Tässä kuvataan järjestelmä, jossa muita ajoneuvoja ei kunnolla pääse esimerkiksi Mannerheimintien yli tai kääntymään. Minuutin vuoroväli tarkoittaa, että joka pisteessä on ratikka keskimäärin 30 sekunnin välein. Kadulla on risteyksiä siitä syystä, että kaupungissa on liikennetarpeita useampaan kuin yhteen suuntaan. Vilkkaassa kaupungissa ei voida lähteä siitä, että kadulla kulkee käytännössä eristetty rata, jonka ylittäminen tasossa ei onnistu kuin satunnaisesti. Mitä jos palattaisiin kaupunkiliikenteen tieteisfantasioista sellaisiin käytäntöihin, jotka toimivat kohtuullisen hyvin muualla?
Saksassa ja Ranskassa liikennevaloetuudet saadaan tiheästi liikennöidyssä ympäristössä toimimaan hyvin viiden minuutin ja yli vuoroväleillä, viiden minuutin nurkilla on edellytyksenä sekuntiaikataulut ja tietty peruspysähtymisaika pysäkeillä (ratikka pysähtyy pysäkillä esimerkiksi 15 tai 20 sekuntia riippumatta siitä onko matkustajia vai ei.). Kun mennään jonkin verran viiden minuutin yli, liikennevaloetuudet eivät enää edellytä sekuntiaikatauluja, vaan hyvät etuudet voidaan toteuttaa aina tarpeen mukaan kun raitiovaunu tulee risteyksiin. Kun mennään viiden minuutin alle tai liikenteen täsmällisyys heikkenee, nopeus hidastuu etuuksien alkaessa pettää, neljässä minuutissa kuitenkin pystytään vielä varsin hyvään suoritukseen jos liikenne on erittäin täsmällistä. Neljän minuutin vuorovälin alapuolella etuudet alkavat usein sitten nopeasti lähestyä Helsingin tasoa, kun ollaan hyvin vilkkaassa ympäristössä jossa on paljon risteävää liikennettä. Tiheillä vuoroväleillä rakennetaan usein tunneleita tai muita eristettyjä ratoja, jos kuljettavat matkat eivät ole hyvin lyhyitä. Tunneleiden rakentamisen syy ei ole vain liikenteen nopeutus, toinen syy on liikenteen täsmällisyyden parantaminen. Hyvin tiheästi liikennöity katurata on erittäin herkkä mille vaan häiriöille ja sillä sekuntiaikataulujen ylläpitäminen on hyvin vaikeaa, samalla tuo varianssi sotkee myös etuuksien toimimista muualla verkossa kun vuorovälit ja aikataulut eivät enää pidä.
Eurooppalainen moderni pikaraitiotie kadulla perustuu ajatukseen, että vuorovälin ollessä riittävän pitkä ja raitioliikenteen täsmällistä liikennevaloja voidaan ohjata tehokkaasti ja turvata raitiovaunulle nollaviive-etuudet ja mahdollistaa samalla myös muun liikenteen sujuminen. Se ei perustu sellaiseen kaupunkiliikennefilosofiaan, jossa tungetaan kaduille yltiöoptimistisesti tolkuttomasti ratikoita, jotka estävät risteävän sekä kääntyvän liikenteen ja ruuhkauttavat toisiaan.
Viimeksi muokattu:
