- Liittynyt
- 23 Elokuu 2005
- Viestit
- 3,331
Pakkopysähdys edellyttää pysäkkiajan vakiointia myös toiseen suuntaan — ei voi olla niinkään, että herkän tehokas valoetuusjärjestelmä menee heti sekaisin, kun pysäkille ilmestyy kertalipunostaja tai pyörätuoli.
No itse asiassa kummankaan ei pitäisi vaikuttaa pysäkkiaikaan sekuntiakaan. Pyörätuolilla matkustava rullaa itse matalasta lattiasta suoraan sisään, ja kertalipun ostaja kävelee vaunun automaatille. Kumpikaan ei vaikuta metrossakaan aikatauluihin, ja hyvin vähän junissakaan. Junaliikenteessäkin "etuusjärjestelmä" eli kulkuteiden varaukset menevät helposti sekaisin, jos aikataulut alkavat heittää enemmän kuin pari minuuttia.
Toki järjestelmällä pitäisi olla hieman mukautumiskykyäkin. Mutta aikatauluissa pysyminen vaikka pakollisin pysäkkipysähdyksin on silti minusta alkupään asia eikä loppupään. Suunnittelijoille olisi taottava kaaliin, että ratikka pitää aikataulunsa hinnalla millä hyvänsä. Suunnittelijat saavat liikaa löysää liekaa, kun linjoja ei pakoteta suunnittelemaan siten kuin vaikkapa raide-Jokeria.
Ja uskon, että raitiovaunujen hidastaminen vielä nykyisestäänkin on silti se matkustajallekin parempi vaihtoehto, koska se ehkäisisi sumppuuntumista. Voi olla, että keskinopeus lopulta jopa nousisi, koska sumppuuntuminen aiheuttaa nimenomaan sitä, että se hidastaa yhtä ratikkaa kohtuuttomasti, ja sen perään sitten kasaantuu puolityhjiä vaunuja. Tämän takia sitten se tästä sumpusta pitkän ajan kuluttua tuleva ratikka hidastuu taas kohtuuttomasti.
---------- Viestit yhdistetty klo 4:03 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 3:59 ----------
Vertaisinkin tätä pakkopysähdysasiaa esimerkiksi siihen, että kotitalon pihalla kasvava puu on liian korkea — pitäisi saada pari metriä pois. Mutta kun tikkaita ei viitsi hakea autotallista että pääsisi latvaan käsiksi, niin ne pari metriä otetaankin rungon alapäästä. Ja vasta toimenpiteen jälkeen huomataan, ettei se ihan toiminutkaan, kaatui sitten koko puu. Joskus kannattaa nähdä hiukan vaivaa paremman lopputuloksen saamiseksi.
En kyllä näe mitään järkevää analogiaa tässä. Ennemminkin puu on latvasta laho, ja siksi kannattaa kaataa koko puu, että tilalle pääsee terve kasvamaan. Latvuston karsiminen ei auta mitään. Eli suunnittelun periaate pitää uudistaa, vaikka se sitten tarkoittaisikin tilapäistä heikennystä. Tervehtyminen alkaa vasta kun periaatteet ovat kunnossa. Ratikkaverkolla kokeillaan nimenomaan liikaa laastareita, kun ensin pitäisi päästä edes yksimielisyyteen siitä, mikä on potilaan diagnoosi.