Minä en vaan pysty ymmärtämään, miksi sellainen asia kuin rengaslinjojen poistuminen on jotenkin plussaa?
Tässä on taustalla sellainen resoneeraus, että on parempi, että joukkoliikennelinja kulkee kohtuullisen suoraan, kuin että se mutkittelisi, sillä mutkitteleva linja lisää matka-aikaa. Ja tilanne ei muutu siitä miksikään, jos nämä mutkat ovat aina samaan suuntaan, siis kyseessä on ympyrälinja. Ympyrälinja tarjoaa kohtuullisen suoran matkan noin neljänneksellä pituudestaan, pidemmälle mentäessä kiertoa alkaa olla aika paljon, siis oletuksella, että ympyrälinja on suunnilleen ympyrä.
Mutta tätä ei tule ottaa liian tiukasti, kyllähän ympyrälinjoissakin on mieltä. Jos tätä ajatellaan sääntönä, se tulisi kuulua: "
Jos ei ole jotain muuta perusteltua syytä toimia toisin, linjan tulisi kulkea johonkin suuntaan ja pitää tämä suunta. Maantiede vaikka on tällainen perusteltu syy. Esimerkiksi Helsingissä on Töölönlahti, josta seuraa, että matkustettaessa tietyistä kaupungiosista toisiin, väistämättä joudutaan kiertämään, ja tuskin lienee sattuma, että meidän ympyrälinjat kiertävät Töölönlahden, poikkeuksena 2/3:n eteläkieppi, jossa palveltavana on niemenkärki, josta ylipäätään ei pääse kulkemaan kuin pohjoiseen.
Silti, periaatteessa ympyrälinja on huono, koska se on erikoistapaus kiemurtelevasta linjasta. Eli miinus, mutta ei välttämättä niin hirveän iso miinus.
Muuten tuli toisena asiana mieleen se, että minkä takia noissa blogeissa tuntui siltä, että raitiovaunuliikennettä haluttiin keskittää tietyille kaduille. Ilmeisesti ko. liikenne on täysin häiriötöntä eikä koskaan tapahdu mitään.
Tässä taas perusajatus on, että on parempi keskittää liikenne yhdelle kadulle, jolle pystytään tarjoamaan tiheä vuoroväli, kuin jakaa liikenne usealle harvempaan kulkevalle rinnakkaiselle kadulle. Tämä on todellinen ongelma, mutta useinmiten kuitenkin bussiliikenteeseen liittyvä. Tietysti, jos kullekin näille rinnakkaiselle linjalle sinällään voi tarjota tiheän vuorovälin, ongelmaa ei ole. Tosin tässäkin tapauksessa voidaan miettiä, saataisiinko toimintaa tehostettua, jos kaksi vilkasta rinnakkaista linjaa saadaan yhteen ja tätä yhtä linjaa pystyttäisiin liikennöimään isommilla yksiköillä, tämäkin tapaus liittyy mieluummin muutaman bussilinjan yhdistämiseen yhdeksi raitiovaunulinjaksi.
Tuo tapaus Alppila taitaa ollakin ainoa kohta koko raitiotieverkolla, jossa on edes oiretta tämän tapaisesta ongelmasta. Ongelma on muuten itseaiheutettu, kun aikanaan bussilinja, oliko se nyt 24, korvattiin käytännössä yksi yhteen raitiotieradalla ja tehtiin siis rinnakkaisrata kolmosen radan kanssa. Silloin olisi voinut jo miettiä, jos oltaisiin ajeltu vain kolmosen rataa ja ysi olisi erkaantunut siitä vasta Sturenkadulla, tai vaihtoehtoisesti kolmoinen olisi kulkenut nykyistä ysin reittiä ja olisi rakennettu yhdysraide, sanotaan nyt vaikka Kajaaninkatua.
Itse törmäsin tähän vaivaan, ongelmasta puhuminen on liioittelua, toissakesänä, kun asuin Hakaniemessä ja eräs ystäväni Alppilassa. Alppilaan mennessä oli helppo vain ottaa ensimmäinen raitiovaunu, ysi tai kolmonen, mutta palatessa oli tylsä arpoa, kumpaa menee odottamaan. Toisin sanoen mennessä vuoroväli oli minun kannalta puolta lyhyempi kuin palatessa.
Summa summarun: nämä pohdinnat ovat ihan järkeenkäypiä ja kuuluvat suunnittelun alkuvaiheeseen. Suunnittelun edetessä eri ongelmat asetetaan tärkeysjärjestykseen ja sitten katsotaan, mikä on toisarvoista ja mikä tärkeää. On viisautta selvittää pienempiäkin ongelmia, vaikka niitä ei sitten ratkaistaisikaan, paras ratkaisu ei suinkaan ole täydellinen ratkaisu, sillä sellaista ei ole olemassakaan, vaan ratkaisu, missä suuret ongelmat on ratkaistu hyväksymällä pienet puutteet. On hyvä tietää, mitä on maksettu niistä ratkaisuista, joihin lopulta päädytään, siis tietää, minkä ongelmien kanssa on päätetty elää, hintana sille, että toiset ongelmat on ratkaistu.