Ihan ensiksi pitäisi päättää, onko Helsinki valmis muuttamaan liikennepolitiikkaansa ja jos on, niin määritellä, missä joukkoliikenne asetetaan etusijalle autoiluun nähden ja kuinka suurta hyötyä joukkoliikenteelle vaaditaan vastapainoksi autoilun edellytysten heikkenemiselle. Tämä päätös on nimenomaan strateginen.
Minun nähdäkseni tuo päätös on poliittisella tasolla jo moneen kertaan päätetty. Kaikissa merkittävissä linjapapereissa joukkoliikenne asetetaan yksityisautoilun edelle prioriteetissa. Alla muutama esimerkki.
Helsingin strategiaohjelmassa 2009-2012 yksi pääkohdista on:
"Liikennejärjestelmää kehitetään pääosin raideliikenteeseen perustuen, joukkoliikenteen palvelutasoa nostamalla sekä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia lisäämällä
Tavoite: Joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun yhteenlasketun kulkutapaosuuden lisääminen"
Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa (HLJ 2011) kolmas tavoite on:
- 3. Joukkoliikenteen kilpailukyky paranee suhteessa henkilöautoon
Muita tavoitteita ovat mm:
- 1. Liikenteen yhteiskuntataloudellinen tehokkuus paranee
- 2. Joukkoliikenteen taloudellinen tehokkuus paranee
- 8. Päivittäispalveluiden ja työpaikkojen saavutettavuus ilman henkilöautoa paranee
- 11. Uusi maankäyttö sijoitetaan joukkoliikennekaupunkialueelle
MAL-visiossa (seudun kuntien yhteinen maankäytön asumisen ja liikenteen visio) yhtenä strategisena linjauksena on:
"Liikenteen päästöjä vähennetään suosimalla raide- ja muuta joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä sekä huolehtimalla siitä, että liikenteen tarvitsema energia on hiilineutraalia tai vähähiilisesti tuotettua."
Viidestä vision linjauksesta neljä sisältää elementtejä, jotka liittyvät joukkoliikenteen kehittämiseen.
KSV:n toimintasuunnitelmassa 2011-2013 joukkoliikenteen etusija ilmaistaan näin:
"Pyrkimyksemme on vähentää henkilöautoriippuvuutta hyvällä seudullisella joukkoliikenteellä ja miellyttävällä pyöräily- ja jalankulkuympäristöllä." (Visio, s.7)
"Liikennejärjestelmää kehitetään kestävien liikennemuotojen edistämiseksi
• Liikennejärjestelmää kehitetään pääosin raideliikenteeseen perustuen, joukkoliikenteen palvelutasoa nostamalla sekä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia lisäämällä" (s 11)
sekä sitovilla toiminnallisilla tavoitteilla (nämä ovat ne ydintavoitteet joita poliitikot virastolle antavat)
- Joukkoliikenteen kuljetusosuus aamuliikenteessä keskustaan on > 72,5 %
- Joukkoliikenteen osuus poikittaisliikenteessä on 20 %
- Jalankulku-, pyöräily- ja joukkoliikennematkojen yhteenlaskettu osuus kaikista matkoista kasvaa yhden prosenttiyksikön.
Kolme kuudesta tavoitteesta käsittelee suoraan joukkoliikenteen priorisointia autoilun edelle.
Ei ongelma ole, että meillä olisi jokin periateepäätös suosia yksityisautoilua. Ongelma on, että toistuvia periaatepäätöksiä suosia joukkoliikennettä ei panna toimeen.
Suurimmalla osalla poliittisia päättäjiä ei ole kompetenssia käsitellä liikennekysymyksiä yksityiskohtaisemmalla tasolla kuin mitä noissa periaatelinjauksissa kirjoiettaan. Valtuustosta löytynee alle tusina ihmistä jotka ymmärtävät että kapasiteetti on liikenneratkaisuissa ratkaiseva suure eikä nopeus ja suurin osa relevanttien lautakuntien jäsenistä ei osaa lukea liikennesuunnitelmia. Tämä on se tarkkuus, jolla poliittiset linjaukset tehdään. En näe, miten poliittisilta päättäjiltä voisi tulla juuri tämän selkeämpää mandaattia suosia joukkoliikennettä ohi yksityisautoilun.
Yllä esitettyjen visioiden ja tavoitteiden muuttaminen konkreettisiksi liikenneratkaisuiksi onkin virkakunnan vastuulla. Valitettavasti meillä on sellainen kulttuuuri, että asiat pyritään tekemään kuten ennekin. Merkittäviä muutoksia kaihdetaan ja pidetään mahdottomina. Eikä poliittisille periaatepäätöksille anneta juuri painoa, kun vastapoolina on vakiintunut käytäntö.
Liikennesuunnittelupäällikkö on kuitenkin nyt vaihtunut ja ihan jo työhistoriansa puolesta hänellä lienee ymmärrystä joukkoliikenteelle. Uusi virastopäällikkökin aloittaa viikon sisään. Vanhoja vakiintuneita toiminta- ja ajattelutapoja on nyt hyvä hetki muuttaa.
Siihen tähtäsin tuolla ajatuksella jonkinliasesta korkeamman profiilin projektista kehittä ratikkaliikennettä: luoda virkamiesten keskuuteen uskoa, että asioita voi ihan oikeasti tehdä paremminkin.