Vs: HLJ 2011 lausunnoilla
Eli jos on pakko kirjoittaa tuon tason juttuja, voisi Suomessa suomenkielisellä keskustelupalstalla keksiä jonkin suomenkielisen vastine moiselle sanahirviölle.
Eli olet sitä mieltä, että sen sijaan että käytettäisiin yleisesti käytössä olevaa termiä (jolle löytyy netistä määritelmä niille, jotka eivät tätä termiä tunne) pitäisi keksiä itse joku väkisinväännetty käännösvastine ja käyttää sitten sitä? Sehän olisikin kätevää, kun sitä vastinetta ei sitten kukaan löytäisi mistään.
Albertin mainitsema yhteistunnus on codesharingille todella huono vastine, koska kyse ei ole yhteisestä tunnuksesta vaan päinvastoin siitä, että yhteiselle asialle (yksi lento) on monta eri tunnusta. Pikemminkin sitten tunnusyhteistyö tai jotain vastaavaa. En ole tuollaisesta yhteistunnuksesta koskaan kuullut. Pikemminkin siitä tulisi mieleen se, kun vielä 90-luvulla myytiin TMP-HEL-lentoja niin, että sillä yhdellä lennolla oli monta AY-lennonnumeroa, mm. samalla lennonnumerolla mentiin TMP-HEL-FRA vaikka oikeasti Helsingissä piti vaihtaa erikseen Frankfurtin koneeseen.
Wikin määritelmä kattaa tavallisimman codesharing-tilanteen. Idea on siis se, että kun Finnair lentää vaikkapa Pohjois-Amerikassa New Yorkiin, mutta joku haluaakin matkustaa Los Angelesiin, hän voi ostaa Finnairilta lipun, jossa on AY-lento Nykkiin ja sieltä jatkolento Losiin. Jatkolennon lentää American Airlines mutta lentolipussa voi silti lukea vaikkapa AY5928 lennonnumerona. Käytännössä AY siis ostaa sieltä AA:n koneesta paikkoja ja myy ne itse.
Wiki ei sen sijaan kata sitä, että codesharingia voi tehdä myös junien ja jopa bussien kanssa. Periaate on sama: Lufthansa ostaa Deutsche Bundesbahnin junasta paikkoja ja myy ne "lentoina" joilla on siis lennonumero. Olen jopa matkustanut LH:n lentolipulla bussilla Frankfurtista Strassburgiin.
Codesharingista on tietysti hyötyä asiakkaalle mutta myös lentoyhtiöille: esimerkkitapauksessa Finnair saa sinne Nykin lennolle matkustajan, koska kykenee myymään sille lipun sinne, minne se on oikeasti menossa. Jos ei kykenisi, matkustaja ehkä menisikin British Airwaysilla Lontooseen ja sieltä Losiin. Toisaalta American Airlines saa Losin lennolle näitä Finnairin matkustajia, jolloin heidän täyttöasteensa kasvaa ja voi olla, että tarjontaakin voidaan kasvattaa vaikkapa lisävuorojen muodossa.
Codesharingsopimusten yksityiskohdista en tiedä, mutta sellainen käsitys mulla on, että osassa sopimuksista paikkoja myydään juoksevasti mutta osassa on tosiaan kiinteä istumpaikkakiintiö. Niinpä olen esim. buukannut Helsinki-Pariisi -lentoja niin, että kun AY väittää koneen olevan jo ihan täpötäynnä, niin samasta lentokoneesta saa Air Francen kautta paikkoja ja vieläpä edullisella hinnalla.
Tämä selitys liittyy kiinteästi lentoaseman ratayhteyteen. Codesharingin ymmärtäminen kun on aika oleellinen osa sitä, että nuo lentoaseman kaukojunayhteydet saadaan sujumaan. Siinä lentoyhtiöillä itsellään on minusta erittäin suuri merkitys. Finnair on julkisuudessa puhunut aiemmin lentoradan puolesta ja maininnut juuri nämä lyhyet liityntälennot. Koska Finnairilla haluttaisiin niistä niin kovasti eroon, luulen, että firma osallistuisi ihan mielelläänkin junayhteyden toteuttamiseen, vaikkei sitä itse operoisi.
Janin kanssa kinaan edelleen siitä, että jos sille delhiläiselle sanotaan, että lähde Tampereelle, niin jos se löytää Amadeuksesta (lentoyhtiöiden varausjärjestelmä) lennot DEL-HEL-TMP, josta HEL-TMP operoidaankin junalla, niin se on tuhat kertaa helpompaa kuin lähteä googlettamaan että missä joku Tampere ylipäätään on ja missä siellä olisi lähellä joku sellainen kaupunki, jossa on lentokenttä ja miten sinne pääsee ja sieltä kentältä Tampereelle... Tampere ja Helsinki on tunnettuudeltaan ja vetovoimaltaan kuitenkin vähän eri luokassa kuin Lontoo. Jos aikoo lähteä halpalennolla Stanstediin niin siinä hengessä kyllä etsii ne junayhteydet perillekin sitten.
