, koska tarjoavat vain vähän uusia suoria yhteyksiä Lisäksi ne toimisivat ennestään erittäin ruuhkaisella rataverkolla, jolla olisi erittäin paljon muitakin kasvupaineita. Todennäköistä on, että ne myös vähentäisivät samalla Helsinkiin kulkevia suoria yhteyksiä.
Sivuutat nyt kokonaan eri paikkakunnille koituvat tavoitettavuushyödyt, joiden arvoa voi olla vaikea kvantifioida, mutta jotka ovat silti hyvin todellisia. Liiketaloudellinen kannattavuus ei ole koko tarina -- paitsi että VR:n tapauksessa tietenkin on, koska näin on valtio-omistaja strategisesti halunnut.
(Pahoittelut hieman pätkivästä vastauksesta. Kirjoittelin tätä useaan otteeseen monen tunnin ajan muutaman minuutin pätkissä. Ajatus katkesi moneen kertaa.)